Tyttö, sinä olet...

[Ryysy]

Kotimaa 22.4.2015 klo 10:18 | päivitetty 22.4.2015 klo 10:18

”Naisista uutisoidaan se, mitä vaatteita heillä on päällä – ei sitä, mitä he ovat tehneet”

Tyttöydestä kirjan kirjoittanut Jenni Pääskysaari kritisoi yhteiskunnan tytöille asettamaa lokeroa, jossa eloisasta ja rohkeasta tytöstä kasvaa hiljainen ja ulkonäköään jatkuvasti miettivä nainen. Prinsessamekot ovat ok, kunhan turhia sukupuolirooleja tai ulkonäköpaineita ei tuputeta, Pääskysaari sanoo.

Pääskysaaren kirja Tyttö, sinä olet…. sisältää muun muassa tytöistä ja naisista kertovia inspiroivia tarinoita sekä kirjailijan mielestä mahtavien tyyppien, kuten valokuvaaja Meeri Koutaniemen tai Mestiksen jääkiekkomaalivahti Noora Rädyn, haastatteluja. Samalla kirja on kannustushuuto kaikille tytöille.

– Entisenä tyttönä ja kolmen tytön äitinä tuntuu välillä siltä, että ympäristö on hirveän hanakka kertomaan, mitä mieltä tytöt saavat tai eivät saa olla, tai miltä tytön tulee tai ei tule näyttää. Halusin kirjoittaa kirjan, jossa sanotaan kaikki ne asiat, jotka jokaisen tytön tulisi saada kuulla, Pääskysaari kertoo.

”Sinun pitää olla kaunis, sinun pitää olla hiljaa”

Kirjailijaa harmittavat etenkin rohkeutta ja elämäniloa pulppuavat tytöt, joista kasvaa hiljaisia, ulkonäköään miettiviä naisia.

– Jotain tapahtuu tytölle murrosiässä. Tyttö vetäytyy, ei enää tuo itseään ja mielipiteitään esiin. Se kertoo siitä, millaista viestiä mediasta tulee ja millaiseen lokeroon tytön tulisi soljahtaa. Että "tämä ei sovi, millainen olit pienenä. Kun kasvat naiseksi, sinun pitää olla kaunis, sinun pitää olla hiljaa."

Pääskysaari toteaa, että samanlaisten ulkoisten paineiden kanssa kamppailevat varmasti pienet pojatkin.

– Siihen en osaa vastata, onko pojilla vaikeampaa kuin tytöillä, koska en ole ollut poika. Mutta väitän, että lokero esimerkiksi mediassa on tytöille välillä ahtaampi, itsekin toimittajan uraa tehnyt Pääskysaari toteaa.

Median ahdas lokerointi on kirjailijan mielestä näkyvillä esimerkiksi elokuva- tai urheilugaalojen kaltaisissa tv-tapahtumissa ja etenkin tapahtumista kertovassa uutisoinnissa.

– Naiset tuodaan esiin sen kautta, miltä he näyttävät, mitä heillä on päällään. Ei sen kautta, mitä he ovat saavuttaneet, mitä he ovat tehneet.

Kirjailija peräänkuuluttaakin turhien roolien riisumista sukupuolesta riippumatta.

– Tietyissä asioissa sukupuolella on varmasti väliä. Mutta niissä asioissa, missä sillä ei ole väliä, niin voisimmeko me vapauttaa mielemme siitä lokeroinnista, millaisia ovat pojat ja millaisia ovat tytöt?

On ok olla pinkki prinsessa

Jokainen lelukaupassa vieraillut näkee, kuinka nuoressa iässä esimerkiksi tietynlainen pukeutuminen roolitetaan lapsille sukupuolen mukaan. Ei barbeissa ja prinsessamekoissa silti itsessään mitään pahaa ole, itsekin barbinukeilla pienenä leikkinyt Pääskysaari tuumaa.

– Mutta miksi meillä on niin suuri tarve määritellä, että ”täällä on pojille sopivat synttärikoristeet, täällä tytöille sopivat”? Jos tyttö rakastaa prinsessa-asioita ja haluaa pukeutua pinkkiin tyllimekkoon, niin be my guest. Mutta ei tulisi ajatella, että kaikki tytöt ovat sellaisia. Mitä silloin kokee poika tai tyttö, joka ei mene siihen muottiin? Puhun sen puolesta, että jokainen saisisi rakentua sellaiseksi kuin itse haluaa.

Äidit: älkää voivotelko vaa’alla tyttärenne kuullen

Vanhemmilla on Pääskysaaren mielestä suuri rooli tytön itselleen kasaamien ulkonäköpaineiden kasaamisessa, tai niiden purkamisessa.

– On ihan tutkittua tietoa, mistä muodostuu tytön tyytyväisyys tai tyytymättömyys omaan itseensä. Se välittyy äidiltä. Miten äiti puhuu itsestään lasten kuullen, miten äiti puhuu muiden ulkonäöstä. Miten äiti suhtautuu omaan kehoonsa.

Tähän asiaan jokaisen äidin tulisi kiinnittää huomiota. Siis siihen, mistä puhuu lastensa kuullen ja etenkin mistä ei puhu.

– Vaikka itselläni olisi kuinka huono päivä, en koskaan arvostele ulkonäköäni lasteni kuullen. Olen sitä mieltä, että ulkonäöstä puhumisen voisi lopettaa. Se on täysin toissijainen asia.

Tämä ei kuitenkaan ole ristiriidassa terveysseikkojen kanssa, Pääskysaari muistuttaa.

– Terveellisiä elämäntapoja voi peräänkuuluttaa muillakin tavoin kuin laskemalla kaloreita tai voivottelemalla vaa'alla.

Eero Mäntymaa
Yle Uutiset

http://yle.fi/uutiset/naisista_uutisoid ... et/7945833

[Ryysy]

Väittäisin, että kirja saattaisi olla ehkä hieman aikaansa jäljessä. Tai siis tämä artikkeli ainakin. Ainakin toivon niin.

Jotain tapahtuu tytölle murrosiässä. Tyttö vetäytyy, ei enää tuo itseään ja mielipiteitään esiin. Se kertoo siitä, millaista viestiä mediasta tulee ja millaiseen lokeroon tytön tulisi soljahtaa. Että "tämä ei sovi, millainen olit pienenä. Kun kasvat naiseksi, sinun pitää olla kaunis, sinun pitää olla hiljaa."

Kyllä esim. yllä oleva lause sopii täydellisesti omaan nuoruuteeni, että juuri murrosiässä tapahtuu jotain outoa... mutta ehkä ei enää niin olla vanhanaikaisia, että "pitäisi olla kaunis ja pitäisi olla hiljaa". Omassa lapsuudessa erottelu poikien ja tyttöjen välillä oli varmaan paljon selkeämpi kuin nykyään. Kuitenkaan pienenä (lapsena) en kokenut mitään painostusta mihinkään. Inhosin mekkoja, en halunnut / osannut leikkiä nukeilla, en osannut olla kotista... ja meillä tytöt ja pojat leikkivät yhdessä. Mutta jotain tuossa murrosiässä tapahtuu... onko se sitten se, kun kroppa muuttuu tai alkaa kiinnostumaan tytöistä / pojista. En tiedä.

Mitenhän lie nykyään. Joitain stereotypioita olen kyllä havainnut viljeltävän myös lasten / nuorten keskuudessa.