Kirjoittaja Ryysy » 12.05.2015 18:31
Nyt meni jännäksi. Olin jo valmiiksi hermona perseelleen menneestä työhaastattelusta.
Ensin meinasi mennä hyvässä yhteisymmärryksessä sukset puolittain ristiin, kun sanoin, että en koe hyötyväni tästä hoidosta, koska täällä keskitytään niin paljon päihteisiin. Hoitaja sanoi, että terapiasta hyötyisin ja korosti tietysti päihteiden osuutta, että eivät saa häiritä terapiaa. Ehdotti siirtymistä mtt:lle, sanoin että lääkäri laittaa lähetteen päihdepuolelle, jos kerron alkon käytöstä. Sen jälkeen hän sanoi, että "no voithan olla kertomatta". Ihmettelin, mikä järki siinä on.
Sanoin, että tuon ihme kuntoutussuunnitelmankin täyttäminen tuottaa ongelmaa - siinäkin on kysymyksiä mm. väkivallasta ym., että miksi niitä kysellään, kun ei niissä kuitenkaan auteta. Sanoin, että tarvitsen apua, jossa voin puhua vaikeista asioista, että ne eivät aina aika ajoin pulpahtele mieleen. Joo, joo, päihteiden rooli siinäkin.
Sanoin, että minulle on ongelma myös lääkkeiden käyttö - että en halua loppuelämääni käyttää lääkkeitä, että pärjään kyllä työt ja näin, kunhan ei mitään akuuttikriisiä tule. Mutta että mikä järki tässä on syödä loppuelämä lääkkeitä?! Kovasti hän yritti vielä jotakin, että "ei siitä tiedä onko ihminen valmis edes puhumaan vaikeista asioista, mitä siellä taustalla voi olla". Sanoin, että "pystyn kyllä puhumaan ihan mistä vain, jos vaan pääsen näistä kaikista ahdistuspulpahduksista ja muista eroon!"
Kysyin, että miksei hän voi alkaa opiskella terapeutiksi ja olla terapeuttini, niin sitten - tiding! - "minulla on jotakin terapiatyöskentelyn opintoja ja psykiatrian jotakin opintoja, voimmehan me alkaa käsittelemään ongelmiasi, sitten voit käydä viikoittain vähän kuin terapiassa".
Sekava käynti. Saas nähdä millaisen "terapeutin" saan.