Kirjoittaja haller » 28.08.2011 18:47
Jonkinlaista yhteenvetoa koko sarjasta by meitsi: (siis kaudet 1-3)
----------------------------------------------------------
Paulilla oli jatkuvasti ongelmia työroolin ja etäisyyden pitämisen kanssa. Hän eläytyi valtavasti potilaittensa ongelmiin, kertoili heille hieman omasta elämästään, otti heitä vastaan myös muulloin kuin sovitulla ajalla ym. Paulin terapeutit (Gina ja Adele) olivat molemmat hallitsevia naisia, joiden kanssa pärjäämisessä ja toimeentulemisessa Paulilla oli hankaluuksia. Hän olisi saattanut tarvita miesterapeuttia/miestyönohjaajaa, jonka kanssa olisi voinut puhua "miesten kielellä".
Paulin potilailla ei ollut varsinaisia psyykkisiä sairauksia. Niiden sijaan he kärsivät fyysistä sairauksista, elämänkriiseistä (ero, vanheneminen, itsenäistyminen) ym
Potilailla oli voimakkaita mielipiteitä Paulista. He rakastivat ja vihasivat häntä.
Perhe-elämä Paulilla oli alati repivää: aviokriisi, avioero, etävanhemmuus, seurustelusuhde ym.
Tästä jotenkin huomaa sen, että mielestäni sarjan aikana Paul oli sen selkeä päähenkilö. Hänen potilaansa tulivat eläviksi suhteessa häneen.
Sarjaa oli kiva seurata. Sain erityisesti sen kausilta 1-2 ideoita omaan psykoterapiaani, ja uskalsin sen myötä ottaa siellä puheeksi asioita, joista olisin muuten vaiennut.
Välillä (erityisesti kaudella 1) olin itse sen verran huonommassa kunnossa, etten ahdistukseni takia kyennyt katsomaan kaikkia jaksoja.
Sarjasta on kuitenkin ollut iloa mm. omien hoitohenkilöideni (psykoterapeutti-psykologi, esh, psykiatri) lomien aikana, koska sarja on pitänyt terapiamoodiani yllä, ja antanut turvallisen foorumin työstää asioita.