Mikä on psykoterapiaa?

[Gyver]

.

[Mirri]

Perheterapia ei ole yksilöpsykoterapian muoto.

Jaa, ei...? Ei se pari- eikä ryhmäpsykoterapiaakaan ole silloin, kun psykoterapiaistunnoissa on läsnä psykoterapeutti ja yksi asiakas/potilas.

[Psykopatologia]

Jos potilas käy perheterapeutin luona yksin,
se on yksilöterapiaa (kuten olen useaan kertaan todennut täällä ja muualalla).

[Psykopatologia]

psykoterapia / psykoterapeutti
____________________________________________________________________________________________________________________________________

p s y k o t e r a p e u t t i,

ammattinimikkeen käyttö kirjattiin asetuksella vuonna 1994, mikä liittyy lähinnä yksityiseen ammatinharjoittamiseen.
Kuitenkaan *psykoterapiaa ei voi määrittää sen antajan perusteella vaan työskentelyssä noudatettavista prosessista käsin.
Psykoterapeutti pystyy parempaan psykoterapiaan erilaisempien *potilaiden kanssa kuin kouluttamaton. (Samoin ammattileipuri
tekee keskimäärin parempaa pullaa kuin amatööri, joka ei saisi huijata muita väittämällä olevansa ammattikondiittori.)
Keskeistä psykoterapeutin työssä on *tietoisuus tehtyjen toimien tarkoituksenmukaisuudesta ja vaikutuksista, mikä edellyttää
*introspektiivistä kykyä. Tässä mielessä esimerkiksi laitoksissa tehtävä psykoterapeuttinen työ voi vaihdella vaativasta
*psyykeen kohdistuvasta työskentelystä kontaktiterapiaan tai keskusteluapuun.
____________________________________________________________________________________________________________________________________

p s y k o t e r a p i a,

usein (toistettaessa tai lyhenteenä) vain terapia, *terapia, jossa *mielellisen osuus on suhteellinen suuri. Esimerkiksi
*käyttäytymisterapioissa (KT) ja 3) *keho(psyko)terapioissa mielellisen osuus on suhteellisen pieni, *psykoanalyysissa
taas suurimmillaan. Jako perusotteen pohjalta 10) *tukeva psykoterapia ja 11) *tutkiva psykoterapia. Koulukunnittain mm.
psykoanalyysi, psykoanalyyttinen psykoterapia, *analyyttinen psykoterapia, *individuaalipsykologiaan pohjaava psykoterapia,
*Gestalt-terapia ja kognitiivinen terapia. Pääkoulukunnat ovat *psykoanalyyttinen psykoterapia ja *kognitiivinen *(psyko-)
terapia (CT); muut ovat näiden eri asteisia sovelluksia. Toinen perusjako on yksilöterapiat vs. 9) *ryhmäterapiat
(jolloin niihin sisältyy 6) *pariterapia ja 7) *perheterapia).

Psykoterapia tulee määritellä työskentelyssä noudatettavista prinsiipeistä käsin, ei ammatin pohjalta.
Professionaalista psykoterapiaa harjoittavat tavallisimmin *psykoterapeutin ammattinimikkeen hankkineet
koulutetut *psykoterapeutit, psykologit, psykiatrit ja muut.

*psykoanalyyttinen psykoterapia vrt. kognitiivinen psykoterapia vrt. käyttäytymisterapia yleisen psykologian S - O - R
-viitekehyksessä; *psykoanalyyttisen psykoterapian ja kognitiivisen psykoterapian historialliset yhteydet (myös s. 116 ja 186);
*psykoanalyyttinen psykoterapia vrt. kognitiivinen psykoterapia; *psykoanalyyttinen psykoterapia vrt. oppimisterapia.

Muita jaotuksia mm: 1) *psykoterapia *eklektinen psykoterapia; 2) *innovatiiviset psykoterapiat; 3) *keho(psyko)terapiat;
4) *lyhyt terapia; 5) *lyhyt-terapia; 6) *pariterapia; 7) *perheterapia; 8) *pitkä terapia; 9) *ryhmä-terapia;
10) *tukeva psykoterapia; 11) *tutkiva psykoterapia.
____________________________________________________________________________________________________________________________________

[minätäällä]

Tuossa Mirrin aiemmassa linkissä dynaamisen yksilöterapian tavallisimmilta ja käytössä olevilta käsitteiltä eivät ainakaan kuulostaneet "toisiin kietoutuva sairaalloinen käyttäytyminen" (todella rankka ja leimaava termi, pitäisiköhän perheterapeuttien kehitellä vähän asiallisempi tilalle, niin että siitä voisi puhua potilaan ja omaistenkin kanssa kenties) ja tuo "syntipukki". Analyyttisessa ryhmäterapiassa syntipukiksi leimaaminen oli kyllä kuvattu yhtenä ryhmässä usein tapahtuvista ilmiöistä.

Gyver ei hyväksynyt työpaikkakiusaamista aikuisen ihmisen käyttämäksi termiksi tuolla toisessa ketjussa sadismista ja masokismista, kun siellä puhuttiin tuostakin aiheesta. Miten kävisi sitten ihan ryhmäterapian ja ilmeisesti siis systeemiteoriankin käyttämä "syntipukiksi leimaaminen"? Väitätkö Gyver, ettei sitäkään esiinny elävässä elämässä aikuisten kesken?

[Psykopatologia]

Kyllähän systeeminen terapia on nimen omaan dynaamista, mutta se täytyy kuitenkin
erottaa (klassisesta) psykodynaamsesta eli pääosin psykoanalyyttiseen teoriaan ja
käytäntöön pohjaavasta terapiasta.

[Mirri]

Tässä on mielestäni ammattitaitoinen, asiantunteva, ja laaja kuvaus monimuotoisesta psykoterapiasta nimeltään perheterapia:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... &p_selaus=

Artikkelin kirjoittaja:

Jukka Aaltonen on perheterapian professori (emer), psykiatrian dosentti, psykoanalyytikko (IPA) ja perheterapian vaativan erityistason kouluttaja (TEO)

http://www.familia-instituutti.fi/6

Tässä puhutaan perhepsykoterapeuteista; mikään ei viittaa siihen, että he tarjoaisivat 'vain' keskusteluapua - ilmoituksesta päätellen ovat psykoterapian monipuolisia ja vankkoja ammattilaisia:
http://www.familia-instituutti.fi/3

Mistä on lähtöisin sellainen jyrkkä 'vastakkainasettelu', että psykoterapia on joko yksilöterapiaa tai sitten jotakin muuta? Ja uskomus, ettei psykoterapia psykoterapeutteineen taivu monenlaisiin muotoihin ja monenlaisiin tarpeisiin niin yksilö- kuin pari- ja ryhmäterapiaksikin... Totta kai se taipuu vaikka minkälaisiin tarpeisiin ja käyttötarkoituksiin; taipuu niin psykotetapia kuin sitä toteuttavat ammattitaitoiset ja pätevät psykoterapeutitkin. Monimuotoinen ja taipuvainen perheterapia on yksi hyvä esimerkki siitä, että psykoterapia psykoterapeutteineen taipuu vaikka mihin, ja on toteutettavissa vaikka minkälaisissa kokoonpanoissa. Ei ole mitään jyrkkää ja ehdotonta jakoa yksilöpsykoterapian ja muiden psykoterapioiden välillä; työnsä osaava ammattitaitoinen ja pätevä psykoterapeutti taipuilee sujuvasti milloin minkäkinlaisiin kokoonpanoihin psykoterapiatyöskentelyssään.

Niinpä minusta tuntuu ja kuulostaa aivan käsittämättömältä se, että perheterapiaa lytätään ja mitätöidään - aivan kuin se ei olisi (kunnioitusta herättävää ja luotettavalta kuulostavaa?) yksilöpsykoterapiaa ollenkaan. Mutta onhan se - myös sitä.

[minätäällä]

Kiitos hienosta ja perusteellisesta linkistä, Mirri. Monesti siis painivat ihan eri sarjassa nämä perheterapeutit verrattuna yksilöterapeutteihin, jos nyt vaikka ajattelee insestiä, anoreksiaa ja skitsofreniaa.

Eniten häiritsee ja vaivaa tuo työryhmä, joka toisenlaisista puheista huolimatta, siis perheeen omista voimavaroista jne. puhumisesta huolimatta pahimmillaan voi olla kasvoton ryhmä sekalaisen ja kenties puutteellisen koulutuksen saaneita "asiantuntijoita" ilman että kukaan vastaisi kokonaisuudesta ja ilman että tässä terapiassa ainakaan ihmisen yksityisyyden rajat, itsemääräämisoikeus ym säilyisivät.

Itse olen näköjään perehtynyt vain Milanolaisen ryhmän terapiasuuntaukseen kirjojen avulla. Nuo hoitokokoukset sun muut kuulostavat tutuilta osastolla olon ajalta ja suoraan sanoen byrokraattisilta ja tiedonkulun ja vaikuttamismahdollisuuksien kannalta äärimmäisen ongelmallisilta.

[Psykopatologia]

Klo 11.58
Professori Alltosen kirjoitama esittely on perusteellinen.

Ei kuitenkaan kannata uskoa kaikkia mainoslauseita (totean yleisesti, ja jatkan:)

Esimerkiksi oppikirjassa "Kognitiivinen psykoterapia"
ei puhuta terapeutin omasta hoidosta sanaakaan
(kuten aiemminkin totesin).

Tämä piirtää kuvaa suuntauksen todellisesta luonteesta
(vaikka muualla sanottaisiin muuta).

[Psykopatologia]

... Niinpä minusta tuntuu ja kuulostaa aivan käsittämättömältä se, että perheterapiaa lytätään ja mitätöidään - aivan kuin se ei olisi (kunnioitusta herättävää ja luotettavalta kuulostavaa?) yksilöpsykoterapiaa ollenkaan. Mutta onhan se - myös sitä.

Ei kukaan ole lytännyt perheterapiaa, sehän on tuikitärkeää ja tarpeellista monille perheille.

Tarkoitan sitä, että perheterapeutin koulutuksella ei pidä puoskaroida yksilöpsykoterapiaan kuuluvalla alueella; ts. yksilöpsykoterapiaa antamaan tarvitaan yksilöpsykoterapeutin pätevyyden hankkinut psykoterapeutti ja sellainen pätevyysvaatimusten kiertäminen jossa nimitetään perheterapiaksi sitäkin kun joku käy (pääsääntöisesti) yksin terapiassa koko sen keston ajan on huijaamista ja puoskaroimista.

Eihän se yksilöterapiaa olekaan, totean (taas), ja jatkan:
Useimmat perheterapeutit pystyvät hyvin toimimaan
myös yksilöterapeutteina (mielestäni).

[Psykopatologia]

Mirri väittää toistuvasti noin ja minä toistuvasti näin,
koska Mirri ei lue foorumia.

Tämän kuitenkin tulisi olla keskustelupalsta.

[Mirri]

Tarkoitan sitä, että perheterapeutin koulutuksella ei pidä puoskaroida yksilöpsykoterapiaan kuuluvalla alueella; ts. yksilöpsykoterapiaa antamaan tarvitaan yksilöpsykoterapeutin pätevyyden hankkinut psykoterapeutti ja sellainen pätevyysvaatimusten kiertäminen jossa nimitetään perheterapiaksi sitäkin kun joku käy (pääsääntöisesti) yksin terapiassa koko sen keston ajan on huijaamista ja puoskaroimista.

(lihavointi minun)
Kerro mitä yksilöpsykoterapeutin pätevyysvaatimukset ovat. Sanot, ettei systeeminen yksilöpsykoterapia ole pätevää yksilöpsykoterapiaa, joten sinun pitäisi nyt tuoda julki yksilöpsykoterapeutin pätevyysvaatimukset, jotta sitten tiedettäisiin ne; osattaisiin psykoterapeuteiltakin tarkistaa, että ovatko päteviä yksilöpsykoterapeutteja, vai huijareita ja puoskareita.

Syytät perheterapeuttia huijaamisesta ja puoskaroimisesta, jos joku käy hänen luonaan perheterapeuttisessa/systeemisessä yksilöpsykoterapiassa; mielestäsi silloin huijataan siinä, että yksilöpsykoterapiaa sanotaan perheterapiaksi sekä siinä, että perheterapiaa sanotaan yksilöterapiaksi. Noin siis, jos olen käsittänyt ajatuksesi oikein.

Lienee tärkeää tietää, etteivät Valvira ja Kela ole kanssasi asiassa samaa mieltä; niiden esittämät pätevyysvaatimuksetkin ovat erilaiset kuin sinun. Esim. Kela ei määritä psykoterapeutteja erikseen yksilöpsykoterapeuteiksi, ja muunlaisiksi psykoterapeuteiksi; siellä näköjään uskotaan, että Valviran hyväksymä psykoterapeutti on pätevä työskentelemään psykoterapeuttina niin yhden kuin useammankin ihmisen kanssa.

Ainakaan seuraavassa linkissä ei sanota mitään sellaista, että olisi olemassa erikseen yksilöpsykoterapeutin pätevyysvaatimukset:
http://www.valvira.fi/luvat/ammattioike ... sperusteet

Ja googlaamalla selviää, että koko käsite pätevä yksilöpsykoterapeutti taitaa ollakin koulukuntakysymys, ei ollenkaan mikään virallinen pätevyys/epäpätevyys-asia; analyyttiset painottavat erikseen yksilöpsykoterapeutin pätevyyttä, eivät muut.

Se vasta huijausta on, jos luodaan kuva, että psykoterapeutti on epäpätevä tekemään psykoterapiaa yksittäisen henkilön kanssa, jos moinen ajatus onkin vain psykoanalyyttisen suuntauksen ajatus - eikä todellisuudessa olekaan niin, että esim. perheterapeutti olisi oikeasti epäpätevä psykoterapeutti yksilöpsykoterapian puolella, vaan niin Valviran kuin Kelankin hyväksymä psykoterapeutti työskentelemään sekä yksilöiden että ryhmien kanssa pätevänä psykoterapeuttina.
On ihan toinen asia se, että analyyttisella suuntauksella on omat vaatimuksensa, jotka pitää täyttyä, jotta henkilö voisi olla pätevä analyyttinen yksilöpsykoterapeutti.

Seuraavasta linkistä selviää, että ainoastaan analyyttisessa suuntauksessa on Valvirankin mukaan erikseen pätevyydet yksilö- ja ryhmäpsykoterapeuteille; pätevyysvaatimuksetkin ovat toisistaan poikkeavat:
http://www.valvira.fi/luvat/ammattioike ... untimaarat

Että se virallisesti ja muodollisesti pätevien psykoterapeuttien harjoittamasta huijaamisesta ja puoskaroinnista... Eivät he huijaa eivätkä puoskaroi; on aikamoista potaskaa väittää sellaista.

[Psykopatologia]

eihän hammashoitajakaan saa toimia hammaslääkärinä.

Eikä h-lääkäri h-hoitajana.

[minätäällä]

Varmaan hammaslääkäri osaa toimia hädän tullen hammashoitajana vaikkapa työkaverilleen, jos tarve vaatii. En usko, että jos sairaanhoitaja hakisi lähihoitajan paikkaa, eikä pyytäisi työstä kuin lähihoitajan palkkaakaan, estettä olisi ainakaan sen suhteen, ettei sairaanhoitajalla olisi tarvittavaa osaamista.

Noilla Mirrin linkin terapeuteilla oli perheterapeutin koulutuksen lisäksi myös jonkun toisen suuntauksen koulutus. Noin minunkin terapeutillani, omien sanojensa mukaan dynaamisen suunnan. Minä uskon edelleen, että jos perheterapeutti toimii (pääasiassa?) yksilöterapeuttina, hän tarvitsee yksilöterapeutin koulutuksen myös, jolloin siihen sisältyy oma yksilöterapia koulutusterapiana (paitsi kai sitten kognitiivisen suunnan terapeuteilla?). Pidettiinhän tuolla aiemmassa linkissä tärkeänä, etteivät terapeutin omat tunteet ja kokemukset sekoitu potilaan tilanteeseen niin, että tälle olisi siitä terapiassa haittaa.

Indikaatioalueena mielenterveysongelmista perheterapialle nähtiin juuri sellaiset ongelmat, joissa perhesuhteissa ja vuorovaikutuksessa esiintyy vakavia ongelmia, perheenjäsenten kietoutuneita suhteita jne, siis psykoosit, skitsofrenia, anoreksia, perheväkivalta ym. Vakavasta mielenterveyshäiriöstä kärsivää perheenjäsentä voidaan hoitaa yksilöterapiassa ilman muiden perheenjäsenten mukanaoloa, jolloin perheen vuorovaikutusta ja suhteita tarkastellaan terapiassa tämän yhden jäsenen kanssa. Terapeutilla on pätevyys vaikkapa dynaamiseen yksilöterapiaan, mutta potilaan terapiassa on ehkä eniten apua perheterapian systeemisestä näkemyksestä, koska ongelmaa ovat edeltäneet ja sitä pahentavat vuorovaikutusongelmat perheessä. Toivottavasti
se menisi noin. Käytännössä kai vakavista ongelmista kärsivät käyvät sairaanhoitajan keskusteluavussa. Ehkä ensipsykoosin jälkeen saa tiiviimpää ja asiantuntevampaa terapiaa, en tiedä.

Ei ole niin, että yksilöterapeutti olisi pätevä noin vain ryhmäterapeutiksi ja päin vastoin. Ryhmäterapian teoria ja ryhmän ilmiöt sekä koko ryhmää koskevat tulkinnat ovat ihan oma asiansa, joita yksilöterapeutin koulutuksessa ei opeteta. Koulutusterapia tulee olla siitä terapiamuodosta, jota itse antaa, siis ryhmäterapeutilla ryhmäterapiasta, dynaamisen suunnan yksilöterapeutilla yksilöterapiasta. Perheterapeutin osaamista ovat juuri perheen ja parisuhteen vuorovaikutusongelmat ja sellaisten vakavista ongelmista kärsivien potilaiden hoito, jossa perheen vuorovaikutusongelmilla on keskeinen rooli sairauden synnyssä, oireiden pahenemisessa ja sairauden uusimisessa. Ainakaan joku aika sitten heiltä ei vaadittu omaa terapiaa, vaan joku sukupuu, jossa tarkasteltiin omaa sukua. Se ei riitä kovin pitkälle yksilöterapiassa minusta.

Polin hoitaja kertoi koulutuksekseen yksilöterapeutti ja musiikkiterapeutti. Minusta tuommoiset epäselvät nimikkeet kuin yksilöterapeutti pitäisi unohtaa ja kertoa koulutus, terapiasuunta ja pätevyys ko. terapiamuotoon ihan ilman että potilas sitä edes kysyy. Kun tämä ei varmaan monesti tiedä tarpeeksi terapiasta edes älytäkseen kysyä.

[Kuutar]

Klo 11.58
Professori Alltosen kirjoitama esittely on perusteellinen.

Ei kuitenkaan kannata uskoa kaikkia mainoslauseita (totean yleisesti, ja jatkan:)

Esimerkiksi oppikirjassa "Kognitiivinen psykoterapia"
ei puhuta terapeutin omasta hoidosta sanaakaan
(kuten aiemminkin totesin).

Tämä piirtää kuvaa suuntauksen todellisesta luonteesta
(vaikka muualla sanottaisiin muuta).

Valvira kuitenkin vaatii koulutuspsykoterapioita eri tasoisille terapeutille, tietyt opintopistemäärät. Kai siis kognitiivistenkin terapeuttien on ne läpikäytävä?

[Psykopatologia]

Kyllä. Mutta "virallinen" oppikirja ei näe asiaa tärkeänä.

[minätäällä]

Jos terapeutin ja asiakkaan suhdetta ei analysoida eikä tarkastella sen kummemmin, koska se on eräänlainen valmennussuhde ja yleensä ongelmattoman positiivinen, niin varmaan terapiassa vältytään semmoisilta vakavilta terapeutin vastatransferenssitunteilta, joita dynaamisessa suunnassa voi ilmetä. Luulisi kognitiivistenkin terapeuttien harjoittelevan omia tekniikoitaan ohjaajan avulla.

Keskeistä ovat asiakkaan omat, itselle vahingolliset kielteiset uskomukset, joiden paikkaansapitämättömyyden, mm. yliyleistykset ja muut loogiset päättelyvirheet terapeutti pyrkii johdattelevien kysymysten ja keskustelun avulla osoittamaan. Yhdessä keksitään näiden tilalle asiakkaalle myönteisempiä ja hyödyllisempiä selityksiä ja käsityksiä itsestä.

Kyllähän tuossa tietysti terapeutti vaikuttaa asiakkaaseen, mutta jos hän vaikka vain osoittaa päättelyssä esiintyviä loogisia virheitä, niin ei kai hän silloin tee vahinkoa ja tuputa omia arvoja ja uskomuksia asiakkaalleen. Lähtökohtana on se, että kaikki uskomukset ovat aina vain subjektiivisia käsityksiä todellisuudesta ja kannattaa muuttaa niitä siihen suuntaan, ettei niistä ole itselle ja omalle toimintakyvylle niin paljon haittaa.

[Gyver]

.

[minätäällä]

Poistin.

[minätäällä]

Ei itsensä kaltaista. Asiakas itse huomaa, terapeutin kysymysten avulla, ettei olekaan totta, että olen aina ja kaikessa epäonnistunut elämässäni, kaikki inhoavat ja vihaavat minua, perheellenikin olisi parempi, ellei minua enää olisi olemassa jne. Terapeutti metsästää niitä onnistumisia, muitakin (ja uskottavampia) selityksiä sille, ettei pomo aamulla tervehtinyt, kuin että kaikki vihaavat ja inhoavat jne. Asiakas itse näkee vaikkapa kielteisen yliyleistämisen taipumuksen ja huomaa, että ehkä viihtyisi töissä paremmin ja olisi aloitteellisempikin, ellei perusteetta ajattelisi jo ennakkoon että pomo inhoaa ja kaikki on tuomittu jo ennalta johtamaan epäonnistumiseen.

Minusta jollakin terapetin pätevyyttä ja koulutusta vailla olevalla hoitajalla on keskusteluavussa kaikkein suurin riski tehdä juuri noin kuin sanoit: pitää itseään ja omaa elämäänsä normina, johon yrittää potilasparan vääntää ja sopettaa. Koulutettu terapeutti ei noin tekisi.