Kirjoittaja Hilppa » 17.01.2020 23:23
Ohjelma oli jossain määrin epäonnistunut. Haastateltavat Katarina Souri ja Jan Henry Stenbergkin olivat jokseenkin huonoja valintoja haastateltaviksi. Sourin remakat naureskelut ja vuosikymmenen(?) terapia antoivat vähintäänkin omituisen kuvan. Toisaalta kullakin on omat intuitionsa, harrasteensa ja tavoitteensa. Hyvää ehkä se, että hän kuvasi lapsuuden traumansa purkautumista ja siitä selviytymistään, mikä tosin antoi melko pinnallisen vaikutelman. Joku voi varmaan noinkin saada apua. Stenbergin kuvaus mihin terapioita käytetään oli yksinkertaisuudessaan melko valju. Jonas Pieniniemeä ei mainittu ohjelman ingressissä. Hänen tarinansa oli valaiseva. Ohjelman sisältö ei riittävästi tuonut esiin, että ongelma(/sairaus) määrittää, millainen terapia sopii. Keskityttiin lähinnä pakko-oireiden terapiahoitomuodon esittelyyn. Jos ongelma on toisenlainen, eivät ohjelmassa esitetyt hoitomenetelmät välttämättä sovi ollenkaan.