Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

[Psykopatologia]

Juhani Mattila selventää http://www.haastattelut.com/juhani-mattila

[Maaria]

"3. Tunteet vaikuttavat herkkään ihmiseen. Pettymykset kertovat, että jokin puuttuu, jokin toive tai halu ei täyty. Ongelman asiasta tekee se, että pettymyksen tunne jää herkällä ihmisellä vaivaamaan pitkään, koska herkkä ei kehtaa kysyä mitä toiset ovat sanomisillaan todella tarkoittaneet?
- Tunteet, tiedostamattomatkin, ohjaavat jokaista ihmistä paljon vahvemmin kuin hän itse olisi valmis myöntämään. Herkkään ihmiseen vaikuttavat sekä hänen omat tunteensa, mutta joskus vielä suuremmassa määrin toisten tunteet. Ohjaava tekijä on liian usein pelko, esimerkiksi pelko kokea pahaa pettymystä tai kipeää loukkaantumista, mutta yhtä lailla kyse on pelosta aiheuttaa muille näitä tunteita, siis pettymystä tai mikä vielä pahempaa, loukkaantumista."

(Yllä oleva on lainaus pp linkistä; Juhani Mattila selventää)

Tiedän tunteideni olevan niin voimakkaita, että pelkään kestänkö niitä.
Minun varovaisuuteni ja haluttomuuteni osallistua esim. riitelyyn johtuu siitä, että
pelkään omaa haavoittuvuuttani eli tunteideni syvyyttä ja intensiteettiä.
Kuinka voin sitten itse vaikuttaa siihen, etten tuntisi asioita niin kauhean kovalla volyymillä,
kuin ne tunne.

Kuinka kestää tunteita, kun ne koituvat itselleen niin kaikennielevinä
ja vaurioittavina. Tämä on ydinkohta, mitä en ymmärrä. Tunteet olisi hyvä käsitellä
ja käydä läpi, mutta entä, kun ei voi tehdä niin. Ajatus sinänsä jo tuntuu vaaralliselta.

[Pinja]

Jill ongelmasi on se, että pelkäät hajoavasi, mutta et sinä minnekään hajoa -pelkäät vain.

[Maaria]

Voisiko PP vastata tuohon minun mietintääni jotenkin.

[Psykopatologia]

"3. Tunteet vaikuttavat herkkään ihmiseen. Pettymykset kertovat, että jokin puuttuu, jokin toive tai halu ei täyty.
Ongelman asiasta tekee se, että pettymyksen tunne jää herkällä ihmisellä vaivaamaan pitkään, koska herkkä ei
kehtaa kysyä mitä toiset ovat sanomisillaan todella tarkoittaneet?

- Tunteet, tiedostamattomatkin, ohjaavat jokaista ihmistä paljon vahvemmin kuin hän itse olisi valmis myöntämään.
Herkkään ihmiseen vaikuttavat sekä hänen omat tunteensa, mutta joskus vielä suuremmassa määrin toisten tunteet.
Ohjaava tekijä on liian usein pelko, esimerkiksi pelko kokea pahaa pettymystä tai kipeää loukkaantumista, mutta yhtä
lailla kyse on pelosta aiheuttaa muille näitä tunteita, siis pettymystä tai mikä vielä pahempaa, loukkaantumista."

(Yllä oleva on lainaus pp linkistä; Juhani Mattila selventää)

Tiedän tunteideni olevan niin voimakkaita, että pelkään kestänkö niitä.
Minun varovaisuuteni ja haluttomuuteni osallistua esim. riitelyyn johtuu siitä,
että pelkään omaa haavoittuvuuttani eli tunteideni syvyyttä ja intensiteettiä.
Kuinka voin sitten itse vaikuttaa siihen, etten tuntisi asioita niin kauhean kovalla
volyymillä, kuin ne tunne.

Kuinka kestää tunteita, kun ne koituvat itselleen niin kaikennielevinä ja vaurioittavina.
Tämä on ydinkohta, mitä en ymmärrä. Tunteet olisi hyvä käsitelläja käydä läpi, mutta
entä kun ei voi tehdä niin. Ajatus sinänsä jo tuntuu vaaralliselta.

Omat terveet aggressiot antavat sisäistä voimaa; aggressio-e s t y n e i s y y s taas
tuottaa epävarmuutta ja hajoamisen tuntoja yms. (taustalla voi olla painottuneita
syyllisyydentuntoja ja ikäviä kokemuksia menneisyydestä, hylkäämistä yms. - nämä
tuppaavat mobisisoitumaan nykyisyydessä). Aggressio-estyneellä aggressioihin
"mukaan meneminen" mobilisoi pelkoja, jotka saavat hänet lamaantumaan,
luopumaan ja vetäytymään; hän jättää kesken. Terveen aggressiivinen sen sijaan
pitää päänsä ja jatkaa varmana loppuun saakka.
syyllisyydentunnot

[Psykopatologia]

Se on prosessi.

[Maaria]

Entä jos ei ole agressiivinen luonne.
Onko ryhdyttävä riehumaan enemmän.
Prosessia voi varmaan käydä läpi psykoterapiassa.
En osaa heti hahmottaa minkälaisia pettymyksen tunteita minulla on.
Onko itseen kohdistuava viha käännettyä vihaa ulkomaailmaa kohtaan
Kun vihastun jollekin vähän ajan kuluttua alan tuntea vihaa itseäni kohtaan.

[Psykopatologia]

Entä jos ei ole agressiivinen luonne.
Onko ryhdyttävä riehumaan enemmän.
Prosessia voi varmaan käydä läpi psykoterapiassa.
En osaa heti hahmottaa minkälaisia pettymyksen tunteita minulla on.
Onko itseen kohdistuava viha käännettyä vihaa ulkomaailmaa kohtaan
Kun vihastun jollekin vähän ajan kuluttua alan tuntea vihaa itseäni kohtaan.

Riehumisesta ei ole kyse, vaan tiukasta hallinnasta.

Kun vihastun jollekin vähän ajan kuluttua alan tuntea vihaa itseäni kohtaan.

Syyllisyys!

[Psykopatologia]

Vaikea sanoa; joissakin tapauksissa voi sopia, joissakin ei.
Riippuu pelaajista.

[Maaria]

Kun vihastun jollekin vähän ajan kuluttua alan tuntea vihaa itseäni kohtaan.

"Syyllisyys!"


Syyllisyys lamauttaa. Minulla taitaa olla hitler omassa päässäni.
Sellainen ankara yliminä, joka rankaisee ja vaatii. Luulen, että olen hyvinkin jyrkkä itseäni kohtaan.
Onneksi pahin mustavalko-ajattelu alkaa olla menneen talven lumia.
Yleensähän elämä on siltä väliltä, harmaata.

Tämä itseruoskinta on aikoinaan saanut hyvin pahoja asioita aikaan.
Mm. murrosikäisenä käsien viiltelyä. Vanhempana sitten masennusta.

Jos alkaisin esim. perheenjäsenteni kanssa ruotia omia pettymyksiäni, en tiedä
saisinko mitään todellista hyvää aikaan muille tai itselleni.
Tunteet ovat aina ottaneet ylivallan päässäni.

[Psykopatologia]

Välillä joku yrittää epätoivoisesti muuttaa olemistaan sellaiseksi
kuin hän luulee toisen haluavan hänen olevan, jotta toinen hänestä
tykkäisi.

Mutta ei siitä näin mitään tule.

[Maaria]

Inhoatko sinä pp minua?

[Psykopatologia]

En inhoa.

[Pinja]

Minä en myöskään inhoa sinua Jill.

[santra]

Todella estynyt ihminen jää usein aggressiodensa vangiksi, niitten sisään eikä löydä omin avuin ulospääsyä.Henkilökohtainen mielen herkkyys kasvattaa estyneisyyttä luoden mieleen vaikeasti avattavia lukkoja.Itseinhoakin. Kyllä sen itse tunnistaa että on vankina oman itsensä sisällä muttei saa sitä ilmaistua, ei edes terapiassa.Sosiaalisiin tilanteisiin tässä mieletilassa" joutuminen" luo pohjan sosiaalisille peloille, lopulta kaikki sosiaalisuus koetaan haitallisena omalle mielelle.Näin ollen ihminen eristäytyy totaalisesti eikä edes halua kontaktia ulkomaailmaan. Tiedän tämän omasta kokemuksestani. Yllättävää kyllä, työssäni "ammattiminäni" ei tuonut estojani esiin, tai ei niitä voinut siellä näyttää. Minussa oli kaksi eri ihmistä, kuten varmaan useimmissa ihmisissä on työminä ja siviiliminä kaksi eri persoonaa. Olen melkoiseti introvertti vaikka ihmiset luulevat päinvastaista, koska olen hyvä näyttelemään:)
Joskus tämmöinen on todella raastavaa, varsinkin nuorempana. Nyttemmin ole pitkälti oppinut hyväksymään itseni ja toiset sellaisina kuin olemme, sosiaalisiin tilanteisiin en edelleenkään lähde kovinkaan helposti.

[Mirri]

Yllättävää kyllä, työssäni "ammattiminäni" ei tuonut estojani esiin, tai ei niitä voinut siellä näyttää. Minussa oli kaksi eri ihmistä, kuten varmaan useimmissa ihmisissä on työminä ja siviiliminä kaksi eri persoonaa. Olen melkoiseti introvertti vaikka ihmiset luulevat päinvastaista, koska olen hyvä näyttelemään:)
Joskus tämmöinen on todella raastavaa, varsinkin nuorempana. Nyttemmin ole pitkälti oppinut hyväksymään itseni ja toiset sellaisina kuin olemme, sosiaalisiin tilanteisiin en edelleenkään lähde kovinkaan helposti.

Roolit eivät ole ollenkaan sama asia kuin joissakin ihmisissä ilmenevät eri persoonallisuudet.
On ammattiroolia, kotiroolia, ja vaikka mitä roolia, mutta eivät ne ole eri persoonia - erilaisia rooleja vain. Eikä hyvä ammattirooli kerro hyvästä näyttelemisestä, ei sen enempää kuin hyvä kotiroolikaan. Ei ihminen näyttele vaikka käyttäytyykin eri tavoin erilaisissa tilanteissa ja erilaisilla elämänalueillaan. Rooleja tarvitaan, jotta selviydyttäisiin elämästä eri 'rooleineen' - tai eri tehtävineen ja velvoitteineen.
Rooleiksi nimetyt persoonallisuuden eri puolet, jotka näyttäytyvät erilaisissa tilanteissa, ovat kaikki yhden persoonallisuuden osia, jotka yhdessä muodostavat kokonaisen persoonallisuuden. Tai ehkä ne eivät ole ollenkaan persoonallisuuden eri puolia, vaan ainoastaan erilaista käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa.

[santra]

Yllättävää kyllä, työssäni "ammattiminäni" ei tuonut estojani esiin, tai ei niitä voinut siellä näyttää. Minussa oli kaksi eri ihmistä, kuten varmaan useimmissa ihmisissä on työminä ja siviiliminä kaksi eri persoonaa. Olen melkoiseti introvertti vaikka ihmiset luulevat päinvastaista, koska olen hyvä näyttelemään:)
Joskus tämmöinen on todella raastavaa, varsinkin nuorempana. Nyttemmin ole pitkälti oppinut hyväksymään itseni ja toiset sellaisina kuin olemme, sosiaalisiin tilanteisiin en edelleenkään lähde kovinkaan helposti.

Roolit eivät ole ollenkaan sama asia kuin joissakin ihmisissä ilmenevät eri persoonallisuudet.
On ammattiroolia, kotiroolia, ja vaikka mitä roolia, mutta eivät ne ole eri persoonia - erilaisia rooleja vain. Eikä hyvä ammattirooli kerro hyvästä näyttelemisestä, ei sen enempää kuin hyvä kotiroolikaan. Ei ihminen näyttele vaikka käyttäytyykin eri tavoin erilaisissa tilanteissa ja erilaisilla elämänalueillaan. Rooleja tarvitaan, jotta selviydyttäisiin elämästä eri 'rooleineen' - tai eri tehtävineen ja velvoitteineen.
Rooleiksi nimetyt persoonallisuuden eri puolet, jotka näyttäytyvät erilaisissa tilanteissa, ovat kaikki yhden persoonallisuuden osia, jotka yhdessä muodostavat kokonaisen persoonallisuuden. Tai ehkä ne eivät ole ollenkaan persoonallisuuden eri puolia, vaan ainoastaan erilaista käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa.

Kiitos "selvennyksestä" mirri. Esittämäni on kuitenkin minun näkökantani, sinulla on omasi.

[Maaria]

Minä en ikinä parane sosiaalisista peloista.