Itserakkaus ja terapia

[Hilppa]

Luulen, että itseriittoisuuden ja itserakkauden käsitteiden määrittäminen ja kyseisten sanojen sisällön ymmärtäminen vaikuttaa siihen, miten terapiaan suhtaudumme ja käsitämme, mitä siellä tulee sanoa eli miten siellä tulee olla (käyttäytyä) ja jopa millaista roolia siellä tulee esittää. Jos kykenisimme irtautumaan tuosta vapaaseen ajatteluun ja puhumiseen, voisi terapiakin saada uuden ulottuvuuden. Mutta kaavoistaan ja ajatuskuvioistaan on itse kunkin vaikea irtautua.

[Kyllästynyt]

... Jos kykenisimme irtautumaan tuosta vapaaseen ajatteluun ja puhumiseen, voisi terapiakin saada uuden ulottuvuuden...

Kuuluu tehtäviin "helpommin sanottu kuin tehty".

... Mutta kaavoistaan ja ajatuskuvioistaan on itse kunkin vaikea irtautua.

Terapeutinkin.

[Hilppa]

Kaikki yksityiskohdat vaikuttavat tilanteeseen. Esimerkiksi se, mitä käsitteitä käyttää ajatellessaan ja puhuessaan terapiasta, voi vaikuttaa itse prosessiin. Minulle on hyvin epäselvää sekin, onko terapia tehtävä, harjoitus, vuorovaikutus, symbioosi, suhde, kaikkea vai jotakin aivan muuta.

[Hilppa]

Miksi pitäisi nolottaa? Ja enhän oikeastaan juuri itsestäni kerro mitään.

[Psykopatologia]

Itsestä puhuminen yleisesti tai tekemisistään ei tavallisesti ole kovin vaikeaa, mutta joistain osa-aluista kylläkin (esimerkiksi aamukakalla käynnistä).

Joskus törmää semmoiseen, että m u i s t a ei voisi puhua, koska se on juoruamista tai että siihen ei olisi oikeutta. Tämä voi liittyä erityisesti erityisiin tilanteisiin (esimerkiksi "näin, kun paavi otti Berlusconilta suihin").

[Kyllästynyt]

Pahoittelen off topicia, mutten malta olla kysymättä, onko aamukakalla käynti terapian kannalta merkityksellinen toiminto?
Tietenkin silloin jos vatsan tai suoliston toiminnassa on jotakin poikkeavaa (ripuli/ummetus), voi olla tarpeellista tai hyödyllistä keskustella kakastakin, mutta jos kaikki "toimii kuin junan vessa".

[Psykopatologia]

Tuohan juuri on (myös) topic. - Jos lähdetään siitä, että puhuu mielessään olevassa, niin kakkaaminen on asia siinä kuin muutkin. Puhuvatkan ihmiset myäs ruoanlaitostaan.

Jos ajatellaan vaikkapa pakkoneuroottisen neuroosin tai luonteen muodostumista, sen ajatellaan liittyvän paljolti lapsuuden siisteystoimiin yms, joiden olennainen sisältö on usein häpeä.

[Pinja]

Minä olen terapiassa puhunut kakkaamisesta ja ripulista ja kakkaamisesta ja sen hajusta ja piereskelystä terapeutin tiloissa. Lähetin äidin mukana isälle viestin, että nyt on ripuli myös flunssan lisäksi ettei ainakaan uskalla tulla mua tervehtimään. En ole soittanut isänpäivätervehdystä, lähetin pelkän kortin. Äijä on alakerrassa veljeni luona. En ole nähnyt sitä eikä kuulemma tule katsomaankaan mua, pelkää. 50 eurosen kerto äiti isän mulle antavan lähtiessään. Laitan sen haluamaani radioon. Toi c-vitamiiniporetaplettia pyynnöstäni ja etten halua vesihöyryhengitystä, sen verran puhelimessa puhuttiin tänään, en onnitellut puhelimessa.

[Ryysy]

Jos ajatellaan vaikkapa pakkoneuroottisen neuroosin tai luonteen muodostumista, sen ajatellaan liittyvän paljolti lapsuuden siisteystoimiin yms, joiden olennainen sisältö on usein häpeä.

Mihin sos.fobia ja paniikintapainen, ylitsepääsemätön esiintymisjännitys, kahvikuppineuroosi yms. liittyvät? Eli mistä pitäisi puhua, että näistä pääsisi eroon?

[Lauri]

Varmaankin on lapsena komennettu olemaan ihmisiksi ihmisten aikana.

[Psykopatologia]

Jos ajatellaan vaikkapa pakkoneuroottisen neuroosin tai luonteen muodostumista, sen ajatellaan liittyvän paljolti lapsuuden siisteystoimiin yms, joiden olennainen sisältö on usein häpeä.

Mihin [1] sos.fobia ja paniikintapainen, [2] ylitsepääsemätön esiintymisjännitys, kahvikuppineuroosi yms. liittyvät? Eli mistä pitäisi puhua, että näistä pääsisi eroon?

[1] Omia tunteita ym. ja [2] muiden kritiikkiä ym.

Emme tarkkaan tiedä, koska kyse ei ole järjen, vaan tunteen asioista. Ei ehkä "tavitsekaan" tietää, koska ongelmat siirtyvät potilaan ja terapeutin välisiksi.

[Ryysy]

Hm. Kiitos.