Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

[Psykopatologia]

Missä musiikki sijaitsee?

[Pinja]

Ei mielen tiloille ole lokaatiota.

Tiedetään, että aivovaurion seurauksena mieli voi muuttua. Koko persoonallisuus voi muuttua, jos aivoissa tapahtuu muutoksia.

Lääkkeetkin muuttavat aivoja, joten persoonallisuus voi muuttua siinä samalla. Persoonallisuus muuttuu läpi elämän kunhan vain muuttuisi parempaan suuntaan.

[Hermes]

Missä musiikki sijaitsee?

Jos ihminen kuuntelee musiikkia, niin kaiuttimet voivat aiheuttaa ilmaan “aaltoja”, jotka vaikuttavat esimerkiksi korvan tärykalvoon, mikä taas esimerkiksi aiheuttaa aivosolujen laukeamisia ja siten muuttaa aivojen toimintaa erilaisilla tavoilla. Subjektiivisesti ihminen ehkä kuulee musiikin tulevan jostain suunnasta, esimerkiksi rytmiin voi liittyä mukava tunnelta, ihmiselle voi tulla erilaisia mielikuvia tai tunteita musiikkiin liittyen ja niin edelleen. Soimisen aikana se musiikki ei siis sijainnut varsinaisesti missään. Tuon perusperiaate nyt on aika selvä, mutta ehkä siitä voi yrittää vääntää vielä esimerkin liittyen tuohon alitajuntaan. Kun musiikkikappale on loppunut, niin sen kuuleminen on esimerkiksi muuttanut ihmisen hermostoa, tehnyt “muistijälkiä” ja niin edelleen. Ihminen voi kaivaa muististaan sen kappaleen ja tavallaan alkaa mielessään pyörittää sitä uudestaan. Jos joku uskoo sellaiseen psykodynaamisten kliinikoiden malliin alitajunnasta todellisuuden kuvauksena, niin sellaisen henkilön mielestä varmaan musiikkikappale esimerkiksi jää konkreettisesti soimaan johonkin tietoisen mielen ulottumattomiin. Kun kappale palautetaan mieleen, niin silloin ikään kuin laitettaisi se pimeässä mielen osassa soiva kappale vähän kovemmalle. Eihän se noin toimi, muisto kappaleesta on ikään kuin potentiaalisina tai sulautuneina jälkinä hermostossa tai kehossa, ei varsinaisesti soimassa silloin kun kappaletta ei kuuntele. Pointtini on tavallaan aika tekninen mutta samalla aika triviaali. Ei ole varsinaisen mielen lisäksi toista tiedostamatonta mieltä, jos sana mieli käsitetään sen varsinaisessa tai tyypillisessä merkityksessä.

[Golden flower]

Minä ymmärrän alitajunnan niin, että kun havainnoidaan ympäristöä ja itseä, niin useimmiten havainnointi ei ole sillä lailla "puhdasta", että ihminen pystyisi varastoimaan yhden asian kerrallaan yksittäin muistiinsa vaan havainnot ovat väkisinkin hyvin laajoja ja joku toinen asia voi tavallaan sotkea havaintoa niin, että ihminen mieltää sen kuuluvaksi havaintoon vaikka se ei siihen todellisuudessa kuuluisi. Esimerkiksi jos ihmistä loukataan samalla, kun taustalla soi musiikki, tallentuu loukkaus ja taustalla soiva musiikki samanaikaisesti jonnekin muistireseptoriin ja tällöin seuraavan kerran saman musiikin kuuullessaan ihmiselle nousee loukkaantuneisuuden tunne pintaan ja ihminen voi ihmetellä, miksi näin on varsinkin, jos varsinaisen loukkamisen tapahtuessa huomio on kiinnittynyt loukkaukseen eikä taustalla soineeseen musiikkiin. Tällöin ihminen voi tiedostaa, että jokin on vialla, ettei loukkaantuneisuus liity musiikkiin, jolloin hän voi hyväksyä tilanteen ("ahaa, tämä musiikki jostain syystä, jota en nyt tiedosta herättää minussa loukkaantuneisuuden tunteita") ja siihen liittyvät tunteet ja tietoisesti "pudottaa" sen siitä pois. Jos se ei onnistu, senkin voi tiedostaa ja hyväksyä. Jos henkilö mieltää tunteen tulevan jostain mystisestä alitajunnasta ja pyrkii analysoimaan tilannetta liiaksi vaikka ei muista niin tilanne voi jäädä muhimaan ja tavallaan vahvistaa ja vääristää lisää tuntemuksen osuutta muistossa.

Lisättu boldattu myöhemmin.

[Psykopatologia]

Piilotajunta-termin "oikeutus" piilee kai siinä, että psykoanalyysin mukaan
jonkun ikävän muiston (tms.) poispano on mielen a k t i i v i s t a toimintaa
vastakohtana sille, että muisto haalistuu ikään kuin vain passiivisesti
tajunnan ahtauden (tms.) vuoksi. Jälkimmäisessä tapauksessa muisto
voi olla suhteellisen helposti palautettavissa mieleen, jos kaveri
muistuttaa tapahtumasta (tms.).

[Hermes]

Minä ymmärrän alitajunnan niin, että kun havainnoidaan ympäristöä ja itseä, niin useimmiten havainnointi ei ole sillä lailla "puhdasta", että ihminen pystyisi varastoimaan yhden asian kerrallaan yksittäin muistiinsa vaan havainnot ovat väkisinkin hyvin laajoja ja joku toinen asia voi tavallaan sotkea havaintoa niin, että ihminen mieltää sen kuuluvaksi havaintoon vaikka se ei siihen todellisuudessa kuuluisi. Esimerkiksi jos ihmistä loukataan samalla, kun taustalla soi musiikki, tallentuu loukkaus ja taustalla soiva musiikki samanaikaisesti jonnekin muistireseptoriin ja tällöin seuraavan kerran saman musiikin kuuullessaan ihmiselle nousee loukkaantuneisuuden tunne pintaan ja ihminen voi ihmetellä, miksi näin on varsinkin, jos varsinaisen loukkamisen tapahtuessa huomio on kiinnittynyt loukkaukseen eikä taustalla soineeseen musiikkiin. Tällöin ihminen voi tiedostaa, että jokin on vialla, ettei loukkaantuneisuus liity musiikkiin, jolloin hän voi hyväksyä tilanteen ("ahaa, tämä musiikki jostain syystä, jota en nyt tiedosta herättää minussa loukkaantuneisuuden tunteita") ja siihen liittyvät tunteet ja tietoisesti "pudottaa" sen siitä pois. Jos se ei onnistu, senkin voi tiedostaa ja hyväksyä. Jos henkilö mieltää tunteen tulevan jostain mystisestä alitajunnasta ja pyrkii analysoimaan tilannetta liiaksi vaikka ei muista niin tilanne voi jäädä muhimaan ja tavallaan vahvistaa ja vääristää lisää tuntemuksen osuutta muistossa.

Lisättu boldattu myöhemmin.

Golden flower, ajattelen tavallaan aika samalla tavalla kuin sinäkin. Lisään vielä sen, että en ole tässä ketjussa varsinaisesti kritisoinut esimerkiksi psykodynaamista terapiaa, minulla ei ole siitä juuri mitään kokemusta tai tietoa. Viestini liittyivät aika paljon tavallaan lähinnä siihen, miten mielestäni maailma toimii. Esimerkiksi psykodynaamisesta terapiasta kiinnostunut ihminen saattaa opetella käsitteet alitajunta, ego, superego, id, yms, ja yhdistää niitä oman mielensä toimintaan. Ehkä siitä on joskus hyötyä joillekin ihmisille tuollaisessa terapiassa, en ole siis tutustunut koko aiheeseen kovin hyvin. En tiedä, voiko alitajunnan käsitteestä “mystisen paikkana”, johon mennään “terapeutin kanssa”, olla haittaa. Ehkä, ehkä siitä on hyötyä joillekin.

Kuten sanoit, niin juuri tuon kaltaisesti voi tallentua esimerkiksi huono kokemus hermostoon. Ihminen kuulee jotain musiikkia ja samalla tapahtuu jotain ikävää. Kun ihmisen mieleen tulee sama kappale myöhemmin, niin se voi aiheuttaa automaattisesti esimerkiksi ahdistus- tai stressireaktion, tai se tuo mieleen niitä ikäviä muistoja. Se johtuu juuri siitä, että hermostoon on jollain tavalla tullut hermosolujen välisiä “kytköksiä” tai muita vastaavia muutoksia kokemuksen vuoksi. Se on taas toinen asia, miten tuollaisista “traumaattisista” kytköksistä voi päästä pois. Joidenkin teorioiden mukaan esimerkiksi sen kaltainen voisi auttaa, että jollain tavalla rauhallisessa ympäristössä pyörittelee juuri sitä traumaattista aihetta mielessään ikään kuin etäämpänä, tms. En ole kuitenkaan kuullut mistään oikeasti kovin hyvin yleisesti toimivasta tekniikasta tuollaiseen. Tavallaan psykoanalyyttinen terapiakin voi oikeasti olla monessa tapauksessa jollain tavalla jotain tuollaista, jos unohdetaan mystisemmät käsitteet alitajunnasta ja niin edelleen. Esimerkiksi joku henkilö voi olla sellainen, että terapeutin kanssa tulee turvallinen ja rauhallinen olo, ja kun hän sitä vaikeaa aihetta pyörittelee mielessä sellaisessa tilanteessa, niin hänen mielessään tai hermostossaan lopulta ikävämmät traumaattiset “kytkökset” tavallaan vähenevät. Tuo siis ei ole selitys siitä, miten mikään toimii, vaan todella yleinen selitys siitä, minkä suuntaisesti se voisi periaatteessa toimia.

[Hermes]

Piilotajunta-termin "oikeutus" piilee kai siinä, että psykoanalyysin mukaan
jonkun ikävän muiston (tms.) poispano on mielen a k t i i v i s t a toimintaa
vastakohtana sille, että muisto haalistuu ikään kuin vain passiivisesti
tajunnan ahtauden (tms.) vuoksi. Jälkimmäisessä tapauksessa muisto
voi olla suhteellisen helposti palautettavissa mieleen, jos kaveri
muistuttaa tapahtumasta (tms.).

Ehkä. Siitä käsitteestä on kuitenkin muodostunut ainakin yleisellä puolella joku ihan oma astraali-maailmansa. Siellä "jylläävät" irrationaaliset ajatukset, jotka "putkahtavat" tietoisuuteen kriisin kohdalla. Psykoterapeutit ovat tietysti niitä "poppamiehiä", jotka parhaiten osaavat manipuloida tiedostamatonta. Sillä tavalla tavalliset ihmiset yleisesti oikeasti ainakin puhuvat tuosta käsitteestä. Mielenterveyden ongelmassa "alitajunnasta tulee irrationaalisia ajatuksia" ja niin edelleen, vaikka henkilö on oikeasti esimerkiksi muuntuneessa tajunnantilassa.

[Mirri]

Hermes, onko käsitys kuinkakin yleinen, vai onko se kenties sinun käsityksesi, jonka uskot olevan yleinen?

Minun käsitykseni mukaan puhut enemmän omasta näkemyksestäsi kuin mistään nykyisestä 'yleisestä käsityksestä'. Nykyisin ymmärretään aika hyvin tuo mitä Psykopatologia sanoi; mieli työskentelee aktiivisesti unohtamisenkin hyväksi. Ja etteivät piilotajunnan muistot ole haalistuneita vaan torjuttuja muistoja.

[Hermes]

Hermes, onko käsitys kuinkakin yleinen, vai onko se kenties sinun käsityksesi, jonka uskot olevan yleinen?

Minun käsitykseni mukaan puhut enemmän omasta näkemyksestäsi kuin mistään nykyisestä 'yleisestä käsityksestä'. Nykyisin ymmärretään aika hyvin tuo mitä Psykopatologia sanoi; mieli työskentelee aktiivisesti unohtamisenkin hyväksi. Ja etteivät piilotajunnan muistot ole haalistuneita vaan torjuttuja muistoja.

Sinä itse demonstroit tuota käytöstä juuri tässä ketjussa.... paitsi kun tulit tavallaan järkiisi juuri edellisellä sivulla. Ja en tiedä juuri mitään tuosta teoriasta haalistuneista tai torjutuista muistoista, joten en ota siihen kantaa.

[Mirri]

Hermes, olen tässä ketjussa kirjoittanut juuri niistä torjutuista muistoista. Ehkä olen kirjoittanut epäselvästi, ja sen vuoksi sinusta näyttää tältä:

Sinä itse demonstroit tuota käytöstä juuri tässä ketjussa.... paitsi kun tulit tavallaan järkiisi juuri edellisellä sivulla.

[Hermes]

Hermes, olen tässä ketjussa kirjoittanut juuri niistä torjutuista muistoista. Ehkä olen kirjoittanut epäselvästi, ja sen vuoksi sinusta näyttää tältä:

Sinä itse demonstroit tuota käytöstä juuri tässä ketjussa.... paitsi kun tulit tavallaan järkiisi juuri edellisellä sivulla.

Ja minä en ole kirjoittanut torjutuista muistoista. Olen kirjoittanut ihan toisesta asiasta.

[Hermes]

Esimerkiksi englanninkielisenS Wikipedian ensimmäisessä kappaleessa lukee:

http://en.wikipedia.org/wiki/Unconscious_mind

"The concept was developed and popularized by the Austrian neurologist and psychoanalyst Sigmund Freud. Empirical evidence suggests that unconscious phenomena include repressed feelings, automatic skills, subliminal perceptions, thoughts, habits, and automatic reactions,[1] and possibly also complexes, hidden phobias and desires. In psychoanalytic theory, unconscious processes are understood to be expressed in dreams in a symbolical form, as well as in slips of the tongue and jokes. Thus the unconscious mind can be seen as the source of dreams and automatic thoughts (those that appear without any apparent cause), the repository of forgotten memories (that may still be accessible to consciousness at some later time), and the locus of implicit knowledge (the things that we have learned so well that we do them without thinking)."

Se käsite on juuri niin "mystinen" ja "epätarkka" kuin olen väittänytkin. Alitajunta on esimerkiksi "unien lähde", "varasto unohdetuille muistoille" ja "keskus implisiittiselle tiedolle". Parempiakin malleja tai selityksiä löytyy!

[tris]

Hermes, entä havaintorajat alittavat ärsykkeet? Ihmisille voidaan näyttää kuvia niin lyhyen ajan etteivät he tietoisesti niitä pysty havaitsemaan. Niiden sisältö vaikuttaa kuitenkin heidän mielialaansa ja toimintaansa. Esim. surullisia ja pelottavia kuvia ja sanoja sisältävät laskevat mielialaa. Tämä tutkimus on ihan kognitiivisen psykologian huomaama.

[Mirri]

Hermes, olen tässä ketjussa kirjoittanut juuri niistä torjutuista muistoista. Ehkä olen kirjoittanut epäselvästi, ja sen vuoksi sinusta näyttää tältä:

Sinä itse demonstroit tuota käytöstä juuri tässä ketjussa.... paitsi kun tulit tavallaan järkiisi juuri edellisellä sivulla.

Ja minä en ole kirjoittanut torjutuista muistoista. Olen kirjoittanut ihan toisesta asiasta.

Taidat uskoa, ettei torjuttuja muistoja ole olemassa.

[Hermes]

Hermes, olen tässä ketjussa kirjoittanut juuri niistä torjutuista muistoista. Ehkä olen kirjoittanut epäselvästi, ja sen vuoksi sinusta näyttää tältä:

Sinä itse demonstroit tuota käytöstä juuri tässä ketjussa.... paitsi kun tulit tavallaan järkiisi juuri edellisellä sivulla.

Ja minä en ole kirjoittanut torjutuista muistoista. Olen kirjoittanut ihan toisesta asiasta.

Taidat uskoa, ettei torjuttuja muistoja ole olemassa.

Höpön höpön. Mirri on mestari olkinukkojen rakentamisessa.

[tris]

Esimerkiksi englanninkielisenS Wikipedian ensimmäisessä kappaleessa lukee:

http://en.wikipedia.org/wiki/Unconscious_mind

"The concept was developed and popularized by the Austrian neurologist and psychoanalyst Sigmund Freud. Empirical evidence suggests that unconscious phenomena include repressed feelings, automatic skills, subliminal perceptions, thoughts, habits, and automatic reactions,[1] and possibly also complexes, hidden phobias and desires. In psychoanalytic theory, unconscious processes are understood to be expressed in dreams in a symbolical form, as well as in slips of the tongue and jokes. Thus the unconscious mind can be seen as the source of dreams and automatic thoughts (those that appear without any apparent cause), the repository of forgotten memories (that may still be accessible to consciousness at some later time), and the locus of implicit knowledge (the things that we have learned so well that we do them without thinking)."

Se käsite on juuri niin "mystinen" ja "epätarkka" kuin olen väittänytkin. Alitajunta on esimerkiksi "unien lähde", "varasto unohdetuille muistoille" ja "keskus implisiittiselle tiedolle". Parempiakin malleja tai selityksiä löytyy!

Kuten..?

[Hermes]

Hermes, entä havaintorajat alittavat ärsykkeet? Ihmisille voidaan näyttää kuvia niin lyhyen ajan etteivät he tietoisesti niitä pysty havaitsemaan. Niiden sisältö vaikuttaa kuitenkin heidän mielialaansa ja toimintaansa. Esim. surullisia ja pelottavia kuvia ja sanoja sisältävät laskevat mielialaa. Tämä tutkimus on ihan kognitiivisen psykologian huomaama.

Kyllä tuon kaltaisia juuri on. Tavallaan "mallini" selittää tuonkin ihan hyvin. En ole missään vaiheessa väittänyt, että tuollaista ei tapahdu.

[Hermes]

Esimerkiksi englanninkielisenS Wikipedian ensimmäisessä kappaleessa lukee:

http://en.wikipedia.org/wiki/Unconscious_mind

"The concept was developed and popularized by the Austrian neurologist and psychoanalyst Sigmund Freud. Empirical evidence suggests that unconscious phenomena include repressed feelings, automatic skills, subliminal perceptions, thoughts, habits, and automatic reactions,[1] and possibly also complexes, hidden phobias and desires. In psychoanalytic theory, unconscious processes are understood to be expressed in dreams in a symbolical form, as well as in slips of the tongue and jokes. Thus the unconscious mind can be seen as the source of dreams and automatic thoughts (those that appear without any apparent cause), the repository of forgotten memories (that may still be accessible to consciousness at some later time), and the locus of implicit knowledge (the things that we have learned so well that we do them without thinking)."

Se käsite on juuri niin "mystinen" ja "epätarkka" kuin olen väittänytkin. Alitajunta on esimerkiksi "unien lähde", "varasto unohdetuille muistoille" ja "keskus implisiittiselle tiedolle". Parempiakin malleja tai selityksiä löytyy!

Kuten..?

Vaikka neurotiedettä, ihan perus-psykologiaa, RCT-testejä, logiikkaa, hyvää filosofiaa ja jotain tuollaista - siis sen selittämiseen, miten mieli toimii. Ei sen selittämiseen, mitä kannattaa tehdä, jos tahtoo terapeuttista apua.

[tris]

Neurotiede uskoo myös havaintokynnyksen (threshold) alittaviin ärsykkeisiin.

[Hermes]

Sanoin jo ketjun alussa, että tapahtuu kaikenlaista "alitajuista" kehossa. Kritiikkini kohdistui nimenomaan sellaiseen ajatukseen "mystisestä" alitajunnasta konkreettisena paikkana, joka on ikään kuin toinen mieli ja jossa toimii aktiivisesti vaikkapa kaikenlaisia irrationaalisia ajatuksia tietoisen mielen ulkopuolella.