Terapia on osa hyväosaisuutta?

[Mirri]

Ammatti- ja ammattikorkeakoulujen erot ei käy ilmi sen enempää lopputuloksesta kuin opinto-ohjelmastakaan.

Tuo lienee sinun mielipiteesi, ei muuta. Sitä paitsi opinto-ohjelmat eivät ole vertailtavissa, koska sairaanhoitajia ei kouluteta ammattikouluissa - ei ole ennenkään koulutettu.

Olen tarkastanut sairaanhoitajaksi opiskelevien tenttivastauksia ja voin vain toivoa, ettei yksikään niistä sairaanhoitajista joiden vastauksia olen tarkastanut osu koskaan hoitamaan minua.

Toivotaan parasta. Lienee heillekin paras vaihtoehto, etteivät ikinä joutuisi hoitamaan sinua potilaanaan.

Tuli vielä mieleeni tuosta, että olet tarkastanut sairaanhoitajaopiskelijoiden tenttivastauksia... Mahdetaanko työyhteisössäsi tietää miten asiattomasti ja asenteellisesti sairaanhoitajaopiskelijoihin suhtautuva tyyppi on tarkastamassa opiskelijoiden tenttivastauksia?

[Mirri]

Kerro sinä miksi tahtoisit, että entinen opistotasoinen koulutus siirrettäisiin ammattikoulutasolle. Eihän muitakaan opistoja ammattikouluun siirretty, vaan opistoista tehtiin ammattikorkeakouluja. Niinpä tuntuu varsin kummalliselta ajatukselta, että entisestä sairaanhoitajaopistosta, nykyisestä hoitoalan amk:sta pitäisikin tehdä ammattikoulu. Miksi sinä sellaista tahdot? Ja haluaisitko amk-tason (ent. opistotaso) kokonaan pois ja ammattikouluun? Olisikin vain ammattikoulu ja yliopisto, ei amk:a ollenkaan. Se olisi aika raju koulu-uudistus.

mikä estää kutsumasta sairaanhoitajakoulutusta ammattikoulutukseksi - ja opinahjoa ammattikouluksi

Ammattiinhan amk:ssa kouluttaudutaan; ammattikoulu kuitenkin on eri asia kuin ammattikorkeakoulu. Jos entistä sairaanhoitajaopistoa alettaisiin sanoa ammattikouluksi, pitäisi kaikkia muitakin entisen opistoasteen kouluja ruveta sanomaan ammattikouluiksi - ja amk lakkaisi olemasta. Mutta miksikäs sitten nykyistä ammattikoulua sanottaisiin?

Ammatti- ja ammattikorkeakoulujen erot ei käy ilmi sen enempää lopputuloksesta kuin opinto-ohjelmastakaan.

Kyllästynyt, tarkoittaako tuo käytännössä sitä, että lähihoitajaksi (kouluaste) valmistunut henkilö suoriutuu sairaanhoitajan (amk-aste, ent. opistoaste) tehtävistä ihan hyvin? Kun ei heidän koulutuksissaan ole sinun tietojesi mukaan mitään eroa...
Minusta sinun tietosi ei kuulosta ihan luotettavalta.

Tässä on yhden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattikoulun lähihoitajaopintojen sisältöä:
http://www.hel.fi/wps/portal/Koulut/Amm ... huolenpito

Kyllä kai tuosta voidaan päätellä, että lähihoitaja ei ole läheskään yhtä koulutettu kuin sairaanhoitaja.

[Mirri]

Ammattikorkeakoulu-laitos oli virhe. Esimerkiksi sairaanhoitaksi pääsi aikoinaan kansalaiskoulupohjalta.
Se riittäisikin useimmille toimille.

Ainakaan 70-luvulla ei opistoon päässyt kansalaiskoulupohjalta, vaan opistoihin pyrittiin keskikoulun jälkeen. Myös lukion jälkeen opistoon meneminen oli mahdollista; silloin tutkinnon suorittaminen vei lyhyemmän ajan kuin keskikoulusta. Ammattikouluun mentiin kansalaiskoulusta, mutta sairaanhoitajia ei koulutettu ammattikouluissa, vaan sairaanhoitajaopistoissa.

Missähän vaiheessa on mahtanut olla aika, jolloin sairaanhoitajaksi valmistuttiin kansalaiskoulupohjalta?

Wikipediasta selvisi, etteivät entisaikojenkaan sairaanhoitajat ihan kansalaiskoulupohjalta ole ponnistaneet sairaanhoitajiksi:

Sophie Mannerheim on yksi suomalaisen sairaanhoitajakoulutuksen kehittäjistä. Hän itse kävi koulua Helsingissä, Tammisaaressa ja Tukholmassa. Ennen sairaanhoitajaksi opiskeluaan hän suoritti opettajatartutkinnon ja toimi jonkin aikaa luokanopettajana. Sairaanhoitajaopinnot hän aloitti 35-vuotiaana. Hän opiskeli Englannissa, Lontoossa sijaitsevassa St. Thomas Hospitalissa toimivassa "Nightingale Training School for Nurses" oppilaitoksessa. Sairaanhoitajaksi hän valmistui v. 1902. Sophie Mannerheim palasi Suomeen ja vuonna 1904 hän toimi jo kirurgisen klinikan ylihoitajana ja Helsingin yleisen sairaalan sairaanhoitajatarkoulutuksen johtajattarena.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sairaanhoitaja

Tässä lisää suomalaisen sairaanhoidon uranuurtajasta:
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/smannerh.html

[minätäällä]

Sairaanhoitajia ja insinörejä koulutettiin tosiaan ennen opistoissa, ei ammattikouluissa. Samanlaisia käytännön ammattejahan ne ovat, mutta niin lienee myös vaikkapa hammaslääkäri.

Tosiasia kumminkin on, että korkeakoulututkinnon suorittaneista on vähemmän työttöminä kuin ammattikoulun suorittaneista.
Kyllä alhaisempi koulutustaso edelleenkin lisää riskiä jäädä työttömäksi, vaikka tilanne on huonontunut myös pitkään opiskelleilla ja akateemiset pätkätyöt lisääntyneet.

[minätäällä]

Vielä ketjun otsikon aiheesta:

En itse olisi käyttänyt opiskelijoista, eläkeläisistä, työttömistä ja yksinhuoltajista sanaa huono-osainen. Sitä kuitenkin käytettiin ketjun linkissä ja otsikossa sen vastakohtaa. Huono-osaisuus tuo mukanaan ikäviä mielleyhtymiä vähälahjaisuudesta, sosiaalisista ongelmista ja ties mistä. Tosiasia kumminkin on, että iso osa noista ihmisryhmistä joutuu elämään alle köyhyysrajan olevilla kuukausituloilla. Laman lapsista kertovassa ketjussa taas oli väitetty ihan tutkimukseen vedoten, että köyhyys toi mukanaan monia muita vaikeuksia, koulutuksen kesken jättämistä, huostaanottoja jne.

Uskon, että opiskelijan, eläkeläisen, työttömän ja yksinhuoltajan on aika hankalaa hakeutua Kelan psykoterapiaan. Ellei sitä kunnallisella puolella tarjota, se jää usein kokonaan saamatta. Siinä mielessä terapiaa saavat ovat hyväosaisia.

[Mirri]

Alle 26-vuotiaat kuitenkin saavat aika kattavan Kelan tuen, joten heille yksityiseen psykoterapiaan hakeutuminen on rahan suhteen helpompaa.

[Psykopatologia]

Voisiko vaikka Psykopatologia kommentoida, miksi arvotamme niin hanakasti? Siisti/epäsiisti. Ruma/kaunis. Hyvä/huono(-kirjoittaja). Täällä olemme me hyvät/tuolla ovat he, huonot. Miksi esimerkiksi tässä ketjussa ajauduimme kommentoimaan Ulla Tapanisen ulkonäköä, toistemme kirjoitustaitoja jne. vaikka ketju lähti huono-osaisuudesta, (joka ei tunnu juuri ketään kiinnostavan) En halua piikitellä, vaan tämä kiinnostaa minua aidosti. Onko kysymyksessä se kuuluisa "narsitinen suoja"?

Kaikki ovat narsististisesti puutteellisia, ja havaittu huonommuus muissa "korjaa" omaa narisismia. Vastaavasti havaittu paremmuus muissa
haavoittaa ja antaa impulsseja kateuteen ja devaluaatioon yms.

[Mirri]

Eiköhän vastaavanlainen väylä peruskoulusta yliopistoon asti ole nykyisinkin käytettävissä lukioväylän rinnalla. Esim. sairaanhoitajatutkinnolla voi pyrkiä lääkikseen, mutta lähihoitajatutkinnolla ei suoraan, vaan pitää pätevöityä ensin sairaanhoitajaksi. Ei tarvita yo-tutkintoa, jotta pääsisi väittelemään tohtoriksi - peruskoulupohja riittää, kunhan valitsee oikean etenemisväylän.

Monelle sairaanhoitajalle hoitotiede väitöskirjoineen on luonteva jatke amk-opinnoille; hoitotieteeseen taidetaan jopa vaatia sairaanhoitajatutkinto, yo-tutkinto ei riitä. Ainakin aiemmin oli noin.

[Mirri]

Taidettiin käsittää tuo 'kansalaiskoulupohjalla' vähän eri tavoin. Minä ymmärsin sen niin, että suoraan kansalaiskoulusta sairaanhoitajaopistoon; sellaista väylää ei ole ollut. Samoin kuin ei ole väylää suoraan peruskoulusta amk-opintoihin; väliin vaaditaan ammattikouluasteen tutkinto.

Millaista kansalaiskoulupohjalta sairaanhoitajaksi pääsemistä Psykopatologia mahtoi tarkoittaa; suoraan kansalaiskoulusta sairaanhoitajaopistoon, vai jotakin muuta?

[Psykopatologia]

Vielä kai 1960-luvulla osa opiskelijoista meni kansalaiskoulusta suoraan sairaanhoitajaopistoihin,
(vielä) aiemmin usein sairaanhoitajatarkouluihin.

[Psykopatologia]

http://www.stat.fi/tk/tt/luokitukset/po ... laste.html

[minätäällä]

Vanhoissa sairaanhoito-oppilaitoksissa, myöhemmissä terveydenhuolto-oppilaitoksissa, opetettiin sekä kouluasteen tutkintoon ja ammattiin opiskelevia, yleensä peruskoulun tai keskikoulun suorittaneita opiskelijoita (perushoitajiksi, kuntohoitajiksi, lääkintävahtimestari-sairaankuljettajiksi, lastenhoitajiksi, jalkojenhoitajiksi, hammashoitajiksi jne.) että opistoasteen tutkintoon opiskelevia (sairaanhoitajiksi, kätilöiksi, terveydenhoitajiksi, fysioterapeuteiksi). Peruskoulupohjaisilla opistoasteen opiskelijoilla, esim. sairaanhoitajiksi kouluttautuvilla, tutkinnon suorittaminen kesti pidempään kuin ylioppilailla.

[Psykopatologia]

Vielä 1960-luvulla rakennusmestareita leivottiin arvostetuissa (kansakoulupohjaisissa) teknillisissä kouluissa, teku'issa;
nykyään tutkinto on AMK-pohjainen.

[Mirri]

Kyllästynyt, sairauden hoitamiseen tarkoitettu psykoterapia on ihan eri asia kuin kuntoutuspsykoterapia. Mielestäni viestissäsi tuo asia ei mitenkään tullut esille ja näkyväksi.

Käytännössä sairauden hoitamiseen tarkoitettu psykoterapia on usein supportiivista, kuntouttava (vähemmän supportiivinen) psykoterapia on ajankohtaista vasta myöhemmin. Ja kuntouttava psykoterapia kuuluu Kelalle, ei sairaanhoitopiireille. Sen sijaan sairauksien hoitamiseen tarkoitettu supportiivinen psykoterapia kai useimmiten kuuluu nimenomaan sairaanhoitopiireille; ei Kelalle ollenkaan.

[Mirri]

Käytännössä julkinen terveydenhuolto työntää kaikki potilaat hakemaan KELA:n (kuntoutukseen tarkoitettua) psykoterapiatukea eikä hiisku potilaalle itselleen sanaakaan siitä, ettei kyse ole hoidosta vaan kuntoutuksesta.

Mutta miten voidaan kuntouttaa ennen kuin on hoidettu?

Ei pidä paikkaansa. Poliklinikoilla tarjotaan supportiivista psykoterapiaa nimenomaan sairauksien hoitamiseen. Kelan kuntoutuspsykoterapian vuoro tulee sitten, kun/jos potilas on supportiivisen psykoterapian turvin saatu sellaiseen kuntoon, että hän on riittävän 'terve' Kelan järjestämään kuntoutuspsykoterapiaan.

[Psykopatologia]

Minusta Kela-terapia ja kunnallinen ovat käytännössä (suunnilleen) samaa.

[Psykopatologia]

Ennen massiivista Kela-terapioiden aikaa monet itse maksavat kävivät terapiassa kerran viikossa, mikä oli usein hyvin toimivaa.
Sanoisin käytännössä kunnallisiin psykiatrisiin pisteisiin liityen: jos tapaamisia on harvemmin kuin kerran viikossa, psykoterapian
kriteerit tuskin täyttyvät.

[minätäällä]

Hoito = odotellaan muutama kuukausi, että lääkkeet ja aika tekevät tehtävänsä?

Jos muistan oikein, niin käyntitiheyden avulla voitiin säädellä transferenssin voimakkuuta ja ehkä myös muiden regressiivisten ilmiöiden esiintymistä. Psykoanalyysin tiheiden käyntien avulla voidaan voimistaa transferenssia, jota on tarkoitus sitten tulkita. Regressioonkin pyritään mm. makuuasennon ja katsekontaktin puuttumisen avulla.

Vakavammissa ongelmissa ja supportiivisessa terapiassa (muuta kuin terapian jatkumista uhkaavaa negatiivista) transferenssia ei tulkita ja regressiota pyritään välttämään.

[Mirri]

Ei pidä paikkaansa. Poliklinikoilla tarjotaan supportiivista psykoterapiaa nimenomaan sairauksien hoitamiseen. Kelan kuntoutuspsykoterapian vuoro tulee sitten, kun/jos potilas on supportiivisen psykoterapian turvin saatu sellaiseen kuntoon, että hän on riittävän 'terve' Kelan järjestämään kuntoutuspsykoterapiaan.

Eikä tarjota!
Korkeintaan tarjolla on harvajaksoisia tapaamisia hoitajan luona eli ns. keskusteluapua ja kun "hoidon" minimimääräaika ( 3 kk) on täyttynyt, potilas potkaistaan KELA:n terapiaa hakemaan.

On ilmeisesti paikkakunta- ja sairauskohtainen asia. Jos potilas on liian sairas saadakseen Kelasta terapiatukea, ei lääkäri yritäkään kirjoittaa hänelle puoltavaa lausuntoa Kelan terapiaa varten. Silloin ei potkaista mihinkään, vaan psyk.polin järjestämä psykoterapia jatkuu; noin esim. skitsofreniapotilailla ja maanis-depressiivisillä, ja muilla, jotka eivät täytä Kelan tarjoaman psykoterapian kriteereitä; ovat liian sairaita Kelan kuntoutuspsykoterapiaan. Kertaviikkoinen psykoterapia jatkuu aikansa, sitten se tietysti harvenee, kunnes loppuu kokonaan. Loppuu silti, vaikka sairaus jää.

Ne ovat terveempiä psykiatrisia potilaita, joille lääkärit kirjoittavat lausuntoja Kelan terapiaa varten; sairaammat hoidetaan psyk.poleilla ja supportiivisen psykoterapian avulla.

Mutta tosiaan taitavat vaihdella sairaanhoitopiiristä toiseen nämä asiat; on sairaanhoitopiirejä, joissa psyk.polit tarjoavat useammanlaista psykoterapiaa sairaudesta riippuen ihmisille, jotka ovat liian sairaita, jotta lääkäri voisi kirjoittaa Kelan psykoterapiaa puoltavan lausunnon. Ja on sairaanhoitopiirejä, joissa tiivistä supportiivista psykoterapiaakaan ei saa kuin hyvin lyhyen ajan.

[Mirri]

Sanoisin käytännössä kunnallisiin psykiatrisiin pisteisiin liityen: jos tapaamisia on harvemmin kuin kerran viikossa, psykoterapian
kriteerit tuskin täyttyvät.

Psykoterapian nykykriteerit ovat sellaiset, että psykoterapiasuuntauksesta riippuen käyntejä voi olla harvemmin kuin kerran viikossa. Ja niinkin voi olla, että psykoterapiassa on ensin tiivis aika, ja myöhemmin harvennetaan käyntejä; silti psykoterapian kriteerit täyttyvät myös harvennuksen jälkeen.