Kirjoittaja ve e » 10.09.2011 13:49
Saattohoitoon siirtymistä kuulemma ainakin on merkitty joissain terveydenhuollon paikoissa jollain sydämen kuvalla potilaskertomuksen nurkassa tms., kun ei sitä kai hennota kirjoittaa selkokielisesti sinne, ja varmaan se voisi johtaa vaikeuksiinkin jossain syynissä, kun ruvettaisiin kyselemään vaikka päätöksen ajoitusta tms. En kyllä tiedä. Se voi olla sellainen päätös, ettei sen tekohetkelle ole yksiselitteisiä kriteereitä, niin siitä ei sitten kannata puhua sen oikealla nimellä. Kuvittelisin.
Minä ajattelen niin, että kyllä terapeutit kämmäävät paljonkin, ja ovat hankalia. Joskus oon jonkun psykoanalyytikon (sellaisessa tilanteessa, jossa oli läsnä paljon psykoanalyytikoita ja hölmö minä) kuullut pohdiskelevan sitä, että mitä tehdä, jos vaikka nuorena, kokemattomana terapeuttina pelkää tehneensä virheitä hoidossa tms. Minusta, sikäli kun mitään ymmärsin, keskusteluun tuli sitten sellainen ironinen sävy, että hoitovirhe, hoitovirhe, sen mukaan edettävä! Tarkoitan vain, että kuva joka minulla on, on, että systeemi ei välttämättä ole oikein sellainen, että suvaitsisi mogia terapeutilta. Tai sitten suosisi isommista mogista puhumistakaan. Pienempiä varmaan tarkastellaan tietenkin terapeuttipiireissä hyvinkin opettavaisina, vastatransferenssia ja mitä kaikkea. Mutta että isoista sitten parempi vaieta. Ja tässäkin pätee, että ei yksiselitteisiä kriteereitä.
En tiedä, en tiedä, tänään kirjoitan ihan liikaa.
Se nyt on ainakin ihan selvää, että mielenterveysammattilaisissa, jos ei terapeuteissa, on tosi hankalia tyyppejä. Sairaanhoitajakoulutukseen voi hyvin olla parempi hankalien pois -skriinaus kuin psykiatrikoulutukseen. Terapeuttikoulutukseen saattaa hyvinkin olla kaikkein tarkin "skriinaus", en kyllä aihetta tunne. Toivottavasti olisi.