Mikä on psykoterapiaa?

[Mirri]

Tai sitten systeemistä suuntausta käytetään yksilöterapianakin, koska ainakin yksi psykoterapeutti kertoo, että hänellä on erityistason systeemisen yksilöpsykoterapeutin 'Kela-pätevyys'.

Erityistason systeeminen yksilöpsykoterapeutti
Vaativan erityistason perheterapeutti
Kela-pätevyys molempiin suuntauksiin

http://www.k-spsykoterapeuttiyhdistys.f ... print.html

[Mirri]

Itse en ole vielä tavannut ainoatakaan sairaanhoitajan pohjakoulutuksella olevaa pätevää psykoterapeuttia; huonoja kuitenkin useita.
Sairaanhoitajan työ on tärkeää työtä. Kokonaan toinen asia on se, onko sairaanhoitajan pohjakoulutus riittävä psykoterapeutille.

Googlaamalla selviää, että sairaanhoitajan pohjakoulutuksella varustettuja päteviä psykoterapeutteja on paljon. Myös Valvira ja Kela ovat sitä mieltä, että sairaanhoitajankin pohjakoulutus on kelvollinen pätevälle psykoterapeutille.

[Psykopatologia]

Klo 12.41
Psykoterpeutti-lääkärit - jotkut - ottavat potilaita vain psykoterapiaan siksi,
että he eivät enää ole "oikeita" lääkäreitä.

Psykiatrille lääkehoito yms. on useimmiten helpompaa ja rahakkaampaa
kuin työläs psykoterapia.

[Psykopatologia]

Yksilöpsykoterapeutit voivat tavata puolisoita ja perheitä,
useimmiten kuitenkin vain satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa.

Samoin perheterapeuteilla, ainakin useimmilla, on
aivan hyvät valmiudet "tavalliseen" yksilöterapiaan.
Voi olla, että psykodynaamisessa terapiassa voisi
joillain olla jotain "tökkimistä".

[Psykopatologia]

Yksilöpsykoterapeutit voivat tavata puolisoita ja perheitä,
useimmiten kuitenkin vain satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa.

Samoin perheterapeuteilla, ainakin useimmilla, on
aivan hyvät valmiudet "tavalliseen" yksilöterapiaan.
Voi olla, että psykodynaamisessa terapiassa voisi
joillain olla jotain "tökkimistä".

On nimittäin niin, että terapiakoulutuksen päätteeksi henkilö ei ole "valmis".
Myöskään psykoterapian keskeiset prinsiipit eivät niin hirveästi vaihtele suunnasta toiseen,
ja työssä kouliintuu.

Jos perheterapeutille alkaa tulla potilaita vain yksilöterapiaan, hän saattaa oppia varsin
pian jutun juonen - jos hänellä on päätä. Samoin, jos yksilöterapeutille tulee perheitä,
hän kouliintuu työskentelemään ryhmien kanssa.

Tämähän oli tilanne vielä ainakin 1980-luvulla. Vasta Kelan korvaukset ja kriteerit
saivat aikaan ehkäpä turhaa eriytymistä.

[Psykopatologia]

On turha sekoittaa käsitteitä. Jos perhe ei ole mukana,
kyseessä on aina yksilöterapia teoreettisesta suuntauksesta
riippumatta.

Eikä perheterapeutin koulutuksella saisi puoskaroida yksilöpsykoterapiaa tarjoamalla.

Eikö Kyllästyneellä ole kokemusta "puoskaroinnista" monenkin suuntauksen sisällä?
Eikö kyse ole pikemminkin puutteellisesta ammattitaidosta ja vastatransferenssivaikeuksista?

[minätäällä]

Mitä tarkoittaa "tavallinen" yksilöterapia, johon perheterapeutin koulutuksella pystyisi, vastakohtana psykodynaamiselle terapialle? Supportiivista terapiaa?

Kyllä minusta noillakin erotteluilla on merkitystä: ei perheterapia ole samanlaista kuin yksilöterapia eikä analyytikko noin vain ilman opintoja kykene ryhmäpsykoanalyytikoksi. Lasten ja nuorten terapioiden tekniikat ovat erilaisia kuin aikuisten.

[Psykopatologia]

En tiedä tavallisesta.

Mutta jos korvalääkäriä ei ole paikalla,
yleislääkäri katsoo korvan, etc.

Ei julkinen voi tukeutua aina jonkun alueen huippuspesialisteihin
(mitä Mirri on tuonut esiin). Tason tulee olla vain "riittävä".

[Mirri]

Mitä tarkoittaa "tavallinen" yksilöterapia, johon perheterapeutin koulutuksella pystyisi, vastakohtana psykodynaamiselle terapialle? Supportiivista terapiaa?

Kyllä minusta noillakin erotteluilla on merkitystä: ei perheterapia ole samanlaista kuin yksilöterapia eikä analyytikko noin vain ilman opintoja kykene ryhmäpsykoanalyytikoksi. Lasten ja nuorten terapioiden tekniikat ovat erilaisia kuin aikuisten.

Psykodynaaminen on yksi - mutta ei ainoa 'oikea' - yksilöterapian muoto; tekniikaltaan omanlaisensa. En ymmärrä miksi perheterapian yksilöterapia (systeeminen) olisi jotenkin vastakohta psykodynaamiselle, tai edes sitä huonompi vaihtoehto.

Minulle aikanaan psykodynaamiseen terapiaan suuntautunut psykiatri painotti erilaisten yksilöterapioiden erilaisia tekniikoita, ja potilaiden erilaisia tarpeita; ei ollenkaan niin, että yksi psykoterapia olisi toista parempi/huonompi. Puhumattakaan, että erilaiset psykoterapiat erilaisine tekniikoineen olisivat toisilleen 'vastakohtia'. Minä siis olen ollut vuosikaudet nimenomaan perheterapiasuuntauksen yksilöterapiassa ennen psykoanalyyttisen aloittamista. Ja nimenomaan olen ollut yksilöterapiassa, en missään pari- tai perhe-/ryhmäterapiassa, vaikka terapeutit ovat olleet perheterapeutteja. Onneksi nykyisin on alettu puhua systeemisestä yksilöterapiasta; se on selkeämpi käsite verrattuna entiseen kömpelöön perheterapian yksilöterapiaan... Perheterapia on sanana harhaanjohtava sikäli, että se antaa kuvan pari- ja ryhmäterapiasta, eikä tuo esille sitä, että kyseessä on myös yksilöterapia. Ehkä hämäävän sanan vuoksi vaikea ymmärtää, että perheterapia on tietynlainen psykoterapiatekniikka siinä kuin muutkin psykoterapiasuuntaukset, ja sitä käytetään niin yksilö-, pari-, kuin myös ryhmäterapiana.

[minätäällä]

Systeeminen teoria ja näkemys kuulostaa paremmalta kuin perheterapeuttinen tekniikka. Ryhmäterapian tekniikkaakaan ei voi käyttää yksilöterapiassa.

Tuolla linkissä systeemisesta yksilöterapiasta sanottiin, että soveltuu perheen vuorovaikutussuhteiden tarkasteluun myös yhden asiakkaan kanssa yksin esim. perheväkivaltaan syyllistyneellä. Ehkä sitä sitten voidaan helpommin yhdistellä jossain vaiheessa koko perheen kanssakin tapahtuvaaan terapiaan perheterapiassa.

Eihän tässä ole kyse siitä, että olisin vaatimassa huippuspesialisteja psykoterapeutiksi julkiselle, vaan väiteltiin siitä, onko pohjakoulutuksella merkitystä ja jos on, onko koulutuksesta etua vai haittaa. Siis aivan älytöntä väittääkään, ettei koulutus toisi lisää osaamista, kokemusta ja asiantuntemusta ja jos on vara valita, niinkuin kelan terapioissa on, minusta tuommoinen kriteerikin kannattaa huomioida.

Lähtötasovaatimuksia on alennettu ja nyt koulutus siirtyy yliopistoille. Varmaan ainakin osaksi talon puolesta koulutetut ja opintovapaa- ja työaikajärjestelyistä nauttineet hoitajaterapeutit sitten työskentelevätkin ainakin jonkin aikaa julkisella ja ehkä pienemmillä ansioilla kuin yksityispuolella toimivat ja akateemisen lähtötutkinnon suorittaneet.

Ennen perheterapian syntyä ja perheterapeuttien koulutusta oli kai niin, että terapeutilta vaadittiin akateeminen loppututkinto pohjakoulutukseksi. Nythän sairaanhoitajan tutkinto jo ammattikorkean myötä korotettiin korkeakoulututkinnoksi yhdessä yössä ja syntyi ihan oma uusi tieteenalakin, hoitotiede. Hoitajat katsoivat kuuluvansa koulutuksensa ja asemansa puolesta samaan kastiin korkeakoulujen asiantuntijatehtävissä työskentelevien kanssa. Ihan sama minulle. Kun lukee hoitajan tekstiä (olen lukenut työssänikin 10-15 vuotta) ja vertaa sitä lääkärin tekstiin, kyllä sen ajattelun ja osaamisen eron näkee.

Mihin me ylipäätään näitä erikoislääkäreitä ja erikoissairaanhoitoa tarvitsemme kun resurssipulassa tk-lääkärikin voi ihan hyvin suorittaa laikkauksia, diagnosoida ja hoitaa syöpää, palovammapotilaita jne? Miksi lähihoitajalle ei ole annettu samanlaista oikeutta antaa suonensisäistä lääkitystä kuin kelle tahansa? Matikanope sanoisi tosin, että kun eivät millään tahdo päästä läpi lääkelaskuista.

[Psykopatologia]

Ammattikorkeakoulut eivät virrallisissa luokituksissa kuulu korkeimpaan eli
yliopisto-kastiin, johon kuuluvat mm. teknilliset ja kauppakorkeakoulut.

[Mirri]

Systeeminen teoria ja näkemys kuulostaa paremmalta kuin perheterapeuttinen tekniikka. Ryhmäterapian tekniikkaakaan ei voi käyttää yksilöterapiassa.

Tuolla linkissä systeemisesta yksilöterapiasta sanottiin, että soveltuu perheen vuorovaikutussuhteiden tarkasteluun myös yhden asiakkaan kanssa yksin esim. perheväkivaltaan syyllistyneellä. Ehkä sitä sitten voidaan helpommin yhdistellä jossain vaiheessa koko perheen kanssakin tapahtuvaaan terapiaan perheterapiassa.

Perheterapia ei ole yhtä kuin ryhmäterapia, eikä se ole edes sama asia kuin pariterapia. Eli perheterapiaa toteutetaan oikein hyvin ja varsin useinkin ihan ilman perhettä, täysin yksilön kanssa. Yksilöä vain tarkastellaan yhteisön tai ryhmän jäsenenä ja vuorovaikutussuhteiden kautta. Mutta ei perheterapeuttiseen psykoterapiasuhteeseen tarvita perhettä tai muuta yhteisöä mukaan, jotta yksilöä toimintoineen, tunteineen ja reaktioineen voitaisiin tutkia perheen, suvun, tms. ryhmän jäsenenä. Ihminen ryhmän jäsenenä on se systeemi, jota systeemisen teorian mukaan tarkastellaan vuorovaikutustaitoisena yksilönä.

Tosiaan perheterapia ei ole yhtä kuin ryhmäterapia, perheterapiassa vain yksilö nähdään suvun ja perheen jäsenenä; perheterapiassa on omanlaisensa näkö- ja tarkastelukulma yksilön elämään ja kokemusmaailmaan. Ja vielä: perheterapeutin viitekehys on usein analyyttinen. Lisäksi perheterapeutti voi vallan hyvin olla psykiatri. Eräs perheterapeutti-psykiatri vannoi perheterapian nimiin niin, että perusti suureen mielisairaalaan kokonaisen perheosaston ja alkoi hoitaa kaikkia ulottuvillaan olevia psykiatrisia potilaita perheterapeuttisin menetelmin - teki väitöskirjankin skitsofrenian hoidosta perheterapian keinoin.
Eli perheterapiasuuntauksen uranuurtajat ovat nimenomaan akateemista porukkaa - noin myös kirkon piirissä siinä kuin psykiatriankin piirissä.

Minä ehdottaisin tutustumista perheterapiaan yhtenä psykoterapiasuuntauksena oikein kunnolla, jotta ennakkoluulot ja muut olettamukset vähenisivät. Selviäisi esim. se, että perheterapialla on kannattajakuntansa ja osaajansa myös psykiatrien keskuudessa.

[minätäällä]

Mirri, ei se yksittäinen ihminen ole se SYSTEEMI perheterapiassa vaan perhe.

Olen aikoinani tutustunut perheterapiaankin ja sen historiaan, systeemiseen näkemykseen: olikohan noilla se Milanon koulukunta
Vasta lueskelin netistä perheterapian konferenssissa Kuopiossa pidettyjä eri aiheita käsitteleviä artikkeleita. Taisin hävittää kumminkin sen linkin luettuani. Ja juuri olen lukenut loppuun pari kolme analyyttista ryhmäpsykoterapiaa ja sen kehitystä, teorioita ja käytäntöjä koskevaa kirjaa, joten en toki luule sen olevan samaa suuntausta perheterapian systeemiteorian ja ajattelun kanssa.

Oma terapeuttini on sekä perheterapeutti että dynaamisen suunnan yksilöterapeutti. Useimmilla Suomessa, ainakin julkisella puolella toimivista terapeuteista suuntaus on perheterapeuttinen, ja uskon että niin myös psykiatreilla. Julkisella puolella vakavista mielenterveysongelmista kärsivien potilaiden hoito vaatii perheterapeuttista ajattelua ja koulutusta.

[Gyver]

.

[Mirri]

Siksi kai nykyisin onkin ruvettu puhumaan systeemisestä yksilöterapiasta. Tulee selkeämmin esille se, että perheterapeuttisen hoidon kohteena ihan oikeasti voi olla yksi ihminen, ja perheterapeuttisessa psykoterapiaistunnossa voi psykoterapiasuhteen alusta loppuun asti olla läsnä vain kaksi ihmistä, asiakas/potilas ja häntä hoitava psykoterapeutti.

Tässä on yksi kuvaus perheterapeuttisen yksilöterapian toteuttamisesta:

Psykodynaaminen oletus ongelman luonteesta perheterapian lähtökohtana
Psykodynaamisen perheterapian oletus ongelman luonteesta on, että menneisyyden ratkaisemattomat ristiriidat kiinnittyvät nykyisiin objektisuhteisiin ja tilanteisiin. Keskeinen aikakehys on siis menneisyys. Hoidon kohde on yksilö ja hänen sisäiset ristiriitansa, jotka saattavat saada myös vuorovaikutuksellisten puolustusmekanismien luonteen. Keskeisiä käsitteitä ovat toisiin kietoutuva sairaalloinen käyttäytyminen, syntipukiksi tekeminen, introjektio, projektiivinen samaistuminen, tunteensiirto ja vastatunteensiirto. Terapeutin rooli on neutraali.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... &p_selaus=

[Psykopatologia]

Ihan hurjaksi menevät määrittelyt.

On yksilö-, perhe- ja ryhmäterapiaa (jako kohteen mukaan).

On psykodynaamista ja kognitiivista terapiaa ym. (jako teorian mukaan).

Tästä saadaan esimerkiksi kuusikenttä.

Oletteko niin tyhmiä, että luulette, ettei yksilöterapiassa oteta huomioon perhettä tai työpaikkaa yms?

[minätäällä]

Mirri, tuossa kuvataan juuri psykodynaamista näkemystä ongelmien syistä. Miten tuommoinen terapia olisi perheterapiaa, jos näkemys ja hoito ovat psykodynaamisen mukaisia ja terapoitavanakin vain yksi henkilö? Mitä eroa noilla olisi?

Perheterapiassa kai systeeminen näkemys on yleisin selitys ongelmien syistä, ei dynaaminen. Systeeminen näkee ongelman perhesysteemin vuorovaikutus- ym. ongelmana. Hoidetaan koko systeemiä eikä vain "ilmipotilaan" roolin saanutta perheenjäsentä, joka ilmaisee oireillaan koko perheen ongelmia. Vaikutetaan koko systeemiin, ehkä aikaansaamalla muutos yhden perheenjäsenen ajattelussa ja toiminnassa. Tuo muutos vaikuttaa sitten muihinkin systeemin jäseniin eli koko perheeseen.

Minusta tuossa linkissäsi on käsitteiden sekamelskaa. Voi johtua vaikkapa siitä, että terapeutilla on ensisijainen osaaminen perheterapiassa ja sitten koulutus dynaamisen suunnan yksilöterapian antamiseen sen päälle.

[Gyver]

.

[Gyver]

.

[Mirri]

Pitäisi lailla ankarasti kieltää (vain) perheterapeutin koulutuksen saanutta puoskaroimaan yksilöpsykoterapian alalla.

... Onneksi nykyisin on alettu puhua systeemisestä yksilöterapiasta; se on selkeämpi käsite verrattuna entiseen kömpelöön perheterapian yksilöterapiaan...

Minun mielestäni taas haisee siltä, että keksimällä hieno nimi, on keskusteluavun tasoa oleva "hoito" saatu kuulostamaan joltakin muulta kuin mitä se todellisuudessa on.

Myös yksityispuolella ja Kelan hyväksymänä tarjotaan perheterapeuttista/systeemistä yksilöpsykoterapiaa. Ja sinä sitten arvioit sen keskusteluavun tasoiseksi 'hoidoksi'... Olisi taas kiva tietää millaisella asiantuntemuksella mahdat mitätöivän ja lyttäävän arviosi tehdä. Kyseessä kuitenkin on Valviran hyväksymä ja 'Kela-kelpoinen' yksilöpsykoterapian muoto, ei puoskarointi ollenkaan - olit sinä kyseisestä psykoterapiasta mitä mieltä hyvänsä.