Terapian vaikutus läheisiin

[Biancaliina]

Miten vaikuttaa läheisiin ja tuttuihin, miltä heistä tuntuu, kun omainen/kaveri/tuttu kehittyy terapian aikana?
Etenkin jos muutos melko huomattava ja suht "nopea" (enkä tarkoita ainoastaan esim. ettei omainen enää saa paniikkeja vaan laajemmin/syvemmin käytöstä, persoonallisuutta)
Erityisesti jos läheiset itsekin sairaita: persoonallisuushäiriöitä, neuroottisuutta, masennusta yms.
Eivätkä käy terapiassa.

Onko teillä kokemusta siitä, että läheisenne käy terapiassa, kehittyy, käytös muuttuu?
Miltä tuntuu? Miten vaikuttaa ihmissuhteeseenne?

[minätäällä]

Jostain terapiakirjasta vain olen lukenut, että joskus suhde läheiseen päättyy, kun terapiassa käyvä muuttuu. Terapiassa käyvä ei ehkä enää tarvitsekaan sitä, mitä tuo suhde on tarjonnut, eikä enää ole valmis tyydyttämään toisen osapuolen tarpeita samalla tavalla kuin ennen. Suhde on aiemmin tyydyttänyt molempien tarpeita, terapiassa edistymisen jälkeen se ei enää tyydytäkään kummankaan odotuksia ja tarpeita, ehkä.

Terapiassa käymätön osapuoli voi yrittää väkisellä muuttaa muuttunutta osapuolta entisenlaiseksi, entiseen suhteeseen sopivaksi.

[Biancaliina]

Kiitos vastauksesta!

[minätäällä]

Voivathan ne läheiset ja kaveritkin kai vähitellen alkaa tottua ja sopeutua muutokseen ja uudenlaiseen käyttäytymiseen, ehkä jopa sen myötä alkaa pohtia omiakin tarpeita ja käyttäytymistä syvällisemmin?

Ei ollut tarkoitus yllyttää katkaisemaan entisiä ihmissuhteita.

[Biancaliina]

Joo, en yllytyksenä ottanut mutta oon itse miettinyt, että osan kanssa voi mennä ns. poikki tai viiletä välit.
Ei ihme!!!