Kirjoittaja deontti » 13.06.2010 16:05
Katsoin ekan tuotantokauden jaksot aina kun vain voin, eli taisi jäädä pari jaksoa väliin, muuten näin kaikki.
Sarjasta oli mulle paljon apua omassa terapiassani; aina välillä joku, useimmiten Sophie tai Paul, sanoi jotain, joka herätti mussa mielenkiintoisia oivalluksia omasta tilanteestani. Oma terapeuttinikin seurasi sarjaa, onneksi, niin oli sitten heti kartalla, kun aloin selittämään, että 'eilisessä jaksossa kun Paul sanoi sitä ja sitä, niin aloin miettimään, että..' . Sarjan ansiosta otin terapiassani esille monia asioita, joita muutoin olisin tullut käsitelleeksi vasta paljon myöhemmin. Mieheni välillä ihmetteli, kun itkin katsoessani sarjaa, ja oli samalla kätevä kertoa sille omista ajatuksistani, kun piti selittää, että itken omaa elämääni, en Sophien/jonkun muun..
Nyt olen katsonut noita uusintoja aina silloin tällöin. Nyt huomio on kiinnittynyt enemmän juonen seurailuun, draaman kriittisempään tarkasteluun jne, kun ekalla katselukerralla vain eläydyin, enkä miettinyt, kuinka uskottavaa jokin on.
Heinäkuussa sitten uudet osat.. Odotan innolla uusia jaksoja. Silloin on kyllä tauko omasta terapiasta, joten pitää varmaan kirjoittaa ylös sarjan herättämiä ajatuksia, ettei unohda niitä ennen kuin terapia taas jatkuu.