Transferenssineuroosi & transferenssipsykoosi

[Psykopatologia]

Transferenssineuroosi ja transferenssipsykoosi

Transferenssineuroosilla tarkoitetaan nykyisin keinotekoista psykoneuroosia,
joka kehittyy psykoterapiassa terapeuttiin. Siihen kuuluu vahva organisoitunut tunnesuhde,
joka toistaa potilaan ”oikeaa” neuroosia ja jonka tulkinta on osa psykoanalyyttisen psykoterapian
työskentelyä. Transferenssineuroosin kaltainen ilmiö voi syntyä myös esimerkiksi puolisoon
(tai netin keskustelupalstalla toiseen tai toisiin keskustelijoihin).

Transferenssipsykoosi on transferenssineuroosia vastaava ilmiö psykoottisella tasolla.
Potilas voi esimerkiksi uskoa, että terapeutti seurailee häntä kaikkialla.
Hän ei välttämättä muuten ole psykoottinen mutta voi olla rajatilainen.

[Gyver]

.

[Riidankylväjä]

"
neuroosi, p s y k o-n e u r o o s i,

lapsuuden *psyko-seksuaalisiin *fiksaatioihin ja *oidipaali-tilanteeseen liittyviin konflikteihin (*kastraatio-*ahdistus, rakkauden menettämisen pelot ym.) pohjaava neuroosi, johon usein liittyy spesifi *defenssi-konstellaatio. Perus-psykoneurooseja ovat *pakko-neuroosi ja *hysteria variaatioineen (mm. *fobiat).



neuroosi, t r a n s f e r e n s s i-n e u r o o s i

1) *Psykoanalyysissa perinteinen *psyko-neuroosi (esim. *fobia, *konversio-hysteria tai *pakkoneuroosi) vastakohtana *narsistiselle neuroosille (so. *psykoosille). Transferenssi-neuroosissa katsottiin *libidon latautuneen ulkomaailmaan, jolloin tällaisesta häiriöstä kärsivien katsottiin pystyvän luomaan *psykoterapeuttisen transferenssi-suhteen. Tämä jaottelu on lähinnä historiaa.
2) Nykyisin transferenssi-neuroosilla tarkoitetaan keinotekoista psykoneuroosia, joka kehittyy psykoterapiassa terapeuttiin. Siihen kuuluu vahva organisoitunut tunne-suhde, joka toistaa potilaan ”oikeaa” neuroosia ja jonka tulkinta osa *psykoanalyysin ja *psykoanalyyttisen terapian työskentelyä. Transferenssi-neuroosin kaltainen ilmiö voi syntyä myös esim. puolisoon. *transferenssi, *transferenssi-psykoosi.

"

http://keskustelu.suomi24.fi/node/4306504


"Jos käytätte hyväksi, ilmoittakaa lähde:"

http://www.kolumbus.fi/~w447286/Pertti%20Luukkonen/
http://granum.uta.fi/granum/index.php?kustantaja_id=241

[Gyver]

.

[minätäällä]

Tuo narsistinen neuroosi eli psykoosi tuntuu kummalliselta käsiteyhdistelmältä.

Sekin tuntuu vaikealta uskoa, ettei psykoottinen voisi muodostaa transferenssineuroosia (= hänellä ei ilmenisi transferenssia terapiassa?) koska psykoottisen libido on vetäytynyt itseen eikä terapeutista voi sen takia tulla objektia.

Tähkä kirjoitti Mielen rakentuminen -kirjassaan, että psykoottisen terapiassa terapeutin tehtävänä on tulla potilaan objektiksi, tärkeäksi toiseksi ihmiseksi, rajatilaisen terapiassa toimia objektina (esim. asettamalla rajoja, tulkitsemalla tunteita ja kokemuksia sanoin) ja neuroottisen terapiassa auttaa potilasta luopumaan tarpeettomista lapsuuden objekteista, jos nyt muistan tuon oikein.

Rajatilaisen objektithan olivat vielä funktionaalisia self-objekteja, itseä täydentäviä toisia, jotka korvasivat minän vielä puutteellisia toimintoja ja narsistin kohdalla varsinkin tuntuu uskottavalta, ettei hän osaa aidosti välittää toisesta ihmisestä vaan käyttää tätä hyväkseen pönkittäessään vaikkapa hänen ihailunsa tai asemansa avulla heikkoa itsetuntoaan. Mutta psykoottisen osalta tuntuu, että kyllähän lapsuuden hankalat ihmissuhteet, vaikkapa kokemus, ettei ihmisiin voi luottaa tai ettei kukaan aidosti voi välittää, varmasti hänelläkin voivat heijastua terapiasuhteessa ja vaikuttaa terapeuttiin suhtautumiseen. Joku paranoidinen saattaisi vaikka pelätä tai ruveta uskomaan, että terapeutti liittoutuu potilaan vihamiehikseen kokemien henkilöiden kanssa, tai jossain harhaluulossa potilas voi kuvitella että joku tunnettu henkilö, miksei siis kenties myös terapeutti, on salaa rakastunut potilaaseen. Tuntuu, että kyllä tuommoisessa terapeutti on objekti ja transferenssi vaikuttaa potilaan suhteessa terapeuttiin.

[Psykopatologia]

Pertti Luukkonen (2011 a): Narsismi ja psykopatia. Persoonallisuushäiriöt II (s. 2):

Freud (1914): Johdatus narsismiin

Jatkossa (s. 32–) Freud tukeutuu mm. berliiniläisen psykiatrin ja analyytikon Karl *Abrahamin (1877 – 1925)
merkittävään kirjoitukseen Die psychosexuellen Differenzen der Hysterie und der Dementia praecox (1908).
Abraham esittää, että (Kraepelin:) dementia praecox -potilaat (Bleulerin skitsofreeniset) – toisin kuin hysteeriset
(neuroottiset) – ovat vetäneet libidonsa pois ulkomaailmasta takaisin itseen. Freud tuo esiin, että näillä "parafreenikoilla"
tuloksena on suuruudenhulluus, joka on syntynyt kohdelibidon kustannuksella, kun ulkomaailmasta siirretty libidon on
siirretty minään [so. itseen]. (S. 33).

Myös normaalistikin vastaavaa tapahtuu (mm.) orgaanisissa sairauksissa ja nukkuessa sekä patologisena (mm.)
hypokondriassa, kun luulosairas vetää sekä kiinnostuksensa että libidonsa – jälkimmäisen erityisen selvästi –
pois ulkomaailman kohteista ja keskittää molemmat häntä askarruttavaan elimeen. (S. 40.)

[Freud katsoi, että ko. parafreeniset (so. skitsofeeniset ja paranoidiset) eivät pysty luomaan transferenssia
analyytikkoon; siitä nimitys narsistinen neuroosi. Vastakohtana olisivat "varsinaiset" neuroottiset,
josta nimike transferenssi-neuroosi.]
_________

Siis historiaa.

[minätäällä]

Minusta tuo jotenkin kuulostaa siltä, että kaikkia psykoosin läpikäyneitä pidetään kuin jonain jatkuvasti täysin itseensä ja omaan harhamaailmaansa vajonneina ja muihin ihmisiin täysin välinpitämättömästi suhtautuvina.

Kohut tai Kernberg kirjoitti narsistien ja rajatilaisten tarapiasta ja kyllä minusta heillä ainakin oli transferenssi terapeuttiin, vaikka se oli kuulema erilainen kuin neuroottisilla. Transferenssi oli peilitransferenssi tai idealisoiva transferenssi, liekö niitä ollut vielä joku muukin tyyppi noiden lisäksi.

[minätäällä]

Ryhmissä ja analyyttisessa ryhmäterapiassa päästään lukemani mukaan yksilöterapiaa paljon nopeammin primitiivisempien, preoidipaalisten, rajatila- ja psykoottistasoisillekin häiriöille tyypillisten defenssien ja niiden mukanaan tuomien ilmiöiden käsittelyyn ja tulkintaan.

Minusta Achtén ja Tammisen Psykiatrian käsikirjassaan kuvaama skitsofrenian psykodynamiikka (muiden psykoosien psykodynamiikkaa ei ole yhtä paljon tutkittu ja kuvattu) on kiinnostavaa luettavaa. Oirekuvan synty on esitetty kaavakuvanakin, ja kerrottu selkeästi mm. varhaisen itsetuntovaurion eli narsistisen problematiikan synnystä ja ilmenemismuodoista: puutteet varhaisen turvallisuuden ja läheisyyden tarpeen tyydyttämisessä, heikko perusturvallisuus, varhaiset traumaattiset ja ahdistuselämykset, hylkäämiskokemukset ja tuhoutumispelot, epäluottamus omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin, epäluottamus toisia kohtaan, taipumus sensitiivisyyteen ja narsistiseen loukkaantumiseen, heikko kyky kestää stressiä ja epäonnistumisia, tarve tukeutua toisiin ja auktoriteetteihin, tunne omasta viallisuudesta ja pahuudesta ja taipumus itsesyytöksiin ja itsetuhoisuuteen, aggressio väärästä kohtelusta ja rakkauden puutteesta sen aiheuttajia kohtaan sekä mitättömyyden ja arvottomuuden tunne.

Samalla tavoin on kerrottu tiedostamattomista, ei-hyväksytyistä impulsseista, saksuaalisista ja aggressiivisista, ja niiden synnystä, puolustusmekanismeista ja niiden pettämisestä, egon heikkoudesta, sen synnystä ja ilmenemistavoista, superegon ankaruudesta ja sen ilmenemisestä, regressioalttiudesta sekä tarpeesta ja kaipuusta ihmisläheisyyteen. Kirjassa on kuvattu myös selkeästi, kuinka psykodynaamiseen pohjautuvalla supportiivisella psykoterapialla voidaan vaikuttaa näihin tekijöihin.

Minusta nuo varhaisen vuorovaikutuksen puutteiden vaikutukset skitsofreniassakin heijastuvat potilaan kaikkiin ihmissuhteisiin ja
näkyvät siten myös suhteessa terapeuttiin. Tuoko ei sitten ole kumminkaan transferenssia?

Samoja juttuja, mm. narsistista problematiikkaa ja primitiivisempiä defenssejä kuten splitiä ja projektiivista identifikaatiota, käsitellään kumminkin jo rajatilaisten terapioissa ja objektisuhdeteoriaan perustuvassa terapiassa lievempienkin häiriöiden terapioissa.

[Psykopatologia]

http://tukari2.munfoorumi.com/viewtopic.php?f=6&t=151

http://www.amazon.com/Psychotherapeutic ... 0415440130
-

[minätäällä]

Ei se vuorovaikutus tietenkään voi puuttua kokonaan, lapsihan kuolisi, mutta siinä on puutteita siten että tarpeet eivät tyydyty niin säännöllisesti, että noista kokemuksista rakentuisi hyvä perusta minän kehitykselle. Se voi vanhemman puutteiden lisäksi johtua myös jostain lapsesta itsestään johtuvasta ongelmasta, vaikkapa lapsen sairauteen liittyvästä kivusta, jota ei osata lievittää (ehkä?), niin ettei synny tarpeeksi kokemuksia tyydyttävästä vuorovaikutuksesta.

Tuolla Amazonin linkissä näytti olevan Johan Cullbergin kirja psykooseista englanniksi. Se on tähän saakka lukemistani paras ja kattavin kirja psykooseista ja näkemyksiltään monipuolinen, integratiivinen.