Tukari2:lla psykoterapiaan pääsemisestä

[Psykopatologia]

(Mielestäni) psykiatrisissa yksiköissä potilaiden ensikontaktin tulisi olla pätevimpiin, kuten päivystyslääketieteessä
ja traumatologiassa. Pätevin, joka myös tuntee yksikön tilanteen ja tietää muut resurssit, jakaisi sitten potilaita
muille ja eri tahoille yms.

[valkosiipi]

Noin olisi varmasti järkevää PP.

Ehkä olen väärässä noista sairaanhoitajan kanssa keskusteluista ja ryhmämuotoisesta hoidosta... Jokaisella on omat kokemuksensa ja ne vaikuttavat mielipiteisiin... Itse olisin reilu parikymmentä vuotta sitten, kun pahassa kriisissä ja rajatilaisena hoitoon ensimmäisen kerran hakeuduin, kaivannut ensin sairaanhoitajan tukikeskusteluja ja jotain taide- tai muuta toiminnallista ryhmää. Sitten vasta myöhemmin varsinainen terapia olisi ollut paikallaan.

Minulla hoito alkoi heti tiiviillä terapialla. Koska sanat puuttuivat, terapia meni pari ensimmäistä vuotta melkoiseksi pelleilyksi. Ehkä ajatukseni juontaa noihin kokemuksiin. Sitten vielä nykyinen psykiatrini puhui terapiasta kuten minä ajattelin... En tiedä sitten, puhuiko hän siksi, että myötäili ajatuksiani, vai mitä... Pitkä ja kivinen terapiani kuitenkin on ollut. Jos ihminen pystyy puhumaan, silloin varmasti mahdollisimman nopea terapiaan pääsy on hyödyllistä.

Ja koska suurituloiset maksavat veroja, pitäisi heilläkin olla tasaveroinen mahdollisuus hyötyä verovaroilla tuotetuista palveluista.
Sinun logiikallasi suurituloiset (palkkatuloa) kyllä maksaisivat edelleen paljon veroja - mutta eivät saisi mitään niiden vastineeksi!

En tiedä, mikä on kohtuullista ja mikä ei. Onhan sairaaloiden poliklinikoillakin maksut ja terveyskeskuksessa ja hammashoidossa... Tosin maksut ei ole tulosidonnaisia. Miksi ei psykiatriassakin voisi olla maksuja niille, jotka maksamaan pystyvät. Yksilöterapia on kuitenkin aikamoista erikoissairaanhoitoa.

[Psykopatologia]

Yksilöterapia on kuitenkin aikamoista erikoissairaanhoitoa.

Nimen omaan kalliimpaa kuin mikään muu (ainakin lyhyellä tähtäyksellä). Onhan päivähoidossakin porrastus.

[valkosiipi]

Mutta noinhan asian laita ei ole vaan ihmisiä pallotellaan vuosikausia kaikenmaailman tyhjänpäiväisissa "keskusteluavuissa" tai depressiokouluissa.
Jos ihminen ei pysty puhumaaan, asia tuskin muuttuu paremmaksi siitä jos hänet passitetaan lässyttämään sairaanhoitajalle jolla ei ole sen enempää koulutusta kuin kykyäkään akuutissa hädässä olevan auttamiseksi.

Jos julkiselle puolelle saataisiin PP:n peräänkuuluttamia päteviä ja resurssit tuntevia ihmisiä hoitamaan ensikontaktit ja jakamaan ihmiset eri tahoille, ihmisten pallottelu ja täysin vääränlainen hoito varmasti vähenisivät.

Kaikki ei varmasti hyödy sairaanhoitajan antamasta keskusteluavusta. Aika kärjistettyä kuitenkin leimata keskusteluapu täysin kelvottomaksi. Jos sairaanhoitajan kanssa kemiat toimivat, kyllä keskusteluapu kannattelee monia. Jopa vuosikausia.

[Psykopatologia]

Kemiat kohtaava silloin, jos hoitaja kehuu potilasta.

[Psykopatologia]

Valtaosa on niin lieviä tapauksia, että he todella hyötyvät. Ja toimipiste kirjaa menestystä!

[Maria]

Kemiat kohtaava silloin, jos hoitaja kehuu potilasta.

Niin varmasti on.

Käytännössä akuutissa kriisissä olevan henkilön kohtaaminen on jopa ammatilaiselle raskasta. (Taannoin oli artikkeli (lehdistötiedote) Hesarissa työterveyshuollon hoitohenkilökunnan kykyjen rajoista kohdata akuutissa mielenterveydellisessä kriisissä ja hädässä olevia potilaita.) Tuntemani henkilö, jonka hoitosuunnitelmaan kuuluu käynti psykiatrisen sairaanhoitajan luona säännöllisesti, on kertonut sairaanhoitajan olevan aika ajoin masentuneen oloinen ja väsynyt sekä monia käyntejä on hoitajan sairauden vuoksi jouduttu perumaan. Miten mahtaa julkisen puolen psykiatristen sairaanhoitajien kapasiteetti ja ammattitaito riittää tilanteissa, jotka ovat heidän koulutukseensa nähden vaativia ja ehkä ylimitoitettuja?

Tarkoitin, että päänsilitysmenetelmä ei taida toimia, jos hoitaja ei jaksa empaattisella äänellä lässyttää, jos itse on väsähtänyt. Mikä ei liene aivan epätodennäköinen tilanne kuntasektorilla hoitoalan työntekijöillä.

[valkosiipi]

Kemiat kohtaava silloin, jos hoitaja kehuu potilasta.

Näin on - ainakin terapiauran alussa. Ainakin itselläni terapia toimi alkuvaiheessa sitä paremmin mitä enemmän sain silitystä myötäkarvaan, rapsuttelua ja pehmeitä puheita. Pehmoisetkin puheet kelpasivat, jos ne sanottiin empaattisesti. :)

Myöhemmin sitten, kun olin kypsä oikeaan terapiaan, myötäkarvaan silitys muuttui ajoittaisiksi tukkapöllyiksi ja potkuja persuuksillekin tuli ajoittain kiitettävästi.

Mutta... nyt lähden harrastamaan pitkän kaavan mukaisesti teatteriterapiaa...

Taitaa meidän Kyllästynyt olla turha keskustella näistä terapiaan liittyvistä asioista...

[valkosiipi]

Heh. :) Ei tarvi kehua. Olen sentään päässyt jo sen verran pitkälle, että pystyn aina välillä sympatiseeraamaan ihan ilman kehujakin.

Ongelma taitaa enemmänkin olla tuo "oikea ja paikkaansapitävä tieto". Se kun taitaa olla vähän subjektiivista tuo "oikea tieto"...

Mutta... Nyt on pakko mennä...

[Psykopatologia]

Kun rajatilaisten identiteetti on kristallisoitumaton ja minän rajat hatarat, heihin uppoaa niin "hyvä" kuin "pahakin"
kuin myös onnistunut nojaaminen.

[Psykopatologia]

anakliittinen depressio,
itävaltalais-yhdysvaltalaisen (1938-) psykiatrin ja psykoanalyytikon René Árpád Spitz’in (1887 - 1974) vuonna 1945
esittämä Anlehnungs- eli ”nojautumis”-masennus, joka voi syntyä kun lapsi normaalin suhteen jälkeen erotetaan
äkillisesti äidistään kolmen kuukauden ajaksi alkaen 6:nnen ja 8:nnen elinkuukauden välillä.
Kliinisen psykologian ensyklopedia, s. 45
___________

Rakkauselämän kohteenvalinnan tavoista Freud esittää (s. 44–) lähinnä äidin (tai hoivaajan) mallin mukaisen tukeutuvan (anakliittisen) tyypin ja oman persoonan mallin mukaisen narsistisen tyypin. Tukeutuva malli on tyypillisempää miehille ja narsistinen malli naisille. Yhteenvetona hän esittää (s. 47), että

ihminen rakastaa 1) Narsistisen tyypin mukaan a) sitä mitä hän itse on (itseään); b) sitä mitä hän itse oli; c) sitä mitä
hän itse haluaisi olla; d) ihmistä, joka kerran oli osa häntä itseään. 2) Tukeutuvan tyypin mukaan a) ravitsevaa naista:
b) suojelevaa miestä ja niiden paikan kulloinkin ottavaa sijaista.
Narsismi ja psykopatia, s. 3

[Maria]

anakliittinen depressio,
itävaltalais-yhdysvaltalaisen (1938-) psykiatrin ja psykoanalyytikon René Árpád Spitz’in (1887 - 1974) vuonna 1945
esittämä Anlehnungs- eli ”nojautumis”-masennus, joka voi syntyä kun lapsi normaalin suhteen jälkeen erotetaan
äkillisesti äidistään kolmen kuukauden ajaksi alkaen 6:nnen ja 8:nnen elinkuukauden välillä.
Kliinisen psykologian ensyklopedia, s. 45
___________

Kiitos, jälleen kerran mielenkiintoisia tietohelmiä tipahtelee Psykopatologian näppäimiltä. Muistelen, että anakliittinen depressio otetaan huomioon esimerkiksi kansainvälisiä adoptioita suunniteltaessa ja lapseksiottamisasioissa. Lasta ei eroteta hoivaajastaan tuona kriittisenä ikäkautena eikä adoptiota suositella toteutettavaksi tuolloin. Oli kiva kuulla, mihin teoriaan ja kenen tutkimaan asiaan kyseinen käytäntö perustuu.

Rakkauselämän kohteenvalinnan tavoista Freud esittää (s. 44–) lähinnä äidin (tai hoivaajan) mallin mukaisen tukeutuvan (anakliittisen) tyypin ja oman persoonan mallin mukaisen narsistisen tyypin. Tukeutuva malli on tyypillisempää miehille ja narsistinen malli naisille. Yhteenvetona hän esittää (s. 47), että

ihminen rakastaa 1) Narsistisen tyypin mukaan a) sitä mitä hän itse on (itseään); b) sitä mitä hän itse oli; c) sitä mitä
hän itse haluaisi olla; d) ihmistä, joka kerran oli osa häntä itseään. 2) Tukeutuvan tyypin mukaan a) ravitsevaa naista:
b) suojelevaa miestä ja niiden paikan kulloinkin ottavaa sijaista.
Narsismi ja psykopatia, s. 3

Ihania nämä teoriapohjan käytännön sovellukset, joissa pääsen leikkimielellä toteuttamaan omia kyökkipsykologin taitojani elämän valintaani analysoidessani.

[Maria]

Oletetaan, että hoitosuunnitelmaan on merkitty terapian tarve sekä potilaalle luvattu toteuttaa terapia. Miten terapia tuolloin toteutuu? Saako terapeutin valita itse? Vai määrätäänkö terapia toteutettavaksi jonkun tietyn terapeutin toimesta? Ovatko eri sairaanhoitopiirien käytännöt erilaisia?

[Maria]

Yksilöterapia on kuitenkin aikamoista erikoissairaanhoitoa.

Nimen omaan kalliimpaa kuin mikään muu (ainakin lyhyellä tähtäyksellä). Onhan päivähoidossakin porrastus.

Ei ole "kalliimpaa kuin mikään muu".

Rahoituskysymykseen on mielestäni vaikea ottaa suoraan kantaa. Ei ole kalliimpaa kuin mikään muu, mutta on tietenkin aika kallista, koska on yksilöllistä pitkäkestoista hoitoa.

Sairaanhoidon palveluihin jokaisella kansalaisella pitäisi olla yhtäläinen oikeus. Vast´ikään perustetun työryhmän mukaan monikanavainen rahoitusmalli tulisi purkaa ja turvata kaikille palvelut kunnallisella puolella. Terveydenhuollon Kela-korvausten määrällisesti suurin käyttäjäryhmä on yksityisiä gynekologian erikoislääkäripalveluita käyttävät naiset. Eli on somaattisella puolellakin suuri Kela-korvausten käyttäjäryhmä ja kas kummaa sattuu olemaan valtaosa naisia. Jostain syystä on muodostunut maan tavaksi toteuttaa kyseinen perusterveydenhuolto yksityisellä puolella Kela-korvausten turvin. Jotain kertoo mielestäni psykiatrian asemasta lääketieteessä ja yhteiskunnassamme se, että myös psykoterapioiden ajatellaan kuuluvaksi pääsääntöisesti Kela-korvausten avulla toteutettaviin yksityisen puolen hoitoihin.