Sievä Sigismund kirjoitti:Viattomalta tuntuva eutanasiakin saattaa aikaa myöten ryöstäytyä vaikka millaiseksi. Kun tabu ihmiselämään kajoamattomuudesta on rikottu, se saattaa riistäytyä käsistä, kuten historia on opettanut.
Pitkälle kehitetty lääketiede on kajonnut ihmiselämään rankalla kädellä jo aikapäiviä sitten. Sitä karua tosiasiaa ei kuolinapu (keinotekoisesti pitkitetyn) elämän lopulla pahentaisi entisestään millään lailla.
Nykykäytäntöjen mukaisesti kuoleva potilas 'pelastetaan' elämälle tehostetun hoidon keinoin aivan hänen tahdostaan riippumatta. Elämään kajoamisen voi omalta kohdaltaan estää vain laatimalla hoitotahdon, jossa elämään kajoaminen kielletään. Se vain, että tuskin sitä kriisitilanteessa kukaan ehtii lukea; tehohoito aloitetaan, ja sillä siisti.
Erittäin moni ihminen olisi kuollut sairauksiensa seurauksena, ellei lääketiede olisi kajonnut heidän elämäänsä kovin ottein ja 'pelastanut'. Ovatko kaikki 'pelastetut' kiitollisia lääketieteelle siitä, että ovat päässeet/joutuneet elämään jatkoaikaa - sitä voitaisiin kysyä.
Mielestäni nykylääketieteen aikakautena on hurskastelua puhua ihmiselämään kajoamattomuudesta. Ei nykyisin ole kajoamattomuutta ihmiselämään. Ainakin Suomessa lakikin velvoittaa lääkäreitä pitelemään ihmistä hengissä niin pitkään kuin vain mahdollista. Käytetään myrkkyjä, laitteita, koneita, varaosia - aikamoinen keinovalikoima, jonka avulla ihmisen kuoleminen keinotekoisesti (elämään kajoamalla) estetään tai ainakin siirretään tuonnemmaksi.