Onko teistä joku toinenkin törmännyt nuoreen, yliaktiiviseen terapeuttiin joka suorastaan tukehduttaa asiakkaan yliempaattisella innollaan silloin kun itse kaipaisi rauhallista ja enemmän kuuntelevaa kontaktia , kun omat voimat on totaalisen lopussa ei välttämättä heti ensi käynnillä ole mitenkään vastaanottavalla mielellä.
Minulle aikoinaan sattui kohdalle tämmöinen tapaus enkä jaksanut hänen juttusillaan sittemmin käydä.
Parhainta apua olen saanut psykiatrilta joka valitettavasti muutti muualle .Olin jonkin aikaa tyhjän päällä ja pääsi tapahtumaan kaikenlaista..teho-osastoreissu ym
Sitten kun pääsin päiväyksikköön alkoi toipuminen vasta kunnolla.Siellä kuunneltiin, siellä oli aikaa ja omahoitaja päivittäin keskustelemassa sekä psykiatrin vastaanotto kerran viikossa.
