Television tiiliskivet: Terapiassa (puheradio)

[Psykopatologia]

Television tiiliskivet: Terapiassa (2010)

Puheradio http://areena-beta.yle.fi/ng/areena/radio/1492671 (37 min.)

"Oletko lukenut nämä kaikki?" (kirjat)

[Kahvi]

Joskus tuli katsottua muutama jakso tuota tv-sarjaa. Ihan mielenkiintoista seurattavaa tuo kyllä oli, vaikka metodit eivät olleet ollenkaan samanlaisia kuin omassa terapiassani vuosia sitten. Liekö sitten ämörikkälaiset shrinkit työtavoiltaan erilaisia?

[Psykopatologia]

Olisi kiintoisaa tietää mainitsemistasi eroista.

[Kahvi]

Oma shrinkkini ei kyllä sanonut asioita ollenkaan niin suoraan kuin tuo tv-sarjan shrinkki tekee. Ymmärsin, että hän halusi, että päädyn (hänelle päivänselvään asiaan) oman ahaa-elämyksen kautta.

Tästä on jo jonkunverran aikaa, mutta muistelisin oman shrinkkini edustaneen kongitiivista kuppikuntaa. Mutta ei mitenkään selvästi. Liekö tässä ero?

[Kahvi]

Ei ole tarvinnut miettiä noita terapiasuuntauksia pidempään aikaan, mutta muistelisin että on olemassa kaksi "pääilmansuuntaa": kongitiivinen ja psykodynaaminen.

[Psykopatologia]

Television tiiliskivet: Terapiassa (2010)

Puheradio http://areena-beta.yle.fi/ng/areena/radio/1492671 (37 min.)

"Oletko lukenut nämä kaikki?" (kirjat)

Paul vastaa (keskustelijoiden mukaan), että on!

Umberto Ecolla on kirjastossa 20 000 nidettä, ja häneltä kysytään samaa.

Eivät ymmärrä kirjaston merkitystä!

[Gyver]

Ei ole tarvinnut miettiä noita terapiasuuntauksia pidempään aikaan, mutta muistelisin että on olemassa kaksi "pääilmansuuntaa": kongitiivinen ja psykodynaaminen.

Tarkoittamasi terapiasuuntauksen nimi on KOGNITIIIVINEN terapia.

No jaa, kyllä sekin terapia hieman gongiin lyömiseltä tuntuu.

[Kahvi]

Jos nyt muistan oikein, niin jako meni jotenkin niin, että kognitiivisessa pohdittiin asioita enemmän älyllisesti ja shrinkin rooli on aktiivinen. Psykoanalyyttinen on taas enempi potilaan tajunnan virtaa shrinkin ollessa passiivisempi. Eroja oli varmaan muitakin. Oma terapeuttini oli siis oppipohjaltaan kognitiivinen, mutta mielestäni kyllä välillä käytiin vahvasti psykoanalyyttisella puolella.

Tuossa tv-sarjassa shrinkin ote oli yllättävänkin aktiivinen, hän jopa teki väliyhteenvetoja asiakkaalle pohdittavaksi ja yllättävän suoriakin kysymyksiä. Omani ei näin aikanaan tehnyt.

Ehkäpä kuitenkin perinteinen "asiakas puhuu - terapeutti kuuntelee" terapia olisi aika tylsää tv-viihdettä. Psykiatrin aktiivinen osallistuminen dialogiin palvelee tietty viihdetarkoitusta mutta palvelee myös katsojaa. Siinä tavallaan kerrotaan myös katsojalle, että mistä se potilaan kenkä mahdollisesti kiristää.

(Kyllästyneelle kiitos kirjoitusvirheen oikaisemisesta.)

[Kahvi]

Pikaisen googletuksen perusteella tietoni eri terapiamuodoista ovat näemmä auttamattomasti vanhentuneita - elleivät sitten olleet alunperinkin perin hataria taikka virheellisiä.

Olen kyllä usein miettinyt sitä, että toisinaan terapeutti voi huomata hyvinkin nopeasti, mistä asiakkaan kenkä puristaa. Mutta jättää tämän kertomatta, koska haluaa asiakkaan itse keksivän sen - nähdäkseni se on terapian kannalta parempi menetelmä lopputuloksen kannalta. Ja toisaalta hyvä kysymys terapeutilta voi olla parempi kuin hyvä vastaus terapeutilta.

Tuon tv-sarjan terapeutin toimintamenetelmistä en voi oikein muuta sanoa, kuin että se ei ole samanlaista kuin mitä oma terapiani oli.

[Psykopatologia]

Myös kirjallisissa tapauskuvauksissa vedetään mutkia suoriksi.

Eihän liputuspäiviäkään ole kuin muutama vuodessa,
ja myös ilotulitukset ovat sangen harvinaisia.

[Psykopatologia]

Television tiiliskivet: Terapiassa (2010)
Puheradio http://areena-beta.yle.fi/ng/areena/radio/1492671 (37 min.)
"Oletko lukenut nämä kaikki?" (kirjat)

Taisi olla käsikirjoittaja-keskustelija, joka oli fasinoitunut Paulin työhuoneesta
tämän kotona, jossa kirjat ja harrastukset ym. persoonallinen tulivat suhteellisen
vapaasti esiin.

Vanhemmille psykoterapeuteille tuossa ei ole mitään ihmeellistä. Itse taas olen
ihmetellyt sitä, että monet psykoterapia-vastaanotot ovat nykyään lääkärikeskuksissa
molemmille melko vieraassa ympäristössä, joka ei edes runsaasti aikaa varanneelle
terapeutille ole "koti".