Uusi jako: hermostuttavat vrt. rentouttavat

[Psykopatologia]

Uusi jako: hermostuttavat vrt. rentouttavat (psykoterapia)potilaat

Aiemmin on yritetty määrittää mm. "vaikeita" potilaita, jolloin painopiste on ollut
useimmiten potilaan karakteristikoissa. Kuitenkin tässä on myös subjektiivinen
puolensa: kuka ja millainen kullekin on vaikea.

Subjektiivinen puoli on vielä suurempi jaossa hermostuttavat / rentouttavat.

[ve e]

Minusta tänä on suunta, johon pitäisi mennä. Fokus myös suhteessa, ei ainoastaan (terapeutin) subjektiivisessa.

[Riidankylväjä]

Entäs hankalat terapeutit?

[Psykopatologia]

Tuo olisi ihan oma lukunsa, johon sekoittuisivat myös intrusiiviset "hankalat".

Kuten esimerkiksi joku karju, joka tulee päälle vaan.

[Riidankylväjä]

Mukavaa, kun myönsit, että "hankaluutta" voi (ainakin teoriassa) olla toisinkin päin.

Minua ärsyttää, kun tuosta aiheesta puhutaan aina ikäänkuin tsaarinaikaisista valta-asetelmista käsin. On vain hankalia asiakkaita. Ei koskaan hankalia myyjiä, lääkäreitä, hoitajia, terapeutteja ymym... ("asiakas on mulkku" oli taannoin kirjoitettu erään autojen huoltoliikkeen tietokantaan, jolloin kaikki ko. henkilön kanssa tekemisissä olevat tiesivät miten käsitellä häntä. Fiksummat firmat tosin hoitavat tuon homman jollain koodilla, jolloin asiakas itse ei tiedä mitä se tarkoittaa, vaikka näkisi sen)

Missä määrin terveydenuollossa tuonsorttista tiedonvälitystä harrastettanee? Tunnettu asia on, että esim. mielenterveyspotilaat eivät saa hoitoa fyysisiin ongelmiinsa.

Missä määrin koettu hankaluus lienee sellaista, että toinen osapuoli ei tajua mitä toinen yrittää sanoa tai käsittää sen täysin väärin?

[ve e]

Saattohoitoon siirtymistä kuulemma ainakin on merkitty joissain terveydenhuollon paikoissa jollain sydämen kuvalla potilaskertomuksen nurkassa tms., kun ei sitä kai hennota kirjoittaa selkokielisesti sinne, ja varmaan se voisi johtaa vaikeuksiinkin jossain syynissä, kun ruvettaisiin kyselemään vaikka päätöksen ajoitusta tms. En kyllä tiedä. Se voi olla sellainen päätös, ettei sen tekohetkelle ole yksiselitteisiä kriteereitä, niin siitä ei sitten kannata puhua sen oikealla nimellä. Kuvittelisin.

Minä ajattelen niin, että kyllä terapeutit kämmäävät paljonkin, ja ovat hankalia. Joskus oon jonkun psykoanalyytikon (sellaisessa tilanteessa, jossa oli läsnä paljon psykoanalyytikoita ja hölmö minä) kuullut pohdiskelevan sitä, että mitä tehdä, jos vaikka nuorena, kokemattomana terapeuttina pelkää tehneensä virheitä hoidossa tms. Minusta, sikäli kun mitään ymmärsin, keskusteluun tuli sitten sellainen ironinen sävy, että hoitovirhe, hoitovirhe, sen mukaan edettävä! Tarkoitan vain, että kuva joka minulla on, on, että systeemi ei välttämättä ole oikein sellainen, että suvaitsisi mogia terapeutilta. Tai sitten suosisi isommista mogista puhumistakaan. Pienempiä varmaan tarkastellaan tietenkin terapeuttipiireissä hyvinkin opettavaisina, vastatransferenssia ja mitä kaikkea. Mutta että isoista sitten parempi vaieta. Ja tässäkin pätee, että ei yksiselitteisiä kriteereitä.

En tiedä, en tiedä, tänään kirjoitan ihan liikaa.

Se nyt on ainakin ihan selvää, että mielenterveysammattilaisissa, jos ei terapeuteissa, on tosi hankalia tyyppejä. Sairaanhoitajakoulutukseen voi hyvin olla parempi hankalien pois -skriinaus kuin psykiatrikoulutukseen. Terapeuttikoulutukseen saattaa hyvinkin olla kaikkein tarkin "skriinaus", en kyllä aihetta tunne. Toivottavasti olisi.

[Maria]

Se nyt on ainakin ihan selvää, että mielenterveysammattilaisissa, jos ei terapeuteissa, on tosi hankalia tyyppejä. Sairaanhoitajakoulutukseen voi hyvin olla parempi hankalien pois -skriinaus kuin psykiatrikoulutukseen. Terapeuttikoulutukseen saattaa hyvinkin olla kaikkein tarkin "skriinaus", en kyllä aihetta tunne. Toivottavasti olisi.

En osaa sanoa terapeuteista, koska en tunne heitä juurikaan. Luulisi koulutuksen jonkin verran suitsivan käytöstä ja antavan suojaa sekä keinoja potilastyöhön. Hoitoalan ammattilaiset sen sijaan tulivat muutaman vuoden mittaan hyvinkin tutuiksi edesmenneen äitini sairasvuodeajoilta. Sanoisin, että kaikenlaista alalle on päässyt myös valitettavasti sopimatontakin ainesta. Yleensä olivat ammattitaitoisia, mutta noin kymmenestä prosentista en voi sanoa, että olisivat halunneet alalle tai sopineet sille. Siis heistä näkyi jo heti asenteesta, että eivät olleet unelma-ammatissaan, vaan ajautuneet siihen tehtävään, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ehkä ole ollut. Myös osaston henki näkyi hoidossa. Monesti tuli tunne, että jos uskaltaudun valittamaan jostain epäkohdasta, joita vanhusten hoidossa valitettavasti silloin tällöin esiintyy, saattaisivat kostaa äidilleni töykeydellä tai muutoin minun poissaollessani. Onneksi omahoitaja oli mukava ja josta äitini piti. Hänestä kyllä huomasi aina heti, milloin omahoitaja oli vuorossa. Äidin olemus hoidettu ja siisti sekä hyväntuulinen.

[Riidankylväjä]

Hoitoalan ammattilaiset sen sijaan tulivat muutaman vuoden mittaan hyvinkin tutuiksi edesmenneen äitini sairasvuodeajoilta. Sanoisin, että kaikenlaista alalle on päässyt myös valitettavasti sopimatontakin ainesta. Yleensä olivat ammattitaitoisia, mutta noin kymmenestä prosentista en voi sanoa, että olisivat halunneet alalle tai sopineet sille. Siis heistä näkyi jo heti asenteesta, että eivät olleet unelma-ammatissaan, vaan ajautuneet siihen tehtävään, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ehkä ole ollut. Myös osaston henki näkyi hoidossa. Monesti tuli tunne, että jos uskaltaudun valittamaan jostain epäkohdasta, joita vanhusten hoidossa valitettavasti silloin tällöin esiintyy, saattaisivat kostaa äidilleni töykeydellä tai muutoin minun poissaollessani. Onneksi omahoitaja oli mukava ja josta äitini piti. Hänestä kyllä huomasi aina heti, milloin omahoitaja oli vuorossa. Äidin olemus hoidettu ja siisti sekä hyväntuulinen.

Täytyy sanoa, että allekirjoitan 100% tuon. Äidin kunnosta näki kuka hoitajista on vuorossa.