No, siinä tapauksessa kommenttisi kauneuteni katoavaisuudesta meni rankasti yli hilseen. Mutta mitä siitä
Terapeutti vaikutti hyvältä. Hän oli nainen muttei ylitsevuotavan naisellinen tai äidillinen vaan enemmän järki-ihmisiä. En kaipaa terapeutilta myötätuntoa vaan apua. Kerroin lyhyesti elämästäni. Hänellä ei ollut mitään erityistä huomautettavaa lääke/alko-ongelmasta että pitäisi allekirjoitella jotain lupauksia - sanoi ettei terapiaan saa tulla juopuneena mutta tuohan on itsestäänselvää. (Sitäkin on kuulemma tapahtunut montakin kertaa vuosien varrella

).
Puhui terapian sitovuudesta ja että pitää harkita jaksaako sitä eikä sinne meno ole aina niin kivaa. Että on nousuja ja laskuja. Voi pänniä välillä tulla. Kysyi onko minulla sairaala-ajalta käsittelemättömiä asioita. Sanoin että se oli helppoa aikaa - sai hyvää ruokaa, minulla oli tietokone ja telkka ja vahvat morfiinilääkkeet pitämässä mielialan korkealla. No, siitä aloin yllätyksekseni vähän pillittämään että minulla on suhteessa äitiini rankka käsittelemätön syyllisyys siitä kuinka paljon surua hänelle aiheutin.
Terapia aloitettaisiin persoonallisuuden kartoituksella eli käytäisiin kronologisesti läpi elämää ja reagointitapojani. Sitten defenssejä ym. minätiloja. Kerroin tuntevani tunnelukot-kirjan. Hän on aktiivinen terapeutti. Sanoin että se on minulle tärkeää. Sanoi että on joutunut joillekin psykoanalyysiin tottuneille sanomaan että ovat väärässä terapiassa kun papattavat eikä saa suunvuoroa. Hän otti sanomani asiat neutraalisti eikä vaikuttanut avuttomalta, järkyttyneeltä, alentuvalta tms. Tuntui että olimme tasa-arvoisia eikä ollut kiusaantunut olo.
Kysyin onko riskiä että vuoden/kahden terapian jälkeen on huonommassa kunnossa kun aloittaessaan. Sanoi ettei tiedä sellaisia tapauksia. Osa on kyllä keskeyttänyt jos on ollut väärä hetki. Mutta että periaatteessa psykoosialttius voisi olla riski. Sanoin iloisena ettei minulla sellaista ole tai kukaan koskaan epäillytkään. (Jos olisin yhtään psykoosialtis olisin kaikkien kokemusteni jälkeen kuolaamassa jollain skitsofrenikkojen kroonikko-osastolla sen sijaan että kiertelen Uffeja ja kävin ystävän kanssa nepalilaisessa ravintolassa).
Tästä terapeutista jäi hyvä fiilis. Hän on kokenut ja ansioitunut. Terapia sijaitsee oikein hyvällä paikalla ja huoneisto oli mukava. Koska siellä on monta terapeuttia sinne pääsee summerin kautta jo aiemmin eikä tarvi kellon kanssa kytätä minuutilleen.
Pitäisikö minun vaan ottaa tämä terapeutti vai käydä jollakin toisellakin?