Psykoterapiaan hakeutuminen - ongelmia?

[Pertti Luukkonen]

.

[Foxin Thebox]

Hei, kaikille!

Juu, kyllä: ongelmia on ollut paljon.
Terapeutteja on liian vähän (varsinkin nykyisin psyk. dyn. -suuntautuneita). Tuntuu, että olen saanut maksaa rankasti nuoruuden "virheestäni", joka oli se, että hain ja sain Kelan tukemaa kognitiivista psykoterapiaa. Luulin silloin, että kyseinen suuntautuminen sopisi minulle, sillä olin niin tavoiteorientoitunut; ei sopinut suuntaus, ei terapeutti. Lopetin terapian puolen vuoden jälkeen, ja Kelasta annettiin ymmärtää, että uuteen terapiaan hakeutuminen on lähinnä ilmoitusluontoinen juttu. No, eka (siis em.) terapiayritys oli shokki, joten aikaa kului, enkä siis etsinyt aktiivisesti uutta terapeutti, sillä minulla oli hyvä lääkärisuhde psykiatriini ja odotin, josko häneltä terapia-aikaa liikenisi: ei liiennyt, turhia epämääräisiä lupauksia vain. Aikaa kului, kuntoni huononi ja lääkityssyistä sitten aikanaan romahti. Siinä sitten kun olin itseni hirveällä työllä jotenkin kuntoon parsinut, olin valmis uuteen (tällä kertaa psyk. dyn.) terapiaan uuden terpan luona ja hakemus pistettiin vireille. Hakemus oli toisen psykiatrin kirjoittama - ja todella huonolaatuinen (keskittyi epäolennaisuuksiin, liian negatiivinen ja jaaritteleva). Ei mennyt läpi, ei. Hakemuksen kirjoittanut psykiatri oli järkyttynyt: hylsy kuulemma tarkoitti samaa kuin passitus pysyvälle eläkkeelle (myöhemmin sen sainkin). Omin lupineen (!) tämä tonttu oli sitten soittanut Kelaan ja sieltä oli sanottu, että hylkäyksen syynä oli lähinnä ekan kognitiivisen terapeutin negatiiviset kommentit minusta! Käsittämätöntä! En ollut siellä mitään muuta kuin korrekti; henkilökemiat eivät vain toimineet. Kakkosterapiayritys jäi siihen.

Vuosien aikana olen yrittänyt silloin tällöin etsiskellä terapeuttia: lähes kaikki ovat olleet liian kiireisiä. Ihan tässä lähiaikoina olen tosin saanut PITÄVÄN LUPAUKSEN kertaviikkoisesta (maksan viulut itse) terapiasta vanhalta, luotetulta psykiatriltani. Silti pelottaa, jos hänellä ei sittenkään ole taaskaan aikaa minulle? Elämme arvoituksellisia aikoja... Toisaalta luotan todella paljon tähän "vanhaan tuttuun", toisaalta olen täysin allergisoitunut ihmisten jatkuvaan kiireeseen ja ajanpuutteeseen, joita olen todistanut myös lähipiirissäni koko elämäni.

[Foxin Thebox]

Joo Kyllästynyt, kyllä minä tuon tiedän - nykyisin. Silloin muutamia vuosia sitten en tiennyt, kun jotain tuon suuntaista mulle oltiin järjestämässä: silloin joku viehkoluonteinen sairaanhoitaja soitti keskellä päivää kotiin ja ilman mitään provosointia alkoi raivota puhelimessa, etten tule saamaan mitään eikä mulle mitään kuuluisikaan, jne.

[Biancaliina]

Julkisen/kunnallisen puolen psykoterapiasta ollut riitoja.
Yhteys oman kunnan palvelupäällikköön.
Voi itse esiintyä muuna kuin psyk.polin asiakkaana, jos ei omatunto soimaa moisesta.

Sain hyvän esittelyn julkisen puolen psykoterapiasta, psykoterapeuteista, koulutuksista, suuntauksista ja vielä kerrottiin, että ovat yhtä hyviä kuin yksityisellä ja tämä on täysin ilmaista.
Kysyttiin jossain vaiheessa soitanko asiakkaana, vai "kuka" olen. Sanoin, että asiakkaana.
Kysyttiin hoitajan nimi ja hänelle on terveisiä; tehtävä esitellä minulle yksikkömme psykoterapeutit.
(Ilmeisesti nämä psykoterapeutit eivät olleet hoitajan kanssa palaverissa, missä heille kaikille tuli täysin yllätyksenä, että joissain kunnissa on ns. julkisen puolen psykoterapiaa tarjolla).

Oikeastaan minulla ei ole (enää) tässä ongelmia mutta hoitajastani olen hieman huolissani.
Hän on kuulemma täysin rehellinen, joten ilmeisesti on työpaikkakiusauksen uhri, hänelle valehdellaan

[Biancaliina]

Minä se ongelma olen (tai siis minussa on ongelmia); en taaskaan, sittenkään osannut olla ihan asiallinen psyk.polilla, vaan olin kuin poliisi, kuka yrittää saada rikollisen tunnustamaan tekonsa. Puhuimme siis tästä kunn. psykoterapiasta.

Sovimme, että tapaamme lääkärin ja minä nyt mietin tiettyjä asioita liittyen terapiaan.
(Kun minulla vaihtelee se, että "millaisen" terapeutin ns. haluaisin, minun täytyy miettiä mitä oikeasti haluan).
Tähän julkisen puolen p.terapiaan siis menen, jos nyt vihdoin asiat rullaa.

Kun lähdin psyk.polilta, niin minulle tuli tunne, että voin sittenkin luottaa näihin työntekijöihin, eivätkä he tarkoituksella hankaloita elämääni, halua pahaa ja tuhoa minua. Oli varmaan väärinkäsityksiä ja minä se huusin, raivosin, valehtelin, mustamaalaisin, manipuloin siellä hoidossa vuosia- ei muut.

Ihmisiähän nämä hoitajatkin ym. ovat.
Että kyllä ne ongelmat aika pitkälti on minussa ja käytösmalleissani, vääristyneissä ajatuksissani.
Olisin voinut toimia ajat sitten eri tavalla, en toiminut, siksi tässä kului aikaa...

Että vastaan: minussa on ongelmia, tapanani on syyttää muita, kehittää ongelmia tyhjästäkin.

(Jos oli liian päiväkirjamainen, voi siirtää / siirrän "käskystä").

[Trisse]

Ongelma kun en usko terapioihin eikä ole varaa omavastuuseen.