Mikä on psykoterapiaa?

[minätäällä]

Löytäisikö PL tai joku muu hyväksytyn tai edes jonkinlaisen määritelmän psykoterapialle? Luin, että lääkintöhallitus on sen joskus ainakin määritellyt. PL on joskus kirjoittanut, ettei psykoterapia ole kiinni terapeutin koulutuksesta ja oikeudesta käyttää psykoterapeutin nimikettä. Tukari2:lla nettiterapiaa koskevassa ketjussa määritelmästä olisi apua.

Muistelen nähneeni määritelmän, jossa psykoterapia on terapeutin ja asiakkaan välistä tavoitteellista, mt-ongelman hoitamiseksi tapahtuvaa vuorovaikutusta. Tuolloin ainakin vuorovaikutuksen määrä jäisi nettiterapiassa aika vähiin, jos vaihdetaan muutama sähköpostiviesti ja tehdään itsekseen kotona tehtäviä.

[Psykopatologia]

Googlekin voisi löytää. Kokeillaan: "luukkonen psykoterpia"; parempi "psykopatologia psykoterapia".

[minätäällä]

Kiitos. Nyt löysin tuon lääkintöhallituksen pitkähkön määritelmän. Ei siitä tuohon nettiterapiakeskusteluun taida olla apua, paitsi ehkä jos nettiterapian ei voi sanoa tapahtuvan psykologisen vuorovaikutusprosessin kautta / avulla.

[Riidankylväjä]

"Hakusi - "luukkonen psykoterpia"; parempi "psykopatologia psykoterapia". - ei vastaa yhtään sivua."

[Riidankylväjä]

Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää...



http://maps.google.fi/maps?q=P%C3%A4iv% ... 31543&z=15

Googlailin vähän.

[Mirri]

Kiitos. Nyt löysin tuon lääkintöhallituksen pitkähkön määritelmän. Ei siitä tuohon nettiterapiakeskusteluun taida olla apua, paitsi ehkä jos nettiterapian ei voi sanoa tapahtuvan psykologisen vuorovaikutusprosessin kautta / avulla.

(lihavointi minun)
Voidaanko sanoa, ettei nettiterapia esim. kirjoittamalla tapahtuvine keskusteluineen olisi psykologista vuorovaikutusprosessia?

[minätäällä]

En tiedä, Mirri. Jos se vuorovaikutus jää pariin sähköpostiviestiin ja tehtävien itsekseen tekemiseen, tuo tehtävien tekeminen ja pari kannustavaa viestiä ei minusta ole varsinaista vuorovaikutusta, jossa ei vain välitetä ja vastaanoteta viestejä, vaan myös yhdessä tulkitaan ja keskustellaan niistä.

[Psykopatologia]

Mutta puhutaanko netti-psykoterapiasta?

[Psykopatologia]

Lähtisin.

[Psykopatologia]

Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää...



http://maps.google.fi/maps?q=P%C3%A4iv% ... 31543&z=15

Googlailin vähän.

Vihreä talo; kosmetoolin vieressä.

[Mirri]

Lähtisin.

Kertoisitko tarkemmin; uteliaisuus heräsi. Miten toteuttaisit sen; miten tiiviisti, sähköpostilla, chattailemalla, skype-puheluilla, vai millä tavoin?

Sellainenkin vielä tuli mieleen, että mikä sinua yksityisenä psykoterapeuttina estäisi toteuttamasta asiaa; luultavasti olisi kysyntää netin välityksellä toteutettavalle psykoterapialle.

[minätäällä]

Ehdotinkin jo tukari2:lla, että vähimmällä vaivalla terapeutti pääsisi ja pystyisi hoitamaan satoja potilaita päivässä käyttämällä
lyhytterapioiden ja perheterapian paradoksimenetelmää. Kun potilas on kertonut oireensa, terapeutti määrittelee ne myönteisiksi ja mielekkäiksi koko perheen kannalta: masennus on yritystä pitää parisuhde kasassa, lapsen pakko-oireet tai anoreksia pitävät riitelevät vanhemmat poissa toistensa kimpusta jne. Sitten terapeutti vain määrää potilaalle lisää tämän omia oireita, käskee oirehtia entistä intensiivisemmin tai useammin, heti kun hän huomaa pienintäkin erimielisyyttä vanhempien välillä tai säännöllisesti tietyin väliajoin. Terapeutti kieltää potilasta ehdottomasti luopumasta oireista. Tuon pitäisi tehota.

Terapiaan ei tarvittaisi kuin pari sähköpostiviestiä.

Vielä nettiterapiasta. Eihän sitä kutsuttukaan nettipsykoterapiaksi, mutta minusta tuntuu, että sillä voidaan kustannussyistä pyrkiä korvaamaan kalliimpaa psykoterapiaa, jota ei kohta sitten ehkä olla valmiita tarjoamaan kenellekään. Minusta se hämärtää käsitteitä entisestään. Tukari2:lla oltiin jo sitäkin mieltä, ettei terapeutin koulutuksella ole väliä, ja mikä tahansa, mikä auttaa, on hyvää terapiaa. Minusta mt-ongelmaiset tarvitsisivat kuitenkin jonkinlaista turvaa ihan lainsäädännön avulla, ettei kuka tahansa voisi rahastusmielessä vastuuntunnottomasti ilman tutkittua näyttöä hoidon tehosta tarjota heidän ongelmiinsa hoidoksi jotain enkeliterapiaa (en tunne tarkemmin), korvakynttilähoitoa, kiviterapiaa tai muita uskomushoitoja. Vaikka potilas ehkä itse uskoisi hoitoon ja sen vuoksi kokisikin, että se auttaa.

[Psykopatologia]

Lähtisin.

Kertoisitko tarkemmin; uteliaisuus heräsi. Miten toteuttaisit sen;
miten tiiviisti, sähköpostilla, chattailemalla, skype-puheluilla,
vai millä tavoin?

Sellainenkin vielä tuli mieleen, että mikä sinua yksityisenä psykoterapeuttina
estäisi toteuttamasta asiaa; luultavasti olisi kysyntää netin välityksellä
toteutettavalle psykoterapialle.

Tapaisin potilaan aluksi, ja jatkossa pyrkisin tapaamaan häntä kerran kuussa.
Hänen sähköpostiviesintänsä minulle päin olisi vapata. Vastaisin hänelle heti,
jos on jotain tähdellistä; muuten ainakin kerran viikossa pitemmin viestein.

Esteenä on tällaiselle toiminnalle on aloittamisen vaikeus.
Laskutuskin olisi vaikeaa.

[Sans nom]

Psykologi Minna Koivurannan mietteitä nettiterapiasta artikkelissa "Terapiaa ja tukea netin kautta".

Vaikka nettiterapia on terapiaa siinä missä muukin, Kelalta ei ole mahdollista saada siihen korvausta.

– Kelan tukema terapia on terapeuttikoulutuksen ja tämän jälkeen Kelan hyväksymän terapeutin antamaa kasvokkainen terapia, Minna Koivuranta toteaa.

http://www.mielenterveys-taimi.fi/kipun ... 0_3/09.htm

http://www.mielenvirta.net/

[minätäällä]

Minulla varmaan psykoterapeutin koulutus ja pätevyys ratkaisisi, ellei olisi valittavana kuin nettiterapia pätevän psykoterapeutin kanssa tai keskusteluapua ilman psykoterapeutin pätevyyttä olevan hoitajan kanssa. Ilman muuta valitsisin nettiterapian sijasta mieluiten keskustelun kasvokkain, kuten psykoterapian Fuhrmankin määritteli, kun terapeutti on pätevä. Kasvokkain tapahtuvassa psykoterapiassa, kaikissa suuntauksissa, on vaikuttavana tekijöitä, joita ei vielä oikein tunneta eikä osata tutkia.

Fuhrmania kuuntelee mielellään, mutta tietysti hän mainostaa omaa suuntaustaan lyhytterapiaa. Ja tietysti amerikkalaiset vakuutusyhtiöt korvaavat mieluiten mahdollisimman lyhyitä terapioita pelkästään kustannussyistä. Pitkien terapioiden kyvystä pitää uusiutuminen tehokkaammin poissa jätettiin Fuhrmanin ohjelmassa tietysti mainitsematta, ja lyhytterapiat nähtiin tulevaisuuden suuntauksena. Näin varmaan onkin, mutta pelkästään kustannussyistä, ei tehokkuussyistä. Analyyttisiakin lyhytterapioita kumminkin on jo kehitetty, joten semmoisen valitsisin varmaan, jos kustannuksia ei korvattaisi.

Analyytikolla on tietysti pisin ja perusteellisin koulutus psykoterapiasta, yleensä 7 vuotta vielä pitkän, 12-vuotisen psykiatrian erikoislääkärin tai vaihtoehtoisesti psykologin ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi. Siis juuri siitä, mitä terapiassa on tarkoitus tehdä ja miksi. Analyytikoilla omat sokeat pisteet ja oman elämän asiat ja ongelmat vaikuttavat oman analyysin takia mahdollisimman vähän siihen, kuinka hän potilaan näkee ja kokee ja eivät siten vaikeuta ja häiritse hoitoa. Menisin analyysiin oitis, jos pääsisin ja rahat riittäisivät.

[Mirri]

Analyytikolla on tietysti pisin ja perusteellisin koulutus psykoterapiasta, yleensä 7 vuotta vielä pitkän, 12-vuotisen psykiatrian erikoislääkärin tai vaihtoehtoisesti psykologin ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi. Siis juuri siitä, mitä terapiassa on tarkoitus tehdä ja miksi. Analyytikoilla omat sokeat pisteet ja oman elämän asiat ja ongelmat vaikuttavat oman analyysin takia mahdollisimman vähän siihen, kuinka hän potilaan näkee ja kokee ja eivät siten vaikeuta ja häiritse hoitoa. Menisin analyysiin oitis, jos pääsisin ja rahat riittäisivät.

(lihavointi minun)

Psykoterapia on paljon muutakin kuin analyysia tai pitkää psykoanalyyttista terapiaa. Niinpä psykoterapeutinkaan ei välttämättä tarvitse olla psykiatri tai psykologi, eikä mitään muutakaan yhtä korkeasti oppinutta. Eikä tarvitse olla opiskellut seitsemää vuotta psykoterapiaa voidakseen olla pätevä ja psykoterapian määritelmän täyttävä psykoterapeutti. Onneksi ei tarvitse, koska jos psykoterapeuttien pitäisi olla noin korkeasti koulutettuja voidakseen työskennellä psykoterapeutteina, ihmiset jäisivät suurimmaksi osaksi ilman tarvitsemaansa psykoterapiaa.

[minätäällä]

Niin, kolmevuotinen terapiakoulutus riittää ET-tasoiselle psykoterapeutille, VET-tasoon tarvitaan viisi vuotta. Perheterapeuteilta ei vaadita koulutuksen osana omaa terapiaa, vaan jonkinlainen sukupuun ja oman suvun historian kartoitus riittää. Analyytikoilla kumminkin koulutus on seitsenvuotinen ja siinä on mukana oma analyysi, jossa omat sokeat pisteet ja omasta lapsuudesta juontavat ongelmat vaikkapa tietyntyyppisten potilaiden kanssa käyvät ilmi. Hyvin suuri osa psykoterapioista pohjautuu psykodynaamiseen teoriaan ja siten psykoanalyysiin ja siinä siis analyytikoilla on perusteellisin koulutus sekä teorian että käytännön suhteen.

Minusta koulutus tuo mukanaan varmuutta ja sen mukana vaikkapa uskallusta ja kykyä soveltaa erilaisia menetelmiä potilaan tilanteen ja tarpeen mukaan. Psykiatrin pohjakoulutus tuo sellaista tietämystä ja ymmärrystä vakavammistakin mielenterveysongelmista, vaikkapa psykooseista, ettei terapeutti panikoi ja ylireagoi pienimmästäkin risauksesta.

Fuhrman piti kuitenkin tärkeimpänä kriteerinä sitä, että "synkkaa", potilas ja terapeutti ymmärtävät toisiaan ja tuntevat yhteistyön sujuvan. Tuo on ehkä tärkeää juuri niiden vielä isolta osalta tuntemattomien, kaikissa kasvokkain tapahtuvien ja vuorovaikutuksen avulla toimivien terapioiden yhteisten vaikuttavien tekiöiden ilmenemisessä.

[Gyver]

.

[minätäällä]

Pidemmät terapiat estävät tutkitusti lyhyempiä tehokkaammin oireiden uusiutumisen ja uusien terapiajaksojen tarpeen.

Jos epäpätevä terapeutti ei tee ihan tökeröjä juttuja, jotka pahentavat tilannetta ja kontrolloi samalla sitä, että masennuspotilas syö lääkkeensä, niin lievittyyhän osa masennuksesta siinä ajassa joskus itsekseenkin tai lääkkeiden avulla. Tahtoo vain siis helposti uusia.

Täytyy noille epäpätevillekin terapeuteille maksaa palkka, enkä tiedä olisiko kustannusten ero pätevään verrattuna hirveän suuri julkisella puolella. Ihmetyttää kyllä, että psykiatriassa hoitaja tekee semmoista, mihin koulutus ja pätevyys ei anna valmiuksia, kun somaattisen puolen hoidossa laatu, osaaminen ja koulutus ovat niin tärkeitä. Mihin hoitajia tarvitaan, kun hoito mielenterveysongelmiin on psykoterapia ja/tai lääkehoito, eikä pelkkä hoitajan tutkinto anna kumpaankaan pätevyyttä?

Terapian tuloksellisuuden perään kysellään kovasti, mutta tutkimusten mukaan masennuslääkkeetkin vaikuttivat vain hiukkasen paremmin kuin lumelääkkeet. Eikö pitäisi säästösyistä siis määrätä vaarattomampia ja halvempia sokeripillereitä kuin vaikkapa metabolista oireyhtymää, keskivartalolihavuutta ja sen mukana diabetesta aihettavia masennuslääkkeitä?

Pitkillä tulkitsevilla terapioilla päätavoitteena ei ole pelkkä oireiden lievittyminen tai häviäminen. Se on vain terapian sivutuote. Pääasiana analyysissa on kai itsetuntemuksen lisääntyminen, kyky tunnistaa ja käsitellä hankalia tunteita ja ratkaistaihmissuhteiden ja oman elämän ongelmia terapian antamin työkaluin itsekseenkin terapian päätyttyäkin, vähemmän haitallisten, kehittyneempien puolustusmekanismien käyttö primitiivisempien, todellisuutta enemmän vääristävien defenssien sijasta, enemmän psyykkistä energiaa, kun se ei ole sitoutunut tiukasti defenssien ylläpitämiseen ja ties mitä. En nyt ryhtynyt googlaamaan, mutta nuo tulivat ainakin mieleen.

Vielä lisäys: tuntuu nurinkuriselta, että kaikkein vakavimmin sairaat saavat vähemmän psykoterapiaa ja heidät sysätään kaikkein kouluttamattomimpien vastuulle.

[Mirri]

Vielä lisäys: tuntuu nurinkuriselta, että kaikkein vakavimmin sairaat saavat vähemmän psykoterapiaa ja heidät sysätään kaikkein kouluttamattomimpien vastuulle.

Mitä tarkoitat kaikkein vakavimmin sairailla; millaisia psykiatrisia sairauksia he sairastavat, ja millaisessa kunnossa ovat?

Viestistäsi ei oikein saa selvää, että puhutko ihan oikeasti kaikkein vakavimmin sairaista, vai tarkoitatko sittenkin vähemmän vakavasti sairaita ihmisiä:

Pääasiana analyysissa on kai itsetuntemuksen lisääntyminen, kyky tunnistaa ja käsitellä hankalia tunteita ja ratkaistaihmissuhteiden ja oman elämän ongelmia terapian antamin työkaluin itsekseenkin terapian päätyttyäkin, vähemmän haitallisten, kehittyneempien puolustusmekanismien käyttö primitiivisempien, todellisuutta enemmän vääristävien defenssien sijasta, enemmän psyykkistä energiaa, kun se ei ole sitoutunut tiukasti defenssien ylläpitämiseen ja ties mitä.

Mitä vakavammin sairas psykiatrinen potilas on sitä huonommin hänen kohdallaan toteutuvat nuo mainitsemasi analyyttisen psykoterapian tavoitteet.