Hermojen hoitoa sata vuotta sitten
Luovu murheellisista mietiskelyistä.
Keskitä tahto.
Opi lepäämään.
Ole rohkea.
Nauti elämästä.
Karta pahaa.
Harrasta järjestystä, myös ajan käytössä.
Päästä valo sisään eli anna päivänvalon täyttää huoneet.
Lähde: Frode Sadolin: Hermojen terveys
"Päivi Repo HS
Julkaistu: 24.12. 2:00 , Päivitetty: 25.12. 15:29
Nykyaikainen elämä kiihdyttää, varoitti sata vuotta sitten ilmestynyt opaskirja Hermojen terveys. Se antoi neuvoja hermovoiman lisäämiseen, koska ilman sitä ei ole hyvinvointia.
”Hermostuneisuus on tulemaisillaan kansantaudiksi Euroopan kulttuuriyhteiskunnissa”, tanskalainen lääkäri Frode Sadolin kirjoitti 1917 ilmestyneessä kirjasessaan. Se oli aikansa myyntimenestys. Kirjan suomensi filosofi Eino Kaila, joka oli kiinnostunut myös psykologiasta.
HS vertaili kirjan ohjeita nykyisiin. Monet kirjan havainnoista ovat ajankohtaisia sadan vuoden jälkeenkin – tosin nykyään puhuttaisiin hermovoiman sijaan mielenterveydestä ja mielen hyvinvoinnista.
Kuormitus
”Ihmisen tulee raataa kuin yankee, olla tyytyväinen kuin kiinalainen, hienostunut kuin parisilainen; hänen tulee käyttää aikansa ruuan pureksimiseen ja kaikkeen mahdolliseen muuhun; tulee istua kotona lieden ääressä päivätyön jälkeen ja olla ulkona seitsemän kertaa viikossa, tulee olla rauhanystävä ja vegetariaani ja polkupyöräilijä ja amatöörivalokuvaaja ja esitelmäinpitäjä ja yksi maan hiljaisista”, Sadolin kuvaa.
Kaikki tämä jännittää hermoja. Sadolin neuvoo päästämään hermot jännityksestä välttämällä tarttumista kaikkiin ärsykkeisiin.
”Vaihtelevat yllykkeet pitävät hermoja alituisen jännityksen tilassa”, hän toteaa.
”Kaikkialla sen voi nähdä. Ihmiset, joilla ei ole mitään tekemistä esimerkiksi raitiovaunussa istuessaan, heittäytyvät Lisälehden tai jonkun pikkusanoman kimppuun.”
Neuvo päästää hermot jännityksestä on yhä pätevä, arvioi erikoispsykologi, psykoterapeutti Maarit Lassander Suomen mielenterveysseurasta.
”Kuormituksen kanssa voi tulla paremmin toimeen, kun miettii, mikä kuormittaa tai luo paineita”, hän sanoo.
Läsnäolo
”Kuumeisten matkustavaisten tavoin käyttäytyvät monet ihmiset läpi elämän”, Sadolin kirjoittaa.
”He eivät voi koskaan oikein kotiutua nykyhetkeen, koska ovat ajatuksissaan aina puolitiessä seuraavaan. Kuitenkin päivään sisältyy monia hetkiä, jotka eivät vaadi meitä kiiruhtamaan, vaan me teemme niin, koska meillä on kuume verissämme.”
HS esitteli uusia kirjoja lokakuussa 1911.
HS esitteli uusia kirjoja lokakuussa 1911.
Nyt kehotettaisiin olemaan läsnä elämässään ja kokemuksissaan, Lassander sanoo. Idea on sama: pysähdy kokemaan asiat sellaisina kuin ne ovat.
Näin tehdään mindfulness-harjoituksissa. Eniten on tutkittu MBSR-menetelmää, jonka on havaittu vähentävän stressiä, ahdistusta ja masennusta.
MBSR-koulutuksia 17 vuotta ohjannut Leena Pennanen kertoo, että koulutuksissa puhutaan samoista asioista kuin Sadolin ohjeissaan. Oppien vieminen omaan elämään vaatii kuitenkin harjoittamista:
”Keskittymiskyky ei kehity käskemällä. Kun huomio kiinnitetään kehoon tai hengitykseen ja palautetaan se sinne, jos se alkaa harhailla, keskittymiskyky kasvaa.”
MBSR opettaa myös vähentämään kiirehtimistä. Pennasen mukaan mielellä on taipumus ohjautua tulevaan.
”Se kiirehtii sinne, koska kuvittelee, että siellä on helpompaa kuin nykyhetkessä. Harjoittamisen myötä kasvaa ymmärrys, että tässä hetkessäkin voi elää.”
Pysähtyminen
”Kiidämme ohi sen, mikä oli tien ohessa ja huomaamisen arvoista. On syytä usein sanoa itselleen: viivy hetkinen”, Sadolin muistuttaa.
”Kun menee työhönsä tai palaa työstä kotiinsa, on tuhansia esineitä nähtävänä ja ääniä kuultavana.”
Lassander on samaa mieltä. Kun pysähtyy katsomaan, näkee uusin silmin.
”Ajattelun virta vaikuttaa siihen, mitä näkee ympärillään. Kun pysähtyy, voi tunnistaa kielteisiä ajatuskulkuja ja katkaista niitä.”
Esimerkiksi tästä vuodenajasta voi ajatella, että onpa pimeää ja kurjaa. Lassander huomauttaa, että talvessa on myös paljon ainutlaatuista, ja kun sen huomaa, talvesta voi nauttia joka päivä.
Sadolinin aiempaa kirjaa mainostettiin HS:ssa maaliskuussa 1910.
Sadolinin aiempaa kirjaa mainostettiin HS:ssa maaliskuussa 1910.
Liikunta
Harrasta koneellista ruumiinliikuntaa kuten kävelyä, juoksua, polkupyöräilyä tai tanssia, Sadolin kehottaa. Hän oli oikeilla jäljillä: lukuisat tutkimukset ovat sittemmin todenneet, että liikunta edistää mielenterveyttä.
”Lajilla ei ole väliä, kunhan sitä harrastaa nauttiakseen liikunnasta. Kaikki, mikä tuo iloa, vaikuttaa mieleen positiivisesti”, Lassander sanoo.
Jos on valmiiksi kuormittunut, stressaantunut ja väsynyt, pitäisi liikunnan silloin olla rauhallista eikä kuormittavaa. Muuten se ei auta palautumaan.
Kohtuus
Pysy kohtuudessa, Sadolin neuvoo.
Jo antiikin ajoista annettu ohje, jota moni lääkäri suosittelisi, Lassander arvioi. Sitä on kuitenkin vaikea noudattaa, kun tuntuu, että mikään ei riitä: työtä pitäisi tehdä enemmän, panostaa harrastukseen tosissaan ja olla läsnä perheelleen.
”Ohjetta voisi ajatella hyvän arjen neuvona”, Lassander sanoo.
”Elämä on aaltoilevaa, ja välillä on enemmän töitä tai muuta. Sen jälkeen tarvitaan aikaa normaaliin elämään palautumiseen.”
Hän muistuttaa, että elämisen tahti on kiihtynyt sadan vuoden takaisesta. Voimme joutua venymään äärirajoille useammin kuin silloin, ja palautuminenkin menee helposti äärirajoille, kovaan urheiluun tai päihteisiin.
Hengittäminen
Hengitä syvään on niin ikään vanha ohje.
”Aina neuvotaan ottamaan syvä henkäys”, Lassander sanoo.
Neuvon perusta on ihmisen biologiassa. Kun koemme tilanteen uhkaavana, syke kohoaa, hengitys kevenee ja aistit herkistyvät. Olemme valmiita taistelemaan tai pakenemaan.
”Syvä hengitys on yksi tapa purkaa ylivirittynyttä tilaa. Se rauhoittaa kehoa ja mieltä.”"
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005501559.html