Mattila: Kuinka terapeutti valitaan?

[Psykopatologia]

Juhani M a t t i l a http://www.juhanimattila.com/28

Kuinka terapeutti valitaan?
(Julkaistu Anna-lehdessä 6.6.1995)

Terapeuttien ja terapiamuotojen määrä on viime vuosina huomattavasti lisääntynyt. Terapeutin valinta on nyt mahdollista ja tärkeää hoidon onnistumisen kannalta. Miksi valitsisit terapeutin sattumanvaraisesti? Miksi toimisit passiivisesti ja ottaisit kenet saisit? Suunnittelethan keittiön ja kylpyhuoneen remontitkin huolella ja pyydät tarjoukset useilta urakoitsijoilta.

Terapia on vuorovaikutusta ja yhteistyön sujumisesta riippuu, kuinka paljon tulet hyötymään hoidosta. Valinta on tärkeää varsinkin pidempään kestävissä hoitomuodoissa. Terapia ei voi olla objektiivista, koska se on kahden subjektin välistä: myös terapeutin persoona ja henkilökohtaiset käsitykset vaikuttavat hoidon kulkuun.

Ota selvää, missä terapeutti ottaa vastaan, ettei matkoihisi mene kohtuutonta aikaa. Selvitä jo hoitoa harkitessasi, onko sinulla mahdollisuus saada Kelasta tukea hoitoosi. Mieti, onko sinulle helpompaa, että tapaamiset ovat joka viikko vakioaikoina vai aina erikseen sovittavana aikana. Hinta riippuu terapiakertojen tiheydestä (1 - 4 kertaa viikossa), yhden kerran pituudesta (30 - 50 minuuttia) ja terapiatyypistä. Terapeutit arvioivat palkkionsa koulutuksensa, kokemuksensa ja vastaanottokulujensa perusteella.

Terapeuteille soittaessasi voit jo puhelimessa tunnustella saamiasi vaikutelmia. Päätöstäsi auttaa, jos sinulla on mahdollisuus haastatella tai tavata vaikka pariakin erilaista terapeuttia. Mitä enemmän ja aktiivisemmin kyselet ja keskustelet, sitä selvemmin huomaat, kuinka erilaisia hoitavat henkilöt ovat luonteiltaan ja työskentelytavoiltaan. Sinun kannattaa seurata vaistoasi, kun arvioit intuitiivisesti, millaisen kontaktin tunnet saavasi.

Mieti jo etukäteen, mistä seikoista saattaisi tulla rajoittavia tai jopa ylipääsemättömiä esteitä. Onko sinulle merkityksellistä terapeutin ikä ja sukupuoli vai onko mielestäsi oleellista terapeutin uskonnollinen tai poliittinen kanta, suhtautuminen lääkkeisiin tai hänen kuulumisensa johonkin terapeuttiseen suuntaukseen?

Ensimmäisellä tapaamisella ei ole syytä käyttää kaikkea aikaa monologimaiseen oireiden ja vaivojen kertomiseen, vaan on panostettava myös terapeutin arvioimiseen. Miten vastaanottotila on sisustettu ja onko äänieristys riittävä? Puhuuko terapeutti liikaa vai liian niukasti? Vastaako hän tärkeinä pitämiisi kysymyksiin vai ei? Huolehtiiko hän lääkehoidostasi tarvittaessa, vai lähettääkö toiselle lääkärille? Keskitytäänkö lapsuuteesi, vai selvitelläänkö nykyistä elämääsi? Tullaanko hoidossa selvittelemään muiden ihmissuhteittesi ohella myös terapiasuhdetta? Onko tarkoituksena hoitaa oireitasi vai sinua kokonaisuutena? Kannattaa myös kysellä terapeuttien mielipiteitä erilaisista hoitomuodoista, jotta osaisit tehdä valinnan.

On täysin virheellistä väittää, ettet pystyisi lainkaan arvioimaan terapeutin pätevyyttä, vaan *sinun pitäisi sokeasti luottaa siihen, että joku suositeltu olisi pätevä hoitamaan juuri sinua. On turhaa kainostella kysymyksiä. Kannattaa yrittää ottaa esille kaikki sinulle tärkeät asiat. On turhaa pelätä, että pommittaisit terapeuttia liian henkilökohtaisilla kysymyksillä, jäähän toiselle mahdollisuus valita, miten vastata kysymyksiisi. Hyvä vain, jos oleelliset ristiriidat tulevat esille jo ennen hoidon alkua. [*PP: tarkoitetaan: sinun ei pitäisi luottaa]

Ihmissuhdeongelmat ovat yleisin terapiaan hakeutumisen perussyy ja samat kontaktiongelmat saattavat haitata myös terapiasuhdetta. Niitä ei kannata kieltää ja lakaista maton alle. Keskustele niistä mahdollisimman aktiivisesti ja avoimesti terapeuttisi kanssa. Älä jää yksin tuskailemaan, jos et ymmärrä jotain tai sinun on vaikea luottaa terapeuttiin tai olet loukkaantunut hänelle. Erityisen ratkaisevaa hoidon onnistumiselle onkin se, että pystyt yhdessä terapeutin kanssa avaamaan hoitosuhteessa ilmenneitä solmuja. Jos sopeudut vain sanattomasti, niin työskentely jää pinnalliseksi, kun kontaktissa tapahdu tarvittavaa syvenemistä ja kehitystä.

Unohda harhaanjohtavat kuvitelmasi terapiasta, jossa potilaan tehtävänä on puhua taukoamatta terapeutille, joka passiivisena kuuntelee. Ei ole samantekevää, syntyykö terapiasta dialogia vai monologia.

Juhani Mattila, lääket.kir.tri, psykoanalyytikko (IPA)
© 2013

[Pinja]

Hyvä artikkeli.

[Psykopatologia]

(- -)
Sinun kannattaa seurata vaistoasi, kun arvioit intuitiivisesti, millaisen kontaktin tunnet saavasi.
(- -)

Näin minäkin ajattelisin, varsinkin kun puhtaasti kognitiivinen arviointi saattaa olla mahdotonta.
"Vaiston varassa" saattaa kuitenkin sisältää seuraavanlaisen sudenkuopan: Potilas kokee saaneensa
hyvän rapportin, mutta hänen salaisena perusteenaan on se, että hän kokee voivansa manipuloida
terapeuttia. Tällöin potilas voi (harhaisesti) kokea, että tiukemman tyypin kanssa ei mennyt hyvin
yms.

[tris]

Taikka sitten on toisinpäin. Valitsee jonkun koska kokee sen haasteelliseksi vaikka oikeasti kyseessä on ihminen joka ei ymmärrä potilasta ja hänen terapiansa menee siihen että yrittää vakuuttaa terapeuttia asioista.

[Psykopatologia]

Wilfred Bion: Notes on memory and desire
http://braungardt.trialectics.com/scien ... ry-desire/

First published in 1967 in The Psychoanalytic Forum., Vol. 2, No. 3

“Memory is always misleading as a record of fact since it is distorted by the influence of unconscious forces. Desires interfere, by absence of mind when observation is essential, with the operation of judgment. Desires distort judgment by selection and suppression of material to be judged.

Memory and Desire exercise and intensify those aspects of the mind that derive from sensuous experience. They thus promote capacity derived from sense impressions and designed to serve impressions of sense. They deal, respectively, with sense impressions of what is supposed to have happened and sense impressions of what has not yet happened.

Psychoanalytic `observation’ is concerned neither with what has happened nor with what is going to happen, but with what is happening. Furthermore, it is not concerned with sense impressions or objects of sense. Any psychoanalyst knows depression, anxiety, fear, and other aspects of psychic reality, whether those aspects have been or can be successfully named or not. These are the psychoanalyst’s real world. Of its reality he has no doubt. Yet anxiety, to take one example, has no shape, no smell, no taste; awareness of the sensuous accom­paniments of emotional experience are a hindrance to the psychoanalyst’s intuition of the reality with which he must be at one.
Every session attended by the psychoanalyst must have no history and no future.

What is `known’ about the patient is of no further conse­quence: it is either false or irrelevant. If it is `known’ by patient and analyst, it is obsolete. If it is `known’ by the one but not the other, a defense or grid category 2 element (1,2) is operating. The only point of importance in any session is the unknown. Nothing must be allowed to distract from intuiting that.

In any session, evolution takes place. Out of the darkness and formlessness something evolves. That evolution can bear a superficial resemblance to memory, but once it has been experienced, it can never be confounded with memory. It shares with dreams the quality of being wholly present or unaccountably and suddenly absent. This evolution is what the psychoanalyst must be ready to interpret.
To do this, he needs to discipline his thoughts. First and foremost, as every psychoanalyst knows, he must have had as thorough an analysis as possible; nothing said here must be taken as casting doubt on that. Second, he must cultivate a watchful avoidance of memory. Notes should be confined to matters that can be recorded – the program of appointments is an obvious example.

Obey the following rules:

1. Memory: Do not remember past sessions. The greater the impulse to remember what has been said or done, the more the need to resist it. This impulse can present itself as a wish to remember something that has happened because it appears to have precipitated an emotional crisis: no crisis should be allowed to breach this rule. The supposed events must not be allowed to occupy the mind. Otherwise the evolution of the session will not be observed at the only time when it can be observed-while it is taking place.

2. Desires: The psychoanalyst can start by avoiding any desires for the approaching end of the session (or week, or term). Desires for results, `cure’ or even understanding must not be allowed to proliferate.

These rules must be obeyed all the time and not simply during the sessions. In time the psychoanalyst will become more aware of the pressure of memories and desires and more skilled at eschewing them.

If this discipline is followed, there will be an increase of anxiety in the psychoanalyst at first, but it must not interfere with preservation of the rules. The procedure should be started at once and not abandoned on any pretext whatever.

The pattern of analysis will change. Roughly speaking, the patient will not appear to develop over a period of time, but each session will be complete in itself. `Progress’ will be measured by the increased number and variety of moods, ideas, and attitudes seen in any given session. There will be less clogging of the sessions by the repetition of material that should have disappeared and, consequently, a quickened tempo within each session every session.

The psychoanalyst should aim at achieving a state of mind so that at every session he feels he has not seen the patient before. If he feels he has, he is treating the wrong patient.

This procedure is extremely penetrating. Therefore the psychoanalyst must aim at a steady exclusion of memory and desire and not be too disturbed if the results appear alarming at first. He will become used to it and he will have the consolation of building his psychoanalytic technique on a firm basis of intuiting evolution and NOT on the shifting sand of slight experience imperfectly remembered which rapidly gives way not to experience, but to neurologically certain decay of mental faculty. The evolving session is unmistakable, and the intuiting of it does not deteriorate. If given a chance, it starts early and decays late.

The foregoing is a brief account distilled from putting the precepts advocated into practice. The theoretical implica­tions can be worked out by each psychoanalyst for himself. His interpretations should gain in force and conviction-both for himself and his patient-because they derive from the emotional experience with a unique individual and not from generalized theories imperfectly `remembered’.”
_

[Kahvi]

(- -)
Sinun kannattaa seurata vaistoasi, kun arvioit intuitiivisesti, millaisen kontaktin tunnet saavasi.
(- -)

Näin minäkin ajattelisin, varsinkin kun puhtaasti kognitiivinen arviointi saattaa olla mahdotonta.
"Vaiston varassa" saattaa kuitenkin sisältää seuraavanlaisen sudenkuopan: Potilas kokee saaneensa
hyvän rapportin, mutta hänen salaisena perusteenaan on se, että hän kokee voivansa manipuloida
terapeuttia. Tällöin potilas voi (harhaisesti) kokea, että tiukemman tyypin kanssa ei mennyt hyvin
yms.

Laaja käsite, joka kääntyy huonosti suomen kielelle. Tarkoitetaan tilannetta/olosuhdetta/tms, jossa molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus mahdollistaa vuorovaikutuksen.

(sattumalta törmäsin tänään tuohon termiin eräässä asiantuntijatekstissä, jossa kerrotaan täysin toisenlaisesta vuorovaikutustilanteesta)

[Kyllästynyt]

(- -)
Sinun kannattaa seurata vaistoasi, kun arvioit intuitiivisesti, millaisen kontaktin tunnet saavasi.
(- -)

Näin minäkin ajattelisin, varsinkin kun puhtaasti kognitiivinen arviointi saattaa olla mahdotonta.
"Vaiston varassa" saattaa kuitenkin sisältää seuraavanlaisen sudenkuopan: Potilas kokee saaneensa
hyvän rapportin, mutta hänen salaisena perusteenaan on se, että hän kokee voivansa manipuloida
terapeuttia. Tällöin potilas voi (harhaisesti) kokea, että tiukemman tyypin kanssa ei mennyt hyvin
yms.

Entä jos yhteisymmärrystä ei synny tai se rikkoutuu, pitäisikö silloin jatkaa "etsin kunnes löydän sun..." -periaatteella ja sietää ristiriitoja sekä epäharmoniaa tilanteesta, intuitiosta tai kivusta piittaamatta?


https://www.youtube.com/watch?v=3FUflElYT5A
Kesto 3:27

Markku Aro - Etsin kunnes löydän sun

[Psykopatologia]

Tuollaiset tapaukset ovat "kaasuja".

[Kyllästynyt]

Törmäsin tällaiseen sivuun. Tietäisikö joku, kuka tai mikä on kyseisen sivun ylläpitäjä?

Kotkansydän

http://www.healingeagle.net/indexfi.html

[Mirri]

On täysin virheellistä väittää, ettet pystyisi lainkaan arvioimaan terapeutin pätevyyttä, vaan *sinun pitäisi sokeasti luottaa siihen, että joku suositeltu olisi pätevä hoitamaan juuri sinua. On turhaa kainostella kysymyksiä. Kannattaa yrittää ottaa esille kaikki sinulle tärkeät asiat. On turhaa pelätä, että pommittaisit terapeuttia liian henkilökohtaisilla kysymyksillä, jäähän toiselle mahdollisuus valita, miten vastata kysymyksiisi. Hyvä vain, jos oleelliset ristiriidat tulevat esille jo ennen hoidon alkua. [*PP: tarkoitetaan: sinun ei pitäisi luottaa]

Psykopatologia, käsittääkseni laittamasi huomautus on aiheeton.

Kirjoittaja on kirjoittanut ihan oikein:

On täysin virheellistä väittää, ettet pystyisi lainkaan arvioimaan terapeutin pätevyyttä, vaan sinun pitäisi sokeasti luottaa siihen, että joku suositeltu olisi pätevä hoitamaan juuri sinua.

Toisin sanoen: Väitetään virheellisesti, että sinun pitäisi sokeasti luottaa, koska et pysty arvioimaan...

[Kahvi]

Törmäsin tällaiseen sivuun. Tietäisikö joku, kuka tai mikä on kyseisen sivun ylläpitäjä?

Kotkansydän

http://www.healingeagle.net/indexfi.html

Jostain tuon sivuston nurkasta löysin sähköpostiosoitteen:
eagleheart@healingeagle.net

Toivottavasti tuolla tavoitat.

[Mirri]

(- -)
Sinun kannattaa seurata vaistoasi, kun arvioit intuitiivisesti, millaisen kontaktin tunnet saavasi.
(- -)

Näin minäkin ajattelisin, varsinkin kun puhtaasti kognitiivinen arviointi saattaa olla mahdotonta.
"Vaiston varassa" saattaa kuitenkin sisältää seuraavanlaisen sudenkuopan: Potilas kokee saaneensa
hyvän rapportin, mutta hänen salaisena perusteenaan on se, että hän kokee voivansa manipuloida
terapeuttia. Tällöin potilas voi (harhaisesti) kokea, että tiukemman tyypin kanssa ei mennyt hyvin
yms.

Niinpä. Intuitiota minäkin seuraisin, mutta muuten jäin miettimään, että onkohan psykoterapiaan hakeutumisen rinnastaminen keittiöremonttiin valintoineen hyvä ajatus.

Psykoterapiasuhde ei ole asiakassuhde sanan varsinaisessa merkityksessä; psykoterapeutin ei tarvitse miellyttää hoidettavaansa, eikä ole pelisääntöjä laativaa ja vaatimuksia esittävää asiakasta - ei pitäisi olla. Mitä hyötyä psykoterapiasta loppujen lopuksi on, jos 'asiakas' valitsee itseään miellyttävän 'palvelijan', joka pönkittää häntä? Ei sellainen terapiasuhde haasta minkäänlaiseen kasvuun.
Ja moniko psykoterapiaa tarvitseva ihminen on psyykkisesti riittävän terve ja tasapainoinen tietääkseen millaisen 'palvelijan' hän itselleen oikeasti tarvitsee laajasta psykoterapeuttivalikoimasta? Ei lääkäriäkään (toivottavasti) valita sillä perusteella, että mennään sille, joka on kiva eikä sano tai tee mitään inhottavia juttuja.

Elämänkatsomus uskonnollisine ja poliittisine suuntauksineen voi olla tärkeä valintaperuste, mutta voisihan asian ajatella niinkin, että psykoterapeutin kanssa on turvallista harjoitella sietämään erilaisia ajatuksia ja toisenlaisia mielipiteitä. Eivät psykoterapeutin 'vääränlaiset' ajatukset, ominaisuudet (ikä, sukupuoli...), elämänkatsomus sun muut tarvitse olla este; päinvastoin ne voivat haastaa kasvamaan ja lisätä itsetuntemusta.

Minä tietysti ajattelen ja koen näin, koska en eläissäni ole ollut psykoterapiassa maksavana asiakkaana, enkä päässyt/joutunut valitsemaan psykoterapeuttiani itse. Onneksi en ole joutunut... Mielestäni olisin jäänyt paljosta paitsi, jos en olisi päässyt/joutunut tyytymään kulloinkin tarjolla olleisiin psykoterapian ammattilaisiin. Uskon, että hyvä ja taitava psykoterapeutti 'sopeutuu' ja 'mukautuu' erittäin monenlaisiin hoidettaviin, ja hän saa asiakkaassa/potilaassa aikaan tunteen, että hän on täsmälleen sopiva psykoterapeutti juuri sille hoidettavalle, joka on osunut hänen kohdalleen.

Toisaalta ymmärrän Mattilan ohjeistuksen olevan 'vapailla markkinoilla' tarpeellinen, koska kaikenlaisten yrittäjien määrä lisääntyy lisääntymistään. Jos psykoterapia-alan yrittäjässä on jotakin häikkää, se voi tulla ilmi intuitiivisesti heti tai melkein ensi kontaktissa, ja hoidettava miettii, että mikähän tässä on vialla, kun tuntuu, että kaikki ei oikein täsmää... Muttei uskalla luottaa omaan vainuunsa, vaan etsii vikaa omien korviensa välistä, vaikka ongelmat voivat oikeasti olla terapeutissa.

[Pinja]

Valitsin terapeuttini neljän terapeutin joukosta. Joista kävin kolmen vastaanotolla. Kahden naisen ja yhden miehen luona. Yhdelle naiselle soitin vain ja varattiin aikakin, mutta peruin sitten ajan. Parhaiten tulin juttuun miesterapeutin kanssa. Pidin siitä, että hän vastasi avoimesti kysymyksiini ja kertoi mielellään taustoistaan. Tultiin heti juttuun. Vastaanotolla paloi kynttilä, mikä toi hänestä lämpöisen puolen esiin. Hän panosti ensivaikutelmaan ja otti minut heti kättelyssä hoitoon.

[Kyllästynyt]

Törmäsin tällaiseen sivuun. Tietäisikö joku, kuka tai mikä on kyseisen sivun ylläpitäjä?

Kotkansydän

http://www.healingeagle.net/indexfi.html

Jostain tuon sivuston nurkasta löysin sähköpostiosoitteen:
eagleheart@healingeagle.net

Toivottavasti tuolla tavoitat.

Meinaatko, etten itse sitä löytänyt - ja miten tuo vastaa esittämääni kysymykseen?

[Pinja]

Törmäsin tällaiseen sivuun. Tietäisikö joku, kuka tai mikä on kyseisen sivun ylläpitäjä?

Kotkansydän

http://www.healingeagle.net/indexfi.html

Jostain tuon sivuston nurkasta löysin sähköpostiosoitteen:
eagleheart@healingeagle.net

Toivottavasti tuolla tavoitat.

Meinaatko, etten itse sitä löytänyt - ja miten tuo vastaa esittämääni kysymykseen?

Lopeta heti alkuun tuo Kyllästynyt! Alat helposti peräämään muilta vastauksia.

[Mirri]

Kyllästynyt, kenties Kahvi ei meinannut mitään muuta kuin auttamisyritystä. Toivottavasti et tee tikusta asiaa provosoidaksesi ja käydäksesi kimppuun.

[Kyllästynyt]

Kyllästynyt, kenties Kahvi ei meinannut mitään muuta kuin auttamisyritystä. Toivottavasti et tee tikusta asiaa provosoidaksesi ja käydäksesi kimppuun.

En tee. Kunhan ihmettelen, miksi Kahvin pitää aina sanoa joka asiaan jotakin - silloinkin kun hänellä ei ole mitään sanottavaa.

[Pinja]

Kyllästynyt, kenties Kahvi ei meinannut mitään muuta kuin auttamisyritystä. Toivottavasti et tee tikusta asiaa provosoidaksesi ja käydäksesi kimppuun.

En tee. Kunhan ihmettelen, miksi Kahvin pitää aina sanoa joka asiaan jotakin - silloinkin kun hänellä ei ole mitään sanottavaa.

Hän haluaa olla vuorovaikutuksessa tiiviisti.

[tris]

Kyllästynyt, kenties Kahvi ei meinannut mitään muuta kuin auttamisyritystä. Toivottavasti et tee tikusta asiaa provosoidaksesi ja käydäksesi kimppuun.

En tee. Kunhan ihmettelen, miksi Kahvin pitää aina sanoa joka asiaan jotakin - silloinkin kun hänellä ei ole mitään sanottavaa.

Noin hän tosiaan tekeekin.

[Pinja]

On hienoa, että ihmiset auttavat toisiaan -turhan paljon on sitä, että kaiken joutuu itse tekemään. Pojot siis Kahville.