In Treatment - 3. kausi

[Psykopatologia]

En.

[haller]

Paulin ja Adelen viimeinen sessio:
----------------------------------------
Session alkupuoli käytettiin kommunikaation metatasosta kiistelemiseen.
Sen jälkeen puheenaiheena ollut teema "mitä Paul haluaa tehdä elämällään" oli jonkinlaista myöhäiskeski-iän murrosiän ilmaisua.
Maininta terapiasta keinotekoisena toi mieleeni nettideittailun. Itse käyn nettideiteillä osittain siksi, että silloin mulla on anonyymiä seuraa, jonka kanssa käydä paikoissa (kahvilat, leffat), joissa en agorafobiani takia muuten uskaltaisi käydä. Anonyymin seurassa uskaltaa olla oma pelkäävä itsensä, koska tapaaminen voi olla ainoa. Samalla tavalla terapeutti on neutraalihko henkilö, josta ei juuri tiedä mitään, ja hänelle uskaltaa puhua, koska hän ei kiinny intensiivisesti, eikä suhtaudu tunteenomaisesti asiakkaan kertomiin asioihin.

[haller]

Paul saattaa lähinnä seikkailla Adelen fantasioissa, mutta tuskin hänellä on syvempiä haaveita Paulin suhteen.
Perustan väitteeni jonkinlaiseen tuntemukseeni k.o naistyypistä. Ulospäin kuiva ja asiallinen, mutta mielikuvitus voi olla vilkas, ja irrotteluhaluakin olisi, jos oikein uskaltaisi joskus repäistä irti rutiineista. Tämä siis meikäläisen ad-hoc-kuvittelua.

[Maria]

En uskonut Adelen Paulhaaveiluun, koska Paulin terapiassa käsiteltiin hänen suhdettaan nuorempaan naiseen kriittisesti. Jos Adele myös ajatuksissaan ihmetteli vanhemman miehen suhdetta nuorempaan naiseen (kuten minä koin hänen tekevän), hän tuskin itse sellaisesta haaveili.

Kolmannen kauden päätösjaksoissa tuntuu olevan teemana terapian lopettaminen. Aiemmat tuotantokaudet ovat päättyneet siten, että katsojalle jää tunne terapiasuhteen jatkumisesta. Sarjasta käy ilmi, että terapeutti ei lopeta terapiaa; sen tekee potilas. Olisi aika tylyä, jos terapeutti toteaisi, että sinulla ei sitten enää ole tulemista tänne. Totta kai hän voi suositella toista terapeuttia, jos ei itse koe jostain syystä olevansa sovelias jatkamaan terapeuttina jollekin. Jotenkin näin olen tulkinnut kolmatta tuotantokautta.

[haller]

Jonkinlaista yhteenvetoa koko sarjasta by meitsi: (siis kaudet 1-3)
----------------------------------------------------------
Paulilla oli jatkuvasti ongelmia työroolin ja etäisyyden pitämisen kanssa. Hän eläytyi valtavasti potilaittensa ongelmiin, kertoili heille hieman omasta elämästään, otti heitä vastaan myös muulloin kuin sovitulla ajalla ym. Paulin terapeutit (Gina ja Adele) olivat molemmat hallitsevia naisia, joiden kanssa pärjäämisessä ja toimeentulemisessa Paulilla oli hankaluuksia. Hän olisi saattanut tarvita miesterapeuttia/miestyönohjaajaa, jonka kanssa olisi voinut puhua "miesten kielellä".
Paulin potilailla ei ollut varsinaisia psyykkisiä sairauksia. Niiden sijaan he kärsivät fyysistä sairauksista, elämänkriiseistä (ero, vanheneminen, itsenäistyminen) ym
Potilailla oli voimakkaita mielipiteitä Paulista. He rakastivat ja vihasivat häntä.
Perhe-elämä Paulilla oli alati repivää: aviokriisi, avioero, etävanhemmuus, seurustelusuhde ym.
Tästä jotenkin huomaa sen, että mielestäni sarjan aikana Paul oli sen selkeä päähenkilö. Hänen potilaansa tulivat eläviksi suhteessa häneen.
Sarjaa oli kiva seurata. Sain erityisesti sen kausilta 1-2 ideoita omaan psykoterapiaani, ja uskalsin sen myötä ottaa siellä puheeksi asioita, joista olisin muuten vaiennut.
Välillä (erityisesti kaudella 1) olin itse sen verran huonommassa kunnossa, etten ahdistukseni takia kyennyt katsomaan kaikkia jaksoja.
Sarjasta on kuitenkin ollut iloa mm. omien hoitohenkilöideni (psykoterapeutti-psykologi, esh, psykiatri) lomien aikana, koska sarja on pitänyt terapiamoodiani yllä, ja antanut turvallisen foorumin työstää asioita.

[minätäälläwsx09kjh]

Voi kun jatkuisi vielä!

[Psykopatologia]

Voi kun jatkuisi vielä!

En hyväksy nimimerkkiäsi loppuosan vuoksi. minätäällä|wsx09kjh

Valitse uusi!