Psykopatologia.munfoorumi.com

Juhani Mattila (facebook)
9 tuntia sitten

Kustantaja lähetti tänään uuden kirjani painettavaksi. He keksivät työlleni nimeksi "Herkkyys ja sosiaaliset pelot".
Ilmestynee tammikkuun lopulla.
__________________

21.1.2014
Ilmestynyt! 231 sivua.

Psykiatri, psykoanalyytikko Juhani Mattila kertoo uudesta kirjastaan näin:

MISTÄ JÄNNITTÄMINEN JA SOSIAALISET PELOT JOHTUVAT

Osa ihmisistä on aisteiltaan ja tunteiltaan keskimääräistä herkempiä. He reagoivat pienempiin ulkonaisiin ärsykkeisiin kuin monet muut. Jotkut tunteet kuten esimerkiksi pettymykset ja loukkaantumiset vaikuttavat heihin tavallista syvemmin ja kipeämmin. He ovat älykkäitä, mutta hämmentyvät herkästi ja pitävät sen takia itseään tyhminä.

Kuvaan sekä jännittämisen että sosiaalisten pelkojen takana piileviä tiedostamattomia tekijöitä, ja korjaan samalla tavallisimpia väärinkäsityksiä.

http://www.juhanimattila.com/teokset

Kuinka paljon kirja perustuu Mattilan omiin havantoihin ja kuinka paljon tutkittuun tietoon?

Mielestäni olisi hyödyksi ihmiselle oppia tuntemaan itseään, eli tehdä havaintoja
omasta herkkyydestään.
Olen herkkä kauneudelle; esimerkiksi kaunis luonto koskettaa minua, auttaa unohtamaan
arkiset huolet ja muistuttaa luovuudesta myös omassa itsessä. Uusista madollisuuksista.

Vastasyntynyt ei jännitä, eikä ehkä ihan pikkulapsi.
Miten ihminen kasvaa niin herkäksi muiden mielipiteille
ja muiden ihmisten tuomioille.


Suunnatonta henk.kohtaista kärsimystä aiheuttava jännitys on outoa
kun sitä ajattelee eihän ihminen ole kuolemassa eihän häntä uhkaa
mikään esim. väkivalta, silti hän pelkää.

Olen itse hyvin hyvin arka ja jännitän paljon.
Olen silti aina menossa tilanteisiin, jotka tiedän hyvin vaikeiksi.
Mutta en vieläkään ymmärrä sitä. Se on mysteeri.

Onko jännittäminen neuroottisuutta?

On.

Minulla laiskuus voittaa sosiaalisuuden.

Tarkemmin ajatellen en kirjoita tähän enempää
saatan herkistyä.

Jill kirjoitti:Tarkemmin ajatellen en kirjoita tähän enempää
saatan herkistyä.

Voisiko olla niin, että jännität, jotta et kokisi herkkyyttä. Jotkut ihmiset
näkevät herkkyydessä vaaran.

Olin joulupäivänä kuuntelemassa Cantores Minores kuoron perinteistä
joulukonserttia Helsingin tuomiokirkossa. Se on aina hyvin koskettava,
mutta mielestäni se oli nyt parhaimmillaan. Siinä unohtaa itsensä ja
antautuu taivaalliselle herkkyydelle ja kauneudelle. Konsertin jälkeen
on pitkän aikaa hyvä olo.

http://www.cantoresminores.fi/

[quote="Lette"]Mielestäni olisi hyödyksi ihmiselle oppia tuntemaan itseään, eli tehdä havaintoja
omasta herkkyydestään.
Näin varmaan on. Jokainen löytää itsestään herkkyyttä, jos vähänkään miettii. Tosin herkkyys on käsitteenä aika epämääräinen. Joku on yliherkkä tietylle ruoka-aineelle, joku toinen loukkaantuu vähästä tai on itkuherkkä, joku on kipuherkkä jne... Toisaalta on upeaa, kun löytää sen musiikin tai elokuvan tai romaanin, joka koskettaa sielullisesti ja siten herkistää. Onhan huono juttu, jos se herkkyys katoaisi ja mikään ei tuntuisi oikeastaan miltään...

Itsensä tunteminen mahdollistaa tien itsensä kehittämiselle.
Niin minä koen itse, nyt kun olen oppinut kantapään kautta
että, maailma on paljon avarampi paikka, kuin minä itse.


Minulla on joitakin huonoja puolia, joita pyrin
ymmärtämään ja jotka pyrin hyväksymään.
Vasta tämän jälkeen minulla on mahdollisuus muuttaa itseäni, jos
niin haluan.

Herkkyys antaa uskomattoman paljon ja hallitsemattomana se voi myös tuhota
paljon.

Lette, kyllä minä pelkään herkkyyttä, koska koen sen olevan
osa syy sairastumiseeni. Mutta kai pelottavastakin tunteesta voi tulla
voimavara.

Kun ihminen kasvaa ja ikää tulee lisää, yleensä ymmärrys avartuu
ja se itsessään hioo sellaista "yliherkkyyttä" hivenen pois.

Kokonaan se ei katoa. Se on asia, jonka kanssa synnyin
ja joka on minussa olennaisinta.

Mitä se antaa ja mitä se opettaa...aika näyttää.

Pinja kirjoitti:Kuinka paljon kirja perustuu Mattilan omiin havantoihin ja kuinka paljon tutkittuun tietoon?

Omat havainnotkin, esimerkiksi psykoterapiassa, ovat tutkimusta. Tällöin N = 1 tai enemmän riippuen poilaiden luvusta.

Psykologiassa "tutkimuksilla" tai "tutkitullla" tarkoitetaan useimmiten sangen pinnallisia neo-galtonilaisia tutkimuksia,
joista saadaan yleistä tietoa.

Molemmista tietolähteistä muodostuu komposti, josta kirjoittaja eri asteisesti ammentaa järkensä mukaan.

Jill kirjoitti:Itsensä tunteminen mahdollistaa tien itsensä kehittämiselle.
Niin minä koen itse, nyt kun olen oppinut kantapään kautta
että, maailma on paljon avarampi paikka, kuin minä itse.


Minulla on joitakin huonoja puolia, joita pyrin
ymmärtämään ja jotka pyrin hyväksymään.
Vasta tämän jälkeen minulla on mahdollisuus muuttaa itseäni, jos
niin haluan.

Herkkyys antaa uskomattoman paljon ja hallitsemattomana se voi myös tuhota
paljon.

Lette, kyllä minä pelkään herkkyyttä, koska koen sen olevan
osa syy sairastumiseeni. Mutta kai pelottavastakin tunteesta voi tulla
voimavara.

Kun ihminen kasvaa ja ikää tulee lisää, yleensä ymmärrys avartuu
ja se itsessään hioo sellaista "yliherkkyyttä" hivenen pois.

Kokonaan se ei katoa. Se on asia, jonka kanssa synnyin
ja joka on minussa olennaisinta.

Mitä se antaa ja mitä se opettaa...aika näyttää.

Kiitos vastauksesta

Ketjussa on puhuttu herkkyydestä hyville, positiivisille asioille, mikä on
mielestäni välttämätöntä.
Ihminen voi olla myös herkkä kielteisyydelle. Käytännössä se merkitsee sitä,
että ihminen tarttuu kielteiseen, näkee asioissa keskeisesti kielteisen
vaihtoehdon. Tällä aiheutamme itsellemme tarpeetonta kärsimystä. Itselläni
on ollut taipumusta tällaiseen, olen alkanut tiedostaa sitä ja vapautua siitä.
Lohdullista tietää, että ihminen voi kehittyä koko elämänsä ajan.

Kielteinen minäkuva varmaan aiheuttaa pelkoja?

Itsekkäästi tuntuu kuin olisi ainoa ihminen
maailmassa pelkoineen ja epäsosiaallisuuksineen.

Sosiaalinen fobia on kuitenkin hyvin yleinen.
peittävätkö ihmiset niin hyvin pelkonsa kun,
tuntuu että, kaikki ovat niin terveitä ja itsevarmoja.
Jos ihmisen itsetunto on riippuvainen muiden
ihmisten mielipiteistä ei mielenterveys rakennu
hyvälle pohjalle.

Minun tulee riittää itselleni. Minun täytyy opetella se,
vaikein rakkauden laji, on rakastettava itseään ja ilman
kenenkään muun apua.

Psykopatologia kirjoitti:

Juhani Mattila (facebook)
9 tuntia sitten

Kustantaja lähetti tänään uuden kirjani painettavaksi. He keksivät työlleni nimeksi "Herkkyys ja sosiaaliset pelot".
Ilmestynee tammikkuun lopulla.
__________________

21.1.2014
Ilmestynyt! 231 sivua.

Akateemisessa 29,90.

jill, minua lohdutettiin jännityksen pahimpina aikoina "muutkin jännittää!" tuo ei lohduttanut yhtään. oli piinallista huomata jonkun esittäjän jännittävän ja oli silloin rauhoittavien tarpeessa melkein itsekin. koin paremmaksi tilanteet joissa muut eivät jännitä. nyt kymmenen vuotta ssri-lääkitystä ja lisää ikää on tehnyt tehtävänsä ja olen kai nykyisellään enemmän psykopaatti kuin sosiaalinen foobikko!

Jill kirjoitti: "Minun tulee riittää itselleni. Minun täytyy opetella se,
vaikein rakkauden laji, on rakastettava itseään ja ilman
kenenkään muun apua."

Voiko ihminen tosiaan tukahduttaa kaikki kaipauksensa ja olla onnellinen ja tyytyväinen vain oman itsensä varassa? En sitä oikein usko.

Ei mitään pidä tukahduttaa, pitää kuunnella itseään, tiedostaa tarvitsevuutensa ja riippuvuutensa ja ymmärtää ettei tarvitse niitä. Sitä kautta löytää terveen yhteyden muihin ihmisiin, joka ei perustu tarvitsevuuteen ja riippuvuuteen.