"Onpa täällä viihtyisää!"

[Psykopatologia]

so. Olettepa te mukava!

[Megakesä]

Edellinen lause kaipaisi kontekstia. Nyt en käsitä, mihin se viittaa.
Elliptisyys on tietysti tyylikeino; tässähän tulee oikein uteliaaksi...

[Psykopatologia]

Potilas tulee vastaanotolle ja sanoo, että "onpa täällä viihtyisää", kun hän tarkoittaa, että "olettepa te mukava", mitä hän ei sano. Transferenssia ympäristöön siis.

[minätäällä]

No kyllähän se ympäristö, koti tai työhuone tai vastaanottohuonekin, kuvastaa ihmistä, joka sen on sisustanut ja joka sitä käyttää. Terapiahuoneiden kai on tarkoitus olla kuitenkin aika neutraaleja, ilman lasten valokuvia ja alastontutkielmia seinillä.

[Riidankylväjä]

Potilas tulee vastaanotolle ja sanoo, että "onpa täällä viihtyisää", kun hän tarkoittaa, että "olettepa te mukava", mitä hän ei sano. Transferenssia ympäristöön siis.

Mistä tiedät, että hän tarkoittaa "olettepa te mukava"? Siellähän voi olla viihtyisää jopa ilman terapeuttia.

[Pertti Luukkonen]

Osuin kerran paikalle.

[Varjolilja]

Kyllä terapiahuoneessa on paljon mukavampaa olla terapeutin kanssa kuin ilman häntä. Joskus terapeuttini käväisee huoneen ulkopuolella niin, että menen sisään ja istuudun paikalleni ja hän sanoo käväisevänsä sen ulkopuolella ja tulee aivan pian takaisin, ja sitten aloitetaan, "mitä sulle kuuluu" ja niin edelleen. Häntä odottaessani keskityn vain siihen, milloin hän tulee takaisin. On jotenkin epämukavaa olla terapiahuoneessa ilman häntä. Ehkä olen tekevinäni taas kerran jotain "luvatonta", josta minut voidaan yllättää, vaikka vain olen aloillani enkä tee mitään, en koske mihinkään, en katso edes, mitä kirjoja hänellä on vieressäni olevassa hyllyssä. Juuri hän tekee sen huoneen viihtyisäksi tai viihtyisämmäksi.

[Pertti Luukkonen]

Hämmästyttävän vähän potilaat (yleensä) huomiovat tietoisesti työhuonetta. "Onko tuo esine uusi?", saattaa joku kysyä, vaikka objekti olisi ollut staattisena vuoden.

[Biancaliina]

...Häntä odottaessani keskityn vain siihen, milloin hän tulee takaisin. On jotenkin epämukavaa olla terapiahuoneessa ilman häntä. Ehkä olen tekevinäni taas kerran jotain "luvatonta", josta minut voidaan yllättää, vaikka vain olen aloillani enkä tee mitään, en koske mihinkään, en katso edes, mitä kirjoja hänellä on vieressäni olevassa hyllyssä...

Mulle tuli aina tuollainen olo/tunne/ajatuksia, kun hoitaja poistui huoneesta.
Nyt en tiedä, kun ei terapeutti ole poistunut.

En muista edes tuolien väriä. Muistan sen tyynyn muodon, mikä on aina tuolillani samalla tavalla ja siirrän sen aina siitä samaan paikkaan. Odotustilan kyllä muistan; istun aina samassa paikassa, mahd. lähellä pakoreittiä / terapeutin huonetta.

[Pertti Luukkonen]

Onpa tämän foorumin typografia hieno!

[minätäällä]

No niinpä onkin.

Meillä on vastaanottohuone vaihtunut , nyt on kolmas huone menossa (ja viides vuosi). Ja tiedän, etteivät ole terapeutin sisustamia, joten en niihin kiinnitä mitään huomiota. Keskityn vain terapeuttiin.

Sillä voi olla merkitystä, että terapeutti sääti kerran tuoliaan ja on useasti suoristanut pöytäliinan. Tuolin säätäminen oli negatiivisen transferenssin aikaan, pöytäliina on ollut paikoiltaan useastikin. En tiedä kenen jäljiltä.
Ehkä siinä on ollut nenäliinoja pöydällä, joita on tarvittu?

[Biancaliina]

Viimeksi terapian jälkeen muistin sen tyynyn olevan pastellisävyinen, raidallinen, sinistä ja vihreää ehkäpä.
Nyt muistelen, että tänään viirullinen mutta siinä neonvihreää ja ruskeaa. Onko pääni oikeasti näin laho vai onkohan siellä useampia tyynyjä mitä vaihdellaan? Pitäsköhän kysyä ensi kerralla. Ennen lähtöä käännyin ja tsekkasin taas tuolit, muistan että mietin: "Aaa, ne onki tuollaiset ja tuon väriset"; joo nyt ei taas hajuakaan minkä väriset. Siniset?

[Riidankylväjä]

Onpa tämän foorumin typografia hieno!

Luultavasti tarkoitat että "olemmepa me moderaattorit viksuja".