Erkki Heinosen psykoterapiatutkimus

[Psykopatologia]

T i i v i s t e l m ä http://www.julkari.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1

Erkki Heinonen, Therapists’ professional and personal characteristics as predictors
of working alliance and outcome in psychotherapy [Terapeuttien ammatilliset ja
henkilökohtaiset ominaisuudet ennustajina yhteistyösuhteelle ja vaikuttavuudelle
psykoterapiassa]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimus 123. 152 sivua.
Helsinki, Finland 2014.
ISBN 978-952-302-126-6 (painettu); ISBN 978-952-302-127-3 (verkkojulkaisu)

Useat erilaiset ja eripituiset psykoterapiat on havaittu vaikuttaviksi hoitomuodoiksi
masennus- ja ahdistuneisuushäiriöissä. Osan psykoterapeuteista on kuitenkin
osoitettu aikaansaavan myönteisiä hoitotuloksia toisia terapeutteja tehokkaammin.
Silti on vain niukalti tietoa, mitkä ovat tuloksekkaampien terapeuttien yksilöllisiä
ominaisuuksia. Yhtä olennainen tiedonpuute koskee kysymystä, edellyttävätkö
erilaiset ja eripituiset terapiamuodot eri ominaisuuksia terapeutilta. Hyvä
yhteistyösuhde terapeutin ja potilaan välillä on puolestaan toistuvasti havaittu
yhdeksi vahvimmista hoitotulosten ennustajista eri terapiamuodoissa. Tämä
tutkimus selvitti terapeuttien ammatillisia ja henkilökohtaisia ominaisuuksia
terapeuttien tuloksellisuuden tekijöinä. Tätä tutkittiin tarkastelemalla terapeuttien
ominaisuuksien ennustamiskykyä yhteistyösuhteelle sekä terapian tuloksellisuudelle
kahdessa eri lyhytterapian sekä kahdessa eri pitkäkestoisen terapian muodossa.
Lisäksi tutkimus selvitti, miten psykoterapeuttien ammatilliset ja henkilökohtaiset
ominaisuudet ovat yhteyksissä toisiinsa eri terapiamuotoja edustavilla terapeuteilla.

Helsingin Psykoterapiatutkimuksessa kaikkiaan 367 iältään 20 - 46 -vuotiasta
masennus- tai ahdistuneisuushäiriöistä kärsivää potilasta satunnaistettiin
ratkaisukeskeiseen terapiaan, (n = 97), lyhyeen psykodynaamiseen psykoterapiaan
(n = 101) ja pitkään psykodynaamiseen psykoterapiaan (n = 128), ja 41 potilasta
ohjautui omasta aloitteestaan psykoanalyysiin. Terapeutteina toimi 71
vapaaehtoisesti tutkimukseen ilmoittautunutta psykoterapeuttia, joilla oli
keskimäärin noin 17 vuotta terapiatyökokemusta. Sekä potilaat että terapeutit
arvioivat yhteistyösuhteen laatua kolmannen terapiaistunnon jälkeen sekä seitsemän
kuukauden kuluttua terapioiden alkamisesta. Potilaat arvioivat hoidon
tuloksellisuutta psykiatrisilla oirekyselyillä ennen terapioiden alkua sekä 9 kertaa 5
vuoden seurannan aikana. Psykoterapeuttien ammatillisten ja henkilökohtaisten
ominaisuuksien vastaavuuksia tarkasteltiin yli kymmenentuhannen, eri teoreettista
viitekehystä, uravaihetta, taustakoulutusta sekä kansallisuutta edustavan terapeutin
käsittävässä kansainvälisessä aineistossa. Terapeuttien edustamat terapiamuodot
sekä heidän ammatilliset ja henkilökohtaiset ominaisuutensa arvioitiin terapeuttien
täyttämillä kyselyillä.

Helsingin Psykoterapiatutkimuksen tulokset osoittivat psykoterapeuttien
ammatillisten ja henkilökohtaisten ominaisuuksien ennustavan yhteistyösuhteita ja
hoitotuloksia eri tavoin erilaisissa ja eripituisissa terapioissa. Vähäisemmät
ammatillisen taitavuuden ja mielihyvän kokemukset vaikuttivat haitallisilta eritoten
kahdessa lyhytterapiamuodossa; näissä ammatillinen itsevarmuus sekä aktiivinen,
tilanteeseen tarttuva vuorovaikutustyyli vaikuttivat erityisen tarpeellisilta.
Harkitseva, varovainen ja hienotunteinen vuorovaikutustyyli osoittautui puolestaan
hyödyllisemmäksi pitkässä kuin lyhyessä terapiassa. Näitä tuloksia täydensi pitkän
psykodynaamisen terapian ja psykoanalyysin vertailussa ilmennyt löydös: tulokset
osoittivat ammatillisesti hillityn ja pidättyvän, mutta henkilökohtaisesti
‘läsnäolevan’ suhteessa olemisen tavan ennustavan hyvää hoitotulosta
psykoanalyysissa. Tulokset kansainvälisestä terapeuttiaineistosta viittaavat siihen,
että tällainen dynamiikka ammatillisten ja henkilökohtaisten ominaisuuksien välillä
ei ole epätavallinen: nämä löydökset osoittivat terapeuttien muokkaavan
ammatillista vuorovaikutustyyliään heidän yksityiselämänsä käyttäytymistavasta,
pohjautuen heidän terapiamuotojensa asettamiin odotuksiin ja suosituksiin.

Tulokset on syytä toistaa jatkotutkimuksissa, joissa voitaisiin myös arvioida
terapeuttien ominaisuuksia muista, esimerkiksi ulkoisten arvioitsijoiden ja potilaiden
näkökulmista. Sikäli kuin tulokset varmentuvat, niitä voidaan soveltaa
psykoterapeuttien koulutuksen ja työnohjauksen laadun sekä joustavuuden
kehittämisessä. Löydökset voisivat auttaa terapeuttien henkilökohtaisten
ominaisuuksien ja eri terapiamuotojen yhteensovittamisessa, tuloksellisen
terapiakoulutuksen, oppimisen ja terapiatyön edistämiseksi.

Asiasanat:
psykoterapia, psykoterapeutit, vaikuttavuuden ennustaminen,
yhteistyösuhde, masennushäiriö, ahdistuneisuushäiriö

[Pinja]

Psykoterapian tuloksellisuus ei riipu pelkästään psykoterapeutista. Jos potilaalla on motivaatiota tehdä myös itsenäistä työskentelyä terapiakertojen välissä ja potilaalla on hyvä ongelmanratkaisukyky voi tulokset olla eri luokkaa, vaikka samalla terapeutilla käyvän toisen potilaan kanssa, joka ei tee vastaavaa työskentelyä. Psykoterapeutin hyvyyttä tutkittaessa pitäisi tutkia saman terapeutin luona käyvien potilaiden tuloksia ja sitä onko työskentelyä ollut terapiakertojen ulkopuolellakin.

[Mirri]

Vähäisemmät
ammatillisen taitavuuden ja mielihyvän kokemukset vaikuttivat haitallisilta eritoten
kahdessa lyhytterapiamuodossa; näissä ammatillinen itsevarmuus sekä aktiivinen,
tilanteeseen tarttuva vuorovaikutustyyli vaikuttivat erityisen tarpeellisilta.
Harkitseva, varovainen ja hienotunteinen vuorovaikutustyyli osoittautui puolestaan
hyödyllisemmäksi pitkässä kuin lyhyessä terapiassa. Näitä tuloksia täydensi pitkän
psykodynaamisen terapian ja psykoanalyysin vertailussa ilmennyt löydös: tulokset
osoittivat ammatillisesti hillityn ja pidättyvän, mutta henkilökohtaisesti
‘läsnäolevan’ suhteessa olemisen tavan ennustavan hyvää hoitotulosta
psykoanalyysissa. Tulokset kansainvälisestä terapeuttiaineistosta viittaavat siihen,
että tällainen dynamiikka ammatillisten ja henkilökohtaisten ominaisuuksien välillä
ei ole epätavallinen: nämä löydökset osoittivat terapeuttien muokkaavan
ammatillista vuorovaikutustyyliään heidän yksityiselämänsä käyttäytymistavasta,
pohjautuen heidän terapiamuotojensa asettamiin odotuksiin ja suosituksiin.

Edellä sanotut asiat lienevät entuudestaan tuttuja niin kokeneille psykoterapeuteille kuin heidän hoidettavilleenkin. Mitä enemmän kokemusta erilaisista psykoterapioista ja psykoterapeuteista sitä paremmin potilas/asiakaskin oppii näkemään psykoterapeuttien persoonallisten ominaisuuksien vaikutukset psykoterapian toimivuuteen. Mutta silti hyvä, että tutkitaan, jottei psykoterapeuttien eikä psykoterapioista hyötyvien potilaiden/asiakkaiden tarvitse olla oman kokemuksensa (tai 'mutun') varassa.

Ihmiset ovat erilaisia, joten joku hyötyy 'toimeliaasta' psykoterapeutista, joku toinen taas varovaisesta ja hienotunteisesta psykoterapeutista. Elämäntilanteetkin vaihtelevat; tarvitaan yhtenä hetkenä yhdenlaista ja toisena hetkenä toisenlaista ammatillista otetta, jotta tulisi autetuksi.

Jos psykoterapeutti on aktiivinen ja toiminnallinen hoidettavan kaipaillessa aikaa ja rauhaa avautuakseen ja tutkiakseen itse omaa sisikuntaansa, psykoterapia saattaa toimia aika huonosti. Sama tietysti toisin päin; hoidettava on valmiina toimintaan ja odottaa psykoterapeutin olevan aktiivinen häntä auttaessaan, mutta kohdalle osuukin mahdollisimman hienotunteinen ja pidättyväinen psykoterapeutti, joka kaikessa rauhassa ja ajan kanssa odottelee asiakkaansa mielenliikkeiden tulemista näkyviin - asiakas toteaa heti ensimmäisen istunnon jälkeen, että turha vaiva ja hukkaan heitettyä aikaa.

Etenkin ensimmäiseen psykoterapiaan ohjattaessa mielestäni tarvittaisiin tarkkaa 'pelisilmää' siinä, että nähtäisiin potilaan/asiakkaan tarpeet, eikä ohjattaisi häntä aivan vääränlaisen terapeutin luokse. Siitä voi syntyä pattitilanne henkilön uskoessa, ettei psykoterapia yksinkertaisesti ole häntä varten. Hän juuttuu virheelliseen uskomukseen, jonka mukaan psykoterapia on yhtä kuin hänen ensimmäinen ja epäonnistunut psykoterapiakokemuksensa ja kaikki psykoterapeutit sellaisia kuin se ensimmäinen 'törppö', josta hänelle ei ollut mitään hyötyä.
Kokeneempi psykoterapiassa kävijä ja psykoterapioista hyötyjä on joustavampi; hän on oppinut tietämään, että monenlaiset psykoterapeutit pystyvät auttamaan ja hoitamaan häntä.

[Psykopatologia]

Mirri:
(- -)
Etenkin ensimmäiseen psykoterapiaan ohjattaessa mielestäni tarvittaisiin tarkkaa 'pelisilmää' siinä,
että nähtäisiin potilaan/asiakkaan tarpeet, eikä ohjattaisi häntä aivan vääränlaisen terapeutin luokse.
(- -)

Usein "ohjaus" puuttuu kokonaan; lyödään vaan lista nimiä eteen yms.