Sivu 1/1

22. juli-saken I: johdanto (forensic)

ViestiLähetetty: 16.04.2012 01:46
Kirjoittaja Psykopatologia
22. juli-saken I: johdanto (forensic) posting.php?mode=edit&f=10&p=70922

22. juli-saken II: oikeudenkäynti 16.4.2012 - viewtopic.php?f=10&t=6396&p=72138#p72138

Keskustelut (talks): -> 22. juli-saken (2012) viewtopic.php?f=5&t=6298

Luukkonen: NORJAN TRAGEDIAN AIKATAULU (Breivik) viewtopic.php?f=10&t=5066
22.7.2012 -
________________________________________________________________________________________________________________________________

O i k e u s p s y k i a t r i t..........................................................Päätuomari ....... D R K .....
Kuva.Kuva.Kuva.Kuva.Kuva.Kuva
Torgeir Husby 61 . Synne Sørheim 45 Agnar Aspaas 56 . Terje Tørrissen 51 Wenche Elizabeth . Karl Melle
........................................................................................... Arntzen 52 ......................
________________________________________________________________________________________________________________________________

S i s ä l l y s

1. Yleinen j o h d a n to
2. Breivik-type psychopathology
3. General criteria for personality disorder (PD)
4. Breivik vain pseudo-psykopaattinen
5. Paranoia vera vrt. (paranoidinen) skitsofrenia - oikeuspsykiatrisia vinjettejä
6. K i r j a l l i s u u s ja l ä h t e e t
7. Den rettsmedisinske kommisjon (DRK)
8. Norjan syyntakeisuus
________________________________________________________________________________________________________________________________

1. Yleinen johdanto

Neljä oikeuden psykiatria (Torgeir Husby & Synne Sørheim sekä Agnar Aspaas & Terje Tørrissen) - tai ainakin osa heistä - tarkkailevat Breiviä istuntojen aikana (ja lisää asiantuntijoita on yleisön joukossa lehdistön palkkaamana ym.). Halutaan saada lisää tarkentavaa materiaalia oikeudelle Breivikin lopullista syytakeisuuslausumaa varten, koska ensimmäisen mielentilatutkimuksen tulos (Husby & Sørheim 29.11.2011, pää-diagnoosina paranoidinen skitsofrenia; syyntakeeton) ja toisen tutkimuksen tulos (Aspaas & Tørrissen 12.4.2012, ilmeisesti narsistinen persoonallisuushäiriö ym; syyntakeinen) ovat ristiriitaisia.

Toisen tutkimuksen tulos - narsistinen persoonallisuushäiriö - on (arvioni mukaan) ilmeisen epätarkka, jopa virheellinen; tutkijoiden linjauksen mukaan olisi pitänyt päätyä diagnoosiin paranoidinen [fanaattinen] persoonallisuushäiriö (syyntakeinen). - Saamassaan mandaatissa tutkijoita kehotettiin tukeutumaan ICD-10 -kriteereihin! Kuitenkin kriteereissä esiin tuotu G4-poissulkulauseke estää mm. "dissocial" (epäsosiaalisen) persoonallisuushäiriön diagnosoinnin: There must be evidence that the deviation is stable and of long duration, having its onset in late childhood or adolescence. "Green book" (1993, p. 125, 123) http://www.who.int/classifications/icd/en/GRNBOOK.pdf
Mandat til sakkyndige http://www.domstol.no/upload/OBYR/Inter ... yndige.pdf

Herää kysymys, että voisiko paranoidinen [grandioosi] psykoosi -diagnoosi olla "oikein".

Psykologin poissaolo tutkimuksista on ollut virhe. Breivikille olisi pitänyt tehdä perusteelliset psykologiset tutkimukset
(samalla tavalla kuin natseille Nürnbergissä vuonna 1946).

Toista mielentilatutkimusta on kehuttu ensimmäistä perusteellisemmaksi, ja siihen on sisältynyt myös Ilassa tehty kolmen viikon ympärivuorokautinen tarkkailu. Kuitenkin paranoidisesti psykoottisen on suhteellisen helppo käydä normaalista, varsinkin kun hän tietää olevansa tarkkailun alla. Observoinnin ylistys implikoi myös bebavioristista käsitystä ulkokohtaisesta, ikään kuin psykoosi olisi mielisairasta käyttäytymistä, ei mielen ja ajattelun (usein hiljaista) disorganisaatiota, jota voidaan selvittää psykologisin projektiivisin tekniikoin ja haastatteluin.
_______________________________________________________________________________________________

RETTPSYKIATRISK ERKLÆRING Torgeir Husby & Synne Sørheim, 29.11.2011 (243 s.)
(Faksimile) http://www.vg.no/nyheter/innenriks/oslo ... vurdering/ (13.1.2012)
Rettspsykiatrisk erklæring — Anders Behring Breivik (HTLM, CHRISTIAN SKAUG) http://www.document.no/rettspsykiatrisk ... g-breivik/
Sammendrag ym. (faksimile) http://pub.tv2.no/multimedia/TV2/archiv ... 27719a.pdf
Forensic psychiatric statement — Anders Behring Breivik (CHRISTIAN SKAUG, 1 - 10) http://www.document.no/2012/02/forensic ... breivik-i/ (9.2.- 29.3. 2012)
______________________________________________________________________________________________________________________________

2. Breivik-type psychopathology

The severity of Breivik-type psychopathology goes like this
(ICD-10; mild -> severe):

1) F60.8 Narcissistic personality disorder** (criminally sane) ->
2) F60.0 Paranoid personality disorder [fanatic] (criminally sane) ->
3) F22.0 Delusional disorder [paranoia], grandiose type (criminally insane) ->
4) F20.0 Paranoid schizophrenia* (criminally insane)

* Main diagnosis by Torgeir Hysby & Synne Sørheimin (29.11.2011)
The "right" diagnosis (from their point of view) could be Delusional disorder [paranoia], grandiose type

**Main diagnosis(?) by Agnar Aspaas & Terje Tørrissen (12.4.2012)
The "right" diagnosis (from their point of view) could be Paranoid personality disorder [fanatic]


"D i s t a n c e s"

The distance (and the difference) between 1) and 4) is "immense".

But the distance between 2) and 3) is not necessarily very great, because the
paranoid personality disorder includes narcissistic and often also psychotic elements
and can be a precursor to the very paranoid psychosis.


"E s s e n t i a l s"

1) F60.8 Narcissistic personality disorder
In narcissistic personality disorder person's primary (healthy) narscissism is w e a k (lack of self-esteem etc.) with
strong compensatory secondary narcissism - illustrions of beeing superior, requires excessive admiration etc. - which
are core manifestations of this disorder. (The opposite would be depressive disorder.) - In DSM-IV-TR (2000) narcissistic
personality disorder belongs to the cluster B (dramatic, emotional, or erratic).
- Breivik has strong (compensatory and pathological) narcissistic features, but in regard of the diagnosis this category -
alone - is far too "weak" for Breivik.

2) F60.0 Paranoid personality disorder
In paranoid personality disorder person's primary narcissism is weak (like in the narcissistic personality disorder), and
he has pervasive distrust and suspiciousnes of others. Often he reads hidden meanings, and direct paranoid ideation
may occur. But as a rule (as opposed to true paranoic) he reacts positively to reality confrontations and don't go mad.
- In DSM-IV-TR paranoid personality disorder belongs to the cluster A (odd or eccentric).

3) F22.0 Delusional disorder, paranoia vera
In paranoia person has persistent pseudo-logically constructed non-bizarre delusions - mostly of persecution or of grandeur
(the paranoiac prophet or inventor) - (without concomitant hallucination of schizohprenia type). In other aspects personality
can be quite intact. Essential thing (as opposed to paranoid personality disorder) is that reality confrontation to idée fix
often works verifying - not falsifying - the delusion!
Luukkonen: Paranoia vera vs. (paranoid) schizophrenia - with forensic vignettes http://perttiluukkonen.puheenvuoro.uusi ... vinjetteja

4) F20.0 Paranoid schizophrenia
In paranoid schizophrenia person has relatively stable non-bizarre and bizarre delusions, which may be accompanied by hallucinations,
frequently of persecution but also other forms, e.g. of jealously, exalted birth, Messianic mission etc.).

F60.2 dissocial personality disorder ("psychopathy") is, however, ruled out because of G4, "There must be evidence that
the deviation is stable and of long duration, having its onset in late childhood or adolescence".

_________________________________________________________________________________________________________________________________

3. General criteria for personality disorder (PD)

DEN RETTSMEDISINSKE KOMMISJON (DRK) 23.4.2012
(- -)
DRK har problem med å se at de generelle kriterierene for personlighetsforstyrrelser efter ICD-
10 er oppfylt ut fra de premissene de sakkyndige har lagt til grunn.
(- -)

ICD-10 (1992): DCR-10 (1993)
ICD-10: DCR-10 (1993) Green book: The ICD-10 Classification of Mental and Behavioural Disorders. Diagnostic criteria for research. Geneva: WHO. – xiii + 248 p. http://www.who.int/classifications/icd/en/GRNBOOK.pdf
(- -)
F60 - F69 DISORDERS OF ADULT PERSONALITY AND BEHAVIOUR [pp. 123 - 139]

F60 SPECIFIC PERSONALITY DISORDERS [pp. 123 - 129]

p. 123
G1. Evidence that the individual's characteristic and enduring patterns of inner experience and behaviour
deviate markedly as a whole from the culturally expected and accepted range (or 'norm'). Such deviation
must be manifest in more than one of the following areas:
(1) cognition (i.e. ways of perceiving and interpreting things, people and events; forming attitudes and images
of self and others);
(2) affectivity (range, intensity and appropriateness of emotional arousaland response);
(3) control over impulses and need gratification;
(4) relating to others and manner of handling interpersonal situations.

G2. The deviation must manifest itself pervasively as behaviour that is inflexible, maladaptive, or otherwise
dysfunctional across a broad range of personal and social situations (i.e. not being limited to one specific
'triggering' stimulus or situation).

G3. There is personal distress, or adverse impact on the social environment, or both, clearly attributable to the
behaviour referred to under G2.

G4. There must be evidence that the deviation is stable and of long duration, having its onset in late childhood
or adolescence.

G5. The deviation cannot be explained as a manifestation or consequence of other adult mental disorders,
although episodic or chronic conditions from sections F0 to F7 of this classification may co-exist, or be
superimposed on it.

G6. Organic brain disease, injury, or dysfunction must be excluded as possible cause of the deviation (if such
organic causation is demonstrable, use category F07).

Comments:

The assessment of G1 to G6 above should be based on as many sources of information as possible.
Although sometimes it is possible to obtain sufficient evidence from a single interview with the subject, as a general
rule it is recommended to have more than one interview with the person and to collect history data from informants or
past records.

It is suggested that sub-criteria should be developed to operationalize behaviour patterns specific to
different cultural settings concerning social norms, rules and obligations where needed (such as examples of
unresponsibility and disregard of social norms in dissocial personality disorder).

The diagnosis of personality disorder for research purposes requires the identification of a subtype (more
than one subtype can be coded if there is compelling evidence that the subject meets multiple sets of criteria).
p. 124
(- -)

DSM-IV-TR (2000): General Diagnostic Criteria for Personality Disorder (PD)

DSM-IV-TR (2000): Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fourth Edition, Text Revision. Task Force,
Chairperson Allen Frances. Washington, DC: APA. – xxxvii + 943 p. – Google: "DSM-IV-TR"

[p. 689] http://www.dsm5.org/Documents/Diagnosti ... %20new.pdf

A. An enduring pattern of inner experience and behavior the deviates markedly from the expectations of the individual's culture.
This pattern is manifested in two (or more) of the following areas (2+/4):

• 1. Cognition (i.e., ways of perceiving and interpreting self, other people and events)
• 2. Affectivity (i.e., the range, intensity, liability, and appropriateness of emotional response)
• 3. Interpersonal functioning
• 4. Impulse control

B. The enduring pattern is inflexible and pervasive across a broad range of personal and social situations.

C. The enduring pattern leads to clinically significant distress or impairment in social, occupational, or other important areas of functioning.

D. The pattern is stable and of long duration, and its onset can be traced back at least to adolescence or early adulthood.

E. The enduring pattern is not better accounted for as a manifestation or consequence of another mental disorder.

F. The enduring pattern is not due to the direct physiological effects of a substance (e.g., a drug abuse, a medication) or a general medical condition (e.g., head trauma)
__________

N o t e (by Luukkonen):
ICD and DSM -criteria are practically same.

These are criteria for reseach. These cannot be ultimate criteria of disorder(s) in individual psychiatric investigation:
In clinical setting the ultimate criteria comes from the results of profound psychological and psychiatric investigations.

Ks. 6. Kirjallisuus ja lähteet
____________________________________________________________________________________________________________________________________

4. Breivik vain pseudo-psykopaattinen
Ilmestynut alun perin US-blogissa 7.1.2012 00:48 http://perttiluukkonen.puheenvuoro.uusi ... ychopathic
Nykyinen versio on tästä edelleen työstetty.
[Työstäminen kesken]

Breivik vain pseudo-psykopaattinen

Breivik only pseudo-psychopath

I n g r e s s i

Anders Behring Breivikin toiminta ja teot voivat vaikuttaa psykopaattisilta,
mutta persoonallisuudeltaan hän on vain pseudo-psykopaattinen.

Vaikka ihmisen teot (behavior) liittyvät hänen persoonallisuuteensa, emme voi pitää ihmisen persoonallisuutta ja käyttäytymistä (liki) synonyymeinä, kuten amerikkalaisen behaviorismin äärimuodossa saatettaisiin tehdä. Ensisijaisesti ja olennaisesti persoonallisuus on ihmisen mieltä, psyykeä, jonka "päälle" toiminta organisoituu. Täten myös ihmisten psykologisessa arvioinnissa fokus on mielessä, ei käyttätymisessä. Jos vain käyttäytymistä tarkasteltaisiin, tulos olisi absurdi sikälikin, että mieleltään erilaiset persoonallisuudet voivat tehdä samankaltaisia toimia. Vain tekojen pohjalta tarkastellen kaikki olisivat suunnilleen "samanlaisia"! Myös sosiaalinen konteksti on vaikuttamassa, esimerkiksi onko sota vai rauha. Lähtökohtaisesti on "normaalia" tappaa sodassa, mutta abnormaalia tappaa kotirintamalla - sodankin aikana.

Täten myös mm. mielentilatutkimuksissa rikoksentekijän tekemä rikos, per se, ei määrää tutkittavan diagnoosia ja/tai syyntakeisuutta, vaikkakin teon luonne voi antaa vihjeitä myös persoonallisuuden suuntaan.

Psykopatia-termin historiaa ja termin renessanssi

Ilmausta psyko|patia (kr. psykhe sielu, mieli, pathos kärsimys) on käytetty - sanan etymologian mukaisesti - 1800-luvulle saakka melkein mistä tahansa psyykkisestä häiriöstä. 1800-luvulta termin käyttö alkoi kuitenkin täsmentyä:

n.1835 - n.1888: Bristolilainen lääkäri James Cowles Prichard (1786 - 1848) esitti brittiläiseen lääketieteelliseen ja lainopilliseen käytäntöön vuonna 1835 termin moral insanity, joka kuitenkin kattoi (nykypäivän kriteerein) liki kaikki häiriöt paitsi ehkä skitsofreniaa ja vajaamielisyyttä (älyllistä kehitysvammaisuutta). Moraalinen tässä tarkoitti kuitenkin luultavasti kernaammin mentaalista kuin varsinaisesti moraalista.

n.1888 - n.1915: Saksalainen Julius Ludwig August Koch (1841 - 1908) korvasi moraalisen mielenvikaisuuden vuonna 1888 termillä psychopathische Minderwertigkeiten, psykopaattinen vajavuus. Termi kattoi psykoottisuuden ja normaaliuden välillä olevat häiriöt ("rajatilat").

n.1915 - n.1948: Psykopatia-termiä voitiin käyttää niihin häiriöihin, jotka nykyään ovat tautiluokitusten (ICD, DSM) persoonallisuushäiriöitä. Saksalaiset Emil Wilhelm Magnus Georg Kraepelin (1856 - 1926) vuonna 1915 ja Kurt Schneider (1887 - 1967) vuonna 1923.

1941-: Yhdysvaltalaisen psykiatrin Hervey Milton Cleckleyn (1903 - 1984) psykopaatin kliininen profiili (16 osiota).

n.1948 - 2012: Psykopatia (hieman eri nimillä) yhtenä tautiluokitusten spesifinä persoonallisuushäiriönä (ICD-6 1948, DSM-"One" 1952). Nykyiset nimitykset (alla) ovat (ICD-10 1992) F60.2 epäsosiaalinen (dissocial) persoonallisuus(häiriö) ja (DSM-IV 1994, DSM-IV-TR 2000) 301.81 antisosiaalinen (antisocial) persoonallisuus(häiriö).

1960-luvulta: psykopatia vrt. sosiopatia (lat. socius yhteinen; kumppani); terminä psykopatia on psykologinen ja itseen viittaava; sosiopatia (Karl Birnbaum 1904) on sosiologinen ja ympäristöön viittaava. Sosiologit ovat suosineet sosiopatiaa, koska he ovat ignoroineet psykofysiologiaa yms. ja suosineet yhteiskunnallista etiologiaa ja koska psykopatia on myös haukkuma-nimike. - Sosiopatia on toinen nimitys ICD:n ja DSM:n epä- tai antisosiaaliselle persoonallisuushäiriölle.

1980-: Kanadalaisen psykologin Robert Douglas Haren (s. 1934) Psychopathy Checklist (PCL). Haren kriteerit (PCL-R, 2003; 20 osiota) ovat tautiluokitusten kriteereitä täydentäviä ja myös niiden "kilpailijoita".

n.1990-: R e n e s s a n s s i

Psykopatia-nimike on parin vuosikymmenen hiljaisen kauden jälkeen kokenut renessanssin. Termin hiljaiseloon on luultavasti ollut vaikuttamassa antisosiaalinen persoonallisuushäirö -termin esittäminen DSM-III:sa vuonna 1980: historiallinen, mutta epäselvä psykopatia-nimike sai väistyä ”tieteellisemmän” tieltä. Psykopatian renessanssi 1990-luvulla alkoi kuitenkin (ainakin Suomessa) huonolla tavalla, esimerkiksi Raimo Mäkelän Naamiona terve mieli (1997, 71 sivua.; 10. painos 2010, 134 sivua) ja Robert Haren (1999 [1. laitos 1993]) Ilman omaatuntoa (2004; 3. p.): kuvattiin liituraitaa ja älykkäitä huijareita yms., siis paljolti selvemmin narsistisia, ja psykopaatin imago ainakin suuren yleisön keskuudessa alkoi muodostua älykkääksi ja empaattiseksi. Haren suomennoksen viimeisen lehden esittelyssä) todetaan, että Hare on tutkinut psykopatiaa eli narsistista persoonallisuushäiriötä lähes 40 vuotta (- -). Hare itse kuittaa tämän ([1999] 2004: 12): Näistä usein viehättävistä – mutta aina tuhoisista – ihmisistä käytetään hoitotilanteissa nimitystä psykopaatti (narsistinen persoonallisuushäiriö). - Toki päällekkäisyyttäkin esiintyy, mutta ”puhdas” narsistinen on sangen erilainen kuin tyypillinen psykopaattinen (tai sosiopaattinen).

Valitettavasti suomalaisetkin oikeuspsykiatrit ovat Haren lumoissa menneet mukaan hänen epäselviin jorinoihinsa. Niinpä Eila Tiihonen, Matti Holli & Jari Tiihonen kirjoittavat (2009: 100): Lähes kaikki psykopaatit ovat sijoitettavissa tautiluokituksen epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön ryhmään, mutta suuri osa epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön omaavista ei ole psykopaatteja. - Asia on täsmälleen päin vastoin: kaikki epäsosiaaliset persoonallisuushäiriöiset ovat psykopaatteja, mutta kaikkia psykopaatteja ei saa (hyvin) sovitettua antisosiaalinen persoonallisuus -nimikkeen alle.

Hare esittää, että tautiluokitusten epä- tai antisosiaalinen persoonallisuus(häiriö) -luokka olisi "laaja", vaikka se de facto on kapea.

Psykiatrian yleinen käytäntö on tämä: Psykopatia on yleis- tai sateenkaaritermi, jonka alle sijoittuvat eri tyyppiset psykopatiat, kuten tautiluokitusten antisosiaalinen persoonallisuus eli sosiopatia sekä huijarit ("auervaarat" ja "gabrielit") ja muut valkokaulus- tai liituraita -psykopaatit. Näistä vain jälkimmäisillä on sosiaalista ällykkyyttä, pinnallista viehätysvoimaa ja empatiaa. Heitä kuvaa hyvin Fellini elokuvassaan Huijarit (Il Bidone, 1955). - Sen sijaan sosiopaatit ovat useimmiten sielullisesti yksinkertaista ja suoraviivaista porukkaa, joissa ei ole fancyä eikä glamouria.

T a u t i l u o k i t u k s e t

Tautiluokituksissa ei ole suoraan psykopatia-diagnoosia, vaan nykyiset nimikkeet ovat (ICD-10 1992) F60.2 epäsosiaalinen (dissocial) persoonallisuus(häiriö) ja (DSM-IV-TR 2000) 301.81 antisosiaalinen (antisocial) persoonallisuus(häiriö). Kuitenkin epäsosiaalinen persoonallisuus(häiriö) -diagnoosiin "sisältyy" myös mm. amoraalinen sekä psykopaattinen ja sosiopaattinen persoonallisuus. Diagnostiset kriteerit on operationalisoitu deskriptioiksi, joissa painottuvat mm. normittomuus, aggressivisuus ja morkkiksen puute. Kriteerit kohdistuvat psykopatian sosiopaattiseen tyyppiin, eivät kovin hyvin muihin (huijarit ja valkokaulus-psykopaatit yms.).
ICD- ja DSM- kriteereiden keskinäinen vastaavuus on sangen kehno. Epäsosiaalisuuden indikaattorina ICD:n systeemi on parempi
mm. siksi, että DSM:ssä normittomuudella on niin painottunut edustus (kolme osiota). Skaalana DSM on oikeastaan käyttökelvoton.
Silti sillä leivotaan sosiopaatteja, mikä on oikeastaan "kriminellin" vastuutonta.

Olennaisia ovat poissulku-kriteerit (mm.):
1. Häiriö ei ole muun aikuispsykiatrisen häiriön ilmentymä tai sen seurausta.
2. Häiriö on pysyvä ja pitkäaikainen, ja se on alkanut myöhäislapsuudessa tai viimeistään adolesenssissa.

Psykopatian keskeistä psykodynamiikkaa

Tunne-elämän vajavuutta (laajasti ottaen) pidetään usein keskeisenä tyypillisessä psykopatiassa (Colman 2009: 620). Psykopaattiset keskittyvät tavallista enemmän nykyisyyteen, ja heiltä puuttuu normaali ahdistuneisuus ja pelko, joka usein liittyy tuleviin tapahtumiin (ennakoinnin heikkous). Tähän liittyy primaarinen häiriö empaattisissa sosiaalisissa responsseissa: vaikka psykopaattinen tajuaisikin, hän ei välttämättä välitä. Molemmat karakteristikat liittyvät ilmeisesti siihen, että psykopaattinen ylipäätään prosessoi informaatiota poikkeavasti (Kiehl & Buckholtz 2010: 25 – 27): (ikään kuin) he ymmärtävät sanoja mutta eivät musiikkia. Yhä lisääntyvää tietoa on siitä, että psykopaattiset häiriöt liittyvät primaariin aivotoiminnan häiriöllisyyteen, mm. poikkeavuuteen paralimbisessä järjestelmässä.

Kuitenkaan pelkkä (1) empatian puute tai toisin sanonen aleksityymisyys - "ei sanoa tunteille" - ei ”riitä” (tyypilliseen) psykopatiaan. Muita keskeisiä karakteristikoita ovat ovat (2) tietoisen syyllisyyden puuttuminen ja näkyvimpänä (3) alloplastinen adaptaatio projektioineen, jonka mieli on: "minä en ole syyllinen". Alloplastinen pyrkii muuttamaan muita ja ympäristöä, kun taas autoplastinen muuttuu itse (kuten tyypillisesti neurooseissa). - Aito psykopaattinen ei ole uskollinen edes omilleen.

Psykopaattisten sielunelämää on vaikea ymmärtää, jos piilotajuisemmat puolet ignoroidaan. Kurt Eisslerin (1949: 14 – 15) mukaan lähes aina läsnä oleva piirre rikollisten asenteissa suhteessa päämääriin on vahva maagisuus: Tätä ei pidä sekoittaa rikollisen tietoiseen taikauskoon, joka on samantyyppistä kuin muillakin ihmisillä, kuten usko onnenpäiviin ja onnennumeroihin. Se magia, mihin tässä viittaamme, on se piilotajuinen merkitys, mikä liittyy lähes kaikkeen rikollisuuteen ja rikollisiin tekoihin. Niiden tarkoituksena on taikoa tai palauttaa alentuneita omnipotenssin tuntoja, mikä on olennaisesti erilaista kuin se hallinnan tunne, joka liittyy normaalisti menestykseen johtavaan toimintaan. Rikollisen destruktiivinen teko tulee hänelle välttämättömäksi tämän psykologisen merkityksen vuoksi. Jos häntä estetään tekemästä niin kuin hän tekee tai jos rikosten tekemisen mahdollisuus on häneltä riistetty, hän voi tulla masentuneeksi tai tylsäksi tai voi joutua paniikkiin, sillä tällaiset rajoitukset voivat heikentää hänen näennäisen lujaa otettaan realiteettiin. Satunnainen tai ajoittainen destruktiivisuus on välttämätön ehto sille, että hän voi pitää yllä tasapainoista hyvän olon tunnetta ja kontaktia realiteettiin. (Luukkonen 1978; suomennokset Luukkosen.)

Psykopatiaan liitetään usein myös mm. "9. Loismainen elämäntyyli" ja "13. Realististen pitkän tähtäimen suunnitelmien puuttuminen" (Hare PCL-R). Usein on näyttöä impulsiivisesta ärtyneisyydestä ja käytöshäiriöistä, jotka ovat alkaneet ennen 15 vuoden ikää ja jotka täydentävät kliinistä kuvaa.

B r e i v i k

Luukkonen: NORJAN TRAGEDIAN AIKATAULU (Breivik) viewtopic.php?f=10&t=5066

Rettspsykiatrisk erklæring Breivik, Anders Behring f. 120279 (243 s.)
Torgeir Husby & Synne Sørheim (Oslo 10.8.- 29.11.2011)
7. SAMMENDRAG (29 s.) http://pub.tv2.no/multimedia/TV2/archiv ... 27719a.pdf (julkiseksi 2.12.2011)
F20.0 Paranoidinen skitsofrenia
F55 Riippuvuutta aiheuttamattomien aineiden väärinkäyttö (steroidit, kofeiini, efedriini ja asetosalisyylihappo).

Anders Breivikin biologiset vanhemmat erosivat vuonna 1980, kun hän oli puolitoistavuotias, ja perhe - äiti, sisarpuoli ja Anders - muuttivat Lontoosta Osloon (virallinen ero 17.1.1983). (Äiti voitti seuranneen huoltajuuskiistan syksyllä 1983.) Varsinkin Andersin ollessa 3 - 5 -vuotias (1983 - 1984) perheessä oli vaikeaa: äiti otti yhteyttä paikalliseen sosiaalitoimistoon - hän oli väsynyt ja Anders oireili - ja perhe oli psykiatrisissa tutkimuksissa ja seurannassa. Perheen tilanteeseen perehtynyt psykologi kirjoitti vuonna 1983: "Ideelt sett burde han vært i et stabilt fosterhjem." Kevään 1984 tarkistuskäynnin jälkeen perheen ja viranomaisten yhteistyö tässä muodossa loppui äidinkin vastustuksen vuoksi, vaikka äiti oli aiemmin hakenut hanakastikin apua.

Vuonna 1994 (Anders 15-vuotias) poliisi otti Andersin kolme kertaa kiinni graffitien maalaamisesta. 1995 - 1998 (16 - 18 -vuotiaana) Anders kävi kaksi luokkaa Oslon kauppaopistoa (Oslo Handelsgymnasium) ja lopetti kolmannen luokan kesken jouluna 1998.

Arviota oireista 1979 - 1988

Anders Brevikillä ei arvioitu olleen ennen kouluikää merkittäviä ("psykopaattisia") käytöshäiriöitä. Koulunkäynti sujui oppimisen ja ystävien suhteen normaalisti. 14 - 15 -vuotiaana hänellä oli kapinallinen graffiti-vaihe. Lastensuojelu ei pitänyt tilannetta niin vakavana, että hoidolliset toimet olisivat olleet tarpeen. - Hänellä ei ollut myöskään liiallista alkoholinkäyttöä eikä laittomien riippuvuutta aiheuttavien aineiden käyttöä yms.

Negatiivinen arvio "psykopatiasta"

Äkkinäiset ovat olleet innostuneita leimaamaan Breivikin psykopaatiksi kokonaisuudesta irroitettujen "psykopaattisten" karakteristikoiden pohjalta: ensin murhaa 77 kylmäverisesti eikä sitten osoita pienintäkään katumusta; päin vastoin: kehtaa ajatella, että hänelle tulisi olla kiitollisia! Todellinen näyttelijä ja kylmä psykopaatti! Kuitenkin monet maallikotkin ovat tuoneet esiin, että "Breivikillä eivät ole kaikki natsit bunkkerissa" (kuten yksi koiranleuka vitsaili). - Ei tunnekylmyys ole ainoastaan psykopaattien etuoikeus.

Breivikin lapsuudessa ja nuoruudessa ei ole juuri mitään selvästi psykopaattista (kuten edellä tulee esiin); graffiti-vaihe ei "riitä". Hän ei myöskään ole käyttänyt alkoholia, ei ole ollut impulsiivinen ja on luultavasti ollut pikemminkin kiltti kuin aggressiivinen. Täten epäsosiaalinen persoonallisuus -häiriön poissulku-kriteeri astuu voimaan: todettu paranoidinen skitsofrenia (tai paranoidinen suuruusharhainen psykoosi, kuten arvelen) selittää hänen nykyisen psyykkisen statuksensa ym. Narsistinen persoonallisuushäiriö sopisi kuitenkin lisä-diagnoosiksi. (Täten psykopaattinen voi kehittyä skitsofreeniseksi, mutta skitsofreenisesta ei "voi" tulla ad hoc -psykopaattia.)

Psykopaattisille epätyypillisesti Breivikillä oli ja on pitkän tähtäimen suunnitelma - toki epäonnistunut - mutta messiaaninen! Täten hänen minäihanteensa on "altruistinen" mutta vääristynyt, ja samoin vääristynyt on hänen tiukka omatuntosa, joka sallii "marttyyrien" tuottamisen mutta voisi syyttää häntä, jos ei hän ei olisi toteuttanut velvollisuuttaan. Täten monet Breivikin persoonallisuuden karakteristikat ja arvot ovat perverssejä sanan varsinaisessa merkityksessä; paranoidinen on kääntänyt normaalit asiat päälaelleen tai takaperoisiksi. - Teoillaan Breivik saattoi pyrkiä estämään psyykkistä pirstoutumistaan. 22.7.2011:n jälkeen hän on tiettävästi voinut suhteellisen "hyvin".

Kliininen teksti on osin muokattu kirjasta
Luukkonen (2011): Narsismi ja psykopatia. Persoonallisuushäiriöt II. Helsinki: Psykopatologia. - 46 s.
http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedo ... e_id=21097

Ks. Kirjallisuus ja lähteet

2.5.2012
____________________________________________________________________________________________________________________________________

5. Paranoia vera vrt. (paranoidinen) skitsofrenia - oikeuspsykiatrisia vinjettejä
Ilmestynyt alun perin US-blogissa 1.1.2012 02:33 http://perttiluukkonen.puheenvuoro.uusi ... vinjetteja
Nykyinen versio on tästä edelleen työstetty.

[Työstäminen kesken]

Paranoia vera vrt. (paranoidinen) skitsofrenia - oikeuspsykiatrisia vinjettejä
Paranoia vera vs. (paranoid) schizophrenia - with forensic vignettes

P a r a n o i a vera

Psykoottisuuden "hiljaisempia" – useimmiten ei-skitsofreenisia – muotoja ovat erilaiset paranoiat, mm. F22 pitkäaikaiset harhaluuloisuushäiriöt (paranoiat) ja mm. F24 indusoitunut (jaettu) harhaluuloisuus eli folie à deux (ICD-10, 1997: 59 – 60, 63). Paranoidisiin häiriöihin kuuluu myös harvinainen Capgrasin oireyhtymä, jossa henkilö luulee harhaisesti jonkun vieraan esittävän hänen tuttuaan, esimerkiksi puolisoaan.

Para|noiasta on tullut liki vainoharhaisuuden synonyymi, mutta sanan kreikkalainen etymologia (para rinnan, vieressä, ulkopuolella; noen ajatella) viittaa kuvaannollisesti itsen vieressä tai ulkopuolella olemiseen. (Luukkonen 2008.)

Klassisen paranoian eli paranoia veran (”oikean”) muita nimityksiä ovat mm. yksinkertainen harhaluuloisuushäiriö ja harhaluuloinen monomania. Häiriön kuvan nykymuodon edelläkäviöitä olivat mm. ranskalainen Étienne Esquirol ("intellektuaalinen monomania", 1838) sekä saksalaiset Karl Kahlbaum (1863) ja Emil Kraepelin (1893-) (Shorter 2005: 206 - 211).

ICD-9 (1975) kuvaa häiriötä ytimekkäästi:
297.1 Paranoia Harvinainen krooninen psykoosi, jossa loogisesti konstruoidut systematisoidut harhaluulot [deluusiot] ovat kehittyneet vähitellen ilman että niihin liittyisi aistiharhoja [hallusinaatioita] tai skitsofrenialle tyypillisiä ajattelun häiriötä. Harhaluulot ovat enimmin suuruusharhoja (paranoidinen profeetta tai uudistaja), vainoharhoja tai somaattista poikkeavuutta koskevia. (DSM-III 1980: 420; suomennos Luukkosen.)

Olennaista paranoiassa on siis (enemmän tai vähemmän oikea) fiksi-idea (idée fix), jota tukemaan syntyy pseudo-looginen (harhainen) asiaa todentamaan pyrkivä ajatussysteemi. Paranoiassa harhaluulot ovat ei-bisarreja, so. sellaisia, joita voisi tapahtua elämässä oikeasti, esimerkiksi myrkyttämisiä. (Vastakohtana olisivat bisarrit harhaluulot, esimerkiksi että joku on avaruusolion hedelmöittämä.) Usein henkilö kääntää falsifioivatkin tekijät verifioiviksi tukemaan alkuperäistä fiksi-ideaa. - Paranoissa henkilön (muu) persoonallisuus on useimmiten sangen koostunut (ei hajanainen), ja varsinainen harhaluuloisuus on melko kapea-alaista (muuten "normaalit" kognitiot), joskin tunne-elämä on nuivaa. Harhaluuloisuus-psykoosin voidaan ehkä sanoa olevan paranoidisen persoonallisuushäiriön "supermuoto". (Eronen ym. 2011, Luukkonen 2012, Manschreck 2000, Millon et al. 2004.)

Paranoia-diagnoosi on kuitenkin monin tavoin problemaattinen (Fried 1981). - Yksi ongelma voi olla se, että harhaluuloksi arvioitu psyykkinen sisältö onkin tosi. Mistä sen voi tietää? Tai jos joku mielikuva arvioidaan deluusioksi (tai vääräksi) sen pohjalta, että suuri enemmistö arvoi asian olevan toisin. Jos esimerkiksi komppanian 150:tä miehestä 149 marssii tunnin marssin jälkeen eri tahdissa kuin 1, voi yksi (1/149) olla kuitenkin oikeassa, jos tahti on ajan kanssa muuttunut edessä olevan johtajahahmon alettua jossain vaiheessa askeltaa väärin muiden seuratessa. (Jos marssi olisi tarkasti videoitu, asia voisi selvitä.) - Onkin ilmeistä, että harhaluulon kriteeninä ei ainakaan yksinomaisesti voi olla pelkkä sisältö (sisällön harvinaisuusuus, outous yms.), vaan myös ja ennen kaikkea sisältöön liittyvä asian prosessointi (prosessoinnin loogisuus yms.):

Tyypillistä paranoidiselle on ensinnäkin, että hän tietää jo ikään kuin etukäteen ja ilman empiriaa, so. fiksi-ideat. "Kun astuin tähän huoneeseen, tiesin, että täällä on tapahtunut murha?" (?) "Minulla on niin tarkka vainu!" - Opponentti voi tähän todeta - aivan oikein - että erilaisia luulotteluja tai harhaluuloja on maailma täynnä. Esimerkiksi uskonnot tarjoavat monenlaisia bisarriuksia, ja mm. neitseestä syntymiseen uskovat miljoonat. Toisaalta voidaan todeta, että uskonnoissa kyse on kollektiivisista deluusioista, joita ei yleensä pidetä "sairaina". Toisaalta ei frekvenssi tee ilmiöstä "tervettä", joskin esimerkiksi hammasmätä voi olla "normaalia" mielenterveyden tilastollisen mallin mukaan. Paranoidiselle on tyypillistä, että vaikka hänen mielikuvansa olisi oikea, hän suurentaa ja liioittelee, tekee kärpäsestä härkäsen. Täten "totuuskaan" ei takaa sitä, että henkilö ei olisi paranoidinen. Mustasukkaisuus-paranoidinen voi todeta - yllätätettyään vaimonsa rysän päältä: "Siinä näitte, että olin oikeassa - ja te piditte minua sairaana!" - Toiseksi erityisen tyypillistä harhaluuloiselle on (jo mainittu) jääräpäisyys: oikea uusi tieto ei vaikuta korjaavasti fiksi-ideaan (kun taas esimerkiksi foobinen helpottuu; "huoleni oli turha"). Paranoidinen saattaa vain saada uutta vettä myllyyn ja tuumata, että kumoava tieto on sitä vain näennäisesti, että vastapuoli tällä kertaa vain harhauttaa ovelasti salatakseen oikean totuuden, joka on esimerkiksi laaja-alainen vainosysteemi. Täten kolmanneksi juuri tämä laaja-alainen harhasysteemi on paranoiassa tyypillistä.

Esimerkki: Kaksi miestä menossa kuselle. Toinen kuulee toisen sanovan: "Kyllä sun pitäis mennä lääkäriin." Miestä jää vaivaaman toisen puheet. Hän kysyy myöhemmin, että mitä tämä tarkoitti. "Ei, kun sanoin, että minun täytyy mennä lääkäriin, kun on aamusta lähtien ollut niin huono olo." Toinen helpottuu. Paranoidinen, joka fiksi-ideoittensa pohjalta ei pyrikään ennakkoluulottomaan falsifikaatioon, voi luulla että toinen kusettaa vaan lisää! (Luukkonen 2011 a: 40.)

"Sairaus"-luonne paranoiasssa tulee juuri siitä, että säilyttääkseen harhansa paranoidinen keksii uuden harhan: totuus ei falsifioi vaan verfioi!

Harhaluuloisuushäiriö (paranoia) – nykyisissä tautiluokituksissa: F22.0 (ICD-10, Blue book 1992: 97 - 98; Green book 1993: 70; 1997: 59 – 60; ym.); 297.1 (DSM-IV-TR 2000: 323 – 329) – ei kuitenkaan ole niin harvinainen kuin aiemmin on ehkä luultu. Useimmat delusionaaliset elävät enemmän tai vähemmän häiritsevissä ja usein aaltoilevissa harhoissaan menemättä tai joutumatta koskaan varsinaisen hoidon piiriin. Kendler (1982) antaa prevalenssiksi (esiintyvyydeksi, prevalence) 24 – 30/100 000 (eli 0,03 % tai alle); assosioituu leskeyteen, selibaattiin, aineiden väärinkäyttöön ja päävammoihin (Sadock & Sadock 2010: 116). Usein erotetaan erilaisia tyyppejä: (1) vainoharhainen (persekutorinen), (2) mustasukkainen, (3) erotomaaninen, (4) somaattinen (luulotautinen eli hypokondrinen), (5) oikeuttahakeva (kverulatorinen) ja (6) suuruusharhainen (grandioosi tai megalomaaninen) ym. Näistä vainoharhainen tyyppi on selvästi yleisin (ehkä 50 – 70 %) ja suuruusharhainen todennäköisesti harvinaisin, ehkä vain 1+ % kaikista tapauksista). (DSM-IV-TR Plus 2004: 715 – 716). Täten suuruusharhaisen tyypin voidaan sanoa olevan (todella) harvinainen.

Delusionaalisia oireita omaava - kuten uskonnollinen - ei kuitenkaan välttämättä ole psykoottinen henkilö(nä). Se, mihin raja vedetään, on asiana avoin ja ratkaisematta. Esimerkiksi Pius XII kertoi taloudenhoitajattarelleen nähneensä yöllä Kristuksen. Kyseessä saattoi olla hallusinaatio, johon hän sitten "selvänä" kuitenkin uskoi. Tuskin häntä kuitenkaan henkilönä pidettäisiin psykoottisena.

Breivik oli murhatöittensä aikana sillä tavalla koostunut, että häntä on arveltu ("vain") F22.0 megalomaaniseksi paranoidiseksi (mm. Luukkonen 2011 a). Kolme Oslosta tullutta järjestäytyneen rikollisuuden erikoispoliisia, jotka kuulustelivat häntä lauantai-yönä 23.7.2011 (kello viiteen), olivat täysin vakuuttuneita siitä, että "kolmas solu" aktivoituu kohta ja että sitten on helvetti taas irti! Niinpä suojaamistoimet sitoivat poliiseja siinä määrin, että maanantain vastaisena yönä 25. heinäkuuta Oslon kaduilla oli vain yksi vapaa poliisipartio. - Mielentilatutkimuksessa (10.8.- 28.11. 2011) Breivik todettiin kuitenkin F20.0 paranoidiseksi skitsofreeniksi (Husby & Sørheim 29.11.2011).

(Paranoidinen) s k i t s o f r e n i a

Skitsofreniaan (Paul Eugen Bleuler, 1908) (kr. skhizein jakaa, phren mieli) – nykyisissä tautiluokituksissa: F20 (ICD-10, Blue book 1992: 86 - 95; Green book 1993: 64 - 69; 1997: 53 – 58); 295 (DSM-IV-TR 2000: 298 – 317) - kuuluvat - etenkin täysimuotoisessa häiriönkuvassa - hallusinaatiot (aistiharhat eli harha-aistimukset) ja deluusiot (harhaluulot), jotka ovat teemoiltaan useimmiten samantyyppisiä kuin paranoiassakin (yllä) sekä lisäksi ainakin osin bisarreja. Useimmiten kiinnitettään huomiota ns. "positiivisiin" oireisiin (hallusinaatiot, deluusiot ja disorganisaatio), koska juuri ne ovat näkyviä, "psykoottisimpia". "Negatiiviset" oireet - kuten tunteiden latistuminen, mielihyvän menettäminen (anhedonia), puheen köyhtyminen (alogia) ja tahdottomuus (avolition) - ovat kuitenkin tärkeitä siltä kannalta, että jos ne ovat painottuneet, skitsofrenian muoto on vaikeampi ja ennuste heikompi. Epätyypillisessä simplex-skitsofreniassa - "skitsofreniassa ilman oireita" - juuri negatiiviset ilmentymät vallitsevat. Lopputuloksen kannalta simplex onkin lähimpänä Kraepelinin (1893) dementia praecoxia (lat. prae ennen, coquo keittää; praecox puoliksi paistettu, keittämätön, so. prematuuri). (Sadock & Sadock 2010: 143 - 158; DSM-IV-TR Plus 2004: 640 - 701.) - Breivikillä (alla) ennakko- eli prodromaali-oireet ja negatiiviset symptomit alkoivat kehittyä enemmän 27-vuotiaasta (2006), kun hän muutti äidin luo poikamiesboksistaan. (Husby & Sørheim 29.11.2011, Sammendrag, s. 227, 233).

Paranoidinen skitsofrenia on (selvistä tyypeistä) skitsofrenian yleisin muoto ja samalla kiintein: Henkilön intellekti ja tunne-elämä pysyvät suhteellisen intakteina, eikä tavallisesti esiinny katatoniaa ym. Deluusioissa vaino- ja suuruusharhat ovat tavallisimpia. Kuulo-hallusinaatiot ovat yleisiä, ja sisältönä on useimmiten vaino.

Skitsofrenian elinikäinen prevalenssi on maailmanlaajuisesti n. 1+ % (alle 2 %); piste-prevalenssi on alle 1 % (mutta yli ½ %). Tämä kuvastaa suhteellisen kroonista häiriötä. (DSM-IV-TR Plus 2004: 654; Eaton et al. 2011: 264 - 265.)

Ensimmäisen mielentilatutkimuksen mukaan (-29.11.2011) Breivik oli ja on paranoidisesti skitsofreeninen ideanaan messiaaninen missio. Breivikiä tapaamattomat mutta useimmiten ainakin Sammendragin lukeneet ovat kritisoineet mielentilatutkimuksen tulosta, vaikka Norjan oikeuslääketieteellinen komissio DRK (Den [i]rettsmedisinske kommisjon)[/i] on hyväksynyt sen 20.12.2011 (Luukkonen 2011 c, d & e). Raportin teksti ei ole vakuuttanut lukijoita skitsofreniasta (paitsi ehkä Sten Levanderin), ja uhrien ja uhrien omaisten asianajajat vaativat uutta tutkimusta. (Breivik - ainakin aluksi - ja puolustus olisivat tyytyneet nykyiseen.) On ajateltu myös, että kansakunta ei kestä nykyistä epätietoisuutta yms. (Tutkimusraportti olisi voinut olla otteeltaan kompaktimpi ja muita mahdollisuuksia pohdiskeleva - ja kumoava yms. Ja Synne Sørheim olisi voinut tavata tutkittavaa myös yksin. Ilmeisesti aikaa kirjoittamiseen olisi tarvittu vielä muutama viikko.)

Unabomber, Theodore Kaczynski (s. 1942), (1998) on toinen kuuluisa paranoidiseksi skitsofreeniksi luokiteltu. Hänen tapaukseen kuolmanrangaistusvaatimus ilmeisesti vältettiin sillä, että hän tunnusti ja että hänet todettiin surkeasti tehdyssä mielentilatutkimuksessa skitsofreeniseksi (Luukkonen 2011 b: 17, paperiversio). (Kyseessä on toki voinut olla jäännöstyyppinen eli residuaalinen skitsofrenia. Lausunnon teksti ei kuitenkaan vakuuta.)

V e r t a i l u a

Andreas Marneros et al. (2010) kirjoittavat: (- -) Conclusions: The findings of this study support the assumption that DDs [delusional disorders] are a separate entity and only exceptionally can be a prodrome [ennakko-oire] of schizophrenia. - Paranoia vera -tapaus ja paranoidinen skitsofreeni eivät välttämättä ensi katsannossa vaikuta kovin erilaisilta, varsinkin kun alkututkimus on voinut olla puutteellinen. Täten myös ajan kanssa voi käydä ilmeiseksi, että paranoidinen olikin kuitenkin skitsofreeninen.

Ks. 6. Kirjallisuus ja lähteet

29.4.2012
____________________________________________________________________________________________________________________________________

6. K i r j a l l i s u u s ja l ä h t e e t

Agassi, Joseph (editor), *Psychiatric Diagnosis (1981). (*Fried) http://books.google.fi/books?id=NFn6dt_ ... ra&f=false

DSM-III (1980). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. Third Edition. Chairperson Robert L. Spitzer.
Washington D.C.: APA (American Psychiatric Association), 1982. - ix + 494 p.

DSM-IV (1994). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disoders. Fourth Edition. Chairperson Allen Frances.
Washington D.C.: APA. – xxvii + 886 p. – Google: "DSM-IV pdf". Kriteerit suomeksi kirjassa (toim. *Lönnqvist ym.) *Psykiatria (2011),

DSM-IV-TR (2000): Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fourth Edition, Text Revision. Task Force,
Chairperson Allen Frances. Washington, DC: APA. – xxxvii + 943 p. – Google: "DSM-IV-TR"

DSM-IV-TR Plus (2004): DSM-IV-TR Mental Disorders. Diagnosis, Etiology, and Treatment. Edited by Michael B. *First & Allan Tasman (editors). 91 Contributors. West Sussex, Chichester: Wiley. – xxvii + 1323 + xxix p.

Eaton, Willian W. et al. (Chuan-Yu Chen & Evelyn J. Bromet) (2011): Epidemiolgy of Schizo-phrenia. - 25 p. Kirjassa (*Tsuang et al., editors) *Psychiatric Epidemiology 2011: 263 - 287.

Eronen, Markku ym. (Markus Henriksson & Mauri Marttunen) (2011): Persoonallisuushäiriöt. – 21 s. Kirjassa (toim. *Lönnqvist ym.) *Psykiatria 2011: 480 – 500.

First, Michael B. et al. (editors) (2004). *DSM-IV-TR Plus (2004).

Forensic Psychiatry, (The American Pychiatric Publishing) Textbook of (2010). Edited by Robert I. Simon & Liza H. Gold. Second Edition.
31 Contributors. Washington DC (etc.): American Psychiatric Publishing, Inc., (2004), 2010. – xxxiii + 702 p.

Fried, Yehuda ([1978] 1981): Reflections on the Diagnosis on Paranoia. - 14 p. http://books.google.fi/books?id=NFn6dt_ ... ra&f=false Kirjassa (editor Joseph *Agassi) *Psychiatric Diagnosis, pp. 57 - 70.


ICD-10 (1992 [2004]). International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems. Tenth Revision. Volume 1. 2004 Second Edition. Geneva: World Health Organization. – iv + 1196 p. 3 Volumes: 1. Tabular List (yllä); 2. Instruction Manual; 3. Alphabethical Index.

ICD-10 (1992) Blue book: Clinical descriptions and diagnostic guidelines (CDDG). Geneva: WHO, 1992. – xii + 362 p.

ICD-10: DCR-10 (1993) Green book: The ICD-10 Classification of Mental and Behavioural Disorders. Diagnostic criteria for research. Geneva: WHO. – xiii + 248 p. http://www.who.int/classifications/icd/en/GRNBOOK.pdf

ICD-10 ([1992] 1995 suomeksi). Tautiluokitus ICD-10. Klassifikation av sjukdomar. Systemaattinen osa. Suomalainen laitos Maailman terveysjärjestön (WHO) luokituksesta ICD-10, International Statistical Classification of Diseases and Related Health problems. Volume 1 (1992). Luvun V käännös Kaija Eerola. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan kehittämiskeskus (STAKES), 1995. – 868 s. Google: ”Ahjos Muistiinpanoja ICD-tautiluokituksesta” http://www.ahjos.net/luokitus/icd10.htm

ICD-10 (1997): Psykiatrian luokituskäsikirja. Suomalaisen Tautiluokitus ICD-10:n psykiatriaan liittyvät diagnoosit. Psykiatrian luokitustyöryhmä, puheenjohtaja Ville Lehtinen. Helsinki: STAKES. – 211 s.

DCR-10 (1993), *ICD-10: DCR-10 (1993).

Husby, Torgeir & Synne Sørheim (29.11.2011): Sammendrag. - 29 s. (ss. 215 - 243) Rettspsykiatrisk erklæring Breivik, Anders Behring f. 120279 (243 s.) http://pub.tv2.no/multimedia/TV2/archiv ... 27719a.pdf

I C D. International Classification of Diseases. ICD-I (1900) – ICD-10 (1992). – http://www.wolfbane.com/icd/

ICD-10 (1992 [2004]). International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems. Tenth Revision. Volume 1. 2004 Second Edition. Geneva: WHO (World Health Organization). – iv + 1196 p. 3 Volumes: 1. Tabular List (yllä); 2. Instruction Manual; 3. Alpha-bethical Index.

ICD-10 (1992) Blue book: Clinical descriptions and diagnostic guidelines (CDDG). Geneva: WHO, 1992. – xii + 362 p.

ICD-10: DCR-10 (1993) Green book: The ICD-10 Classification of Mental and Behavioural Disorders. Diagnostic criteria for research. Geneva: WHO. – xiii + 248 p.

ICD-10 ([1992] 1995 suomeksi). Tautiluokitus ICD-10. Klassifikation av sjukdomar. Systemaatti-nen osa. Suomalainen laitos Maailman terveysjärjestön (WHO) luokituksesta ICD-10, International Statistical Classification of Diseases and Related Health problems. Volume 1 (1992). Luvun V käännös Kaija Eerola. Helsinki: STAKES (Sosiaali- ja terveysalan kehittämis-keskus (STAKES), 1995. – 868 s. – Google: ”Ahjos Muistiinpanoja ICD-tautiluokituksesta” http://www.ahjos.net/luokitus/icd10.htm

ICD-10 (1997): Psykiatrian luokituskäsikirja. Suomalaisen Tautiluokitus ICD-10:n psykiatriaan liittyvät diagnoosit. Psykiatrian luokitustyöryhmä, puheenjohtaja Ville Lehtinen. Helsinki: STAKES. – 211 s.

Isohanni, Matti ym. (Jaana Suvisaari, Hannu Koponen, Tuula Kieseppä & Jouko Lönnqvist): Skitsofernia. - 64 s. Kirjassa (toim. *Lönnqvist ym.) *Psykiatria 2011: 70 - 133.

Kaczynski (1998). FORENSIC EVALUATION NAME, KACZYNSKI, Theodore John.
Google: “Unabomber report” http://www.paulcooijmans.com/psychology ... eport.html

Luukkonen, Pertti (2008): Kliinisen psykologian ensyklopedia internet-linkitetty. Helsinki: Psykopatologia. – 304 s.

Luukkonen (2011 a): 50+ defenssiä - näin mieli suojaa itseään. 3., tarkistettu painos. Helsinki: Psykopatologia (2004, 2006), 2011. - 77 s.

Luukkonen (2011 b): Verkkoversio viewtopic.php?f=10&t=5066 ”NORJAN TRAGEDIAN AIKATAULU (Breivik) verkkoversio” (Google) – Google: ”Psykopatologia munfoorumi” index.php (Ylläpitäjän palsta) – Pertti Luukkonen viewtopic.php?f=10&t=4557 – täydentää kuvin ja videoin paperiversiota, Luukkonen (2011): NORJAN TRAGEDIAN AIKATAULU ja Breivikin syyntakeisuus (19 A4 -s.) http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedo ... e_id=21774

Luukkonen (2011 c): Professorit tukkanuottasilla (Breivik). http://perttiluukkonen.puheenvuoro.uusi ... la-breivik

Luukkonen (2011 d): Breivik ja paranoidinen skitsofrenia. - Breivik and paranoid schizophrenia. http://perttiluukkonen.puheenvuoro.uusi ... itsofrenia

Luukkonen (2011 e): Breivik paranoidisesti skitsofreeninen? - Breivik paranoid schizophrenic?
http://perttiluukkonen.puheenvuoro.uusi ... izophrenic

Luukkonen (2011 f): Paranoia vera vrt. (paranoidinen) skitsofrenia. - Paranoia vera vs. (paranoid) schizophrenia. Tämä kirjoitus. viewtopic.php?f=10&t=5066

Luukkonen (2012): Paranoidiset. Persoonallisuushäiriöt IV. Helsinki: Psykopatologia. (Kevät 2011)

Lönnqvist, Jouko ym. (toimittajat) (2011), *Psykiatria (2011).

Manschreck, Theo C. (2000): Delusional Disorder and Shared Psychotic Disorder. – 22 p. Kirjassa H. I. Kaplan & B. J. Sadock (editors) (2000): Comprehensive Textbook of Psychiatry, 7th Edition. Baltimore, MD: Williams and Wilkins, Vol I: 1243 – 1264.
http://scholar.googleusercontent.com/sc ... as_sdt=0,5 (42 p. html)
http://athabet.org/files/coping%20starg ... h%2012.pdf

Marneros A. et al. (F. Pillmann & T. Wustmann) (2010 [Abstract]): Delusional Disorders - Are They Simply Paranoid Schizophrenia?http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21078814# 2010 Nov 15. [Epub ahead of print] http://schizophreniabulletin.oxfordjournals.org/

Millon et al. (Seth Grossman, Carrie Millon, Sarah Meagher & Rowena Ramnath (2004): Personality Disorders in Modern Life Second Edition. New Jersey: Wiley, (2000), 2004. – xii + 610 p.

Psychiatric Diagnosis. Proceedings of an International Interdiscplinary Interschool Symposium, Blielefeld University, 1978. ([1978] 1981), edited by Joseph *Agassi. Philadelphia: Balaban International Science Services, 1981. - viii + 184 p. (*Fried)
http://books.google.fi/books?id=NFn6dt_ ... ra&f=false

Psychiatric Epidemiology, Textbook of (2011). Edited by Ming T. *Tsuang, Mauricio Tohen & Peter B. Jones. Third Edition. 78 Contributors. West Sussex, UK: Wiley - Blackwell, (1995, 2002), 2011. - xiv + 646 p.

Psykiatria (2011). Toimittajat Jouko Lönnqvist, Martti Heikkinen, Markus Henriksson, Mauri Marttunen & Timo Partonen. 36 kirjoittajaa. 9., uudistettu uudistettu painos. Helsinki: Duodecim, (1999, 2007, 2010), 2011. – 823 s.

Sadock, Benjamin J. & Virginia A. Sadock (2010): Kaplan & Sadock’s Pocket Handbook of Clinical Psychiatry. Fifth Edition. Contributing Editors Gary S. Belkin (senior) et al. Philadelphia (etc.): Wolters Kluwer|Lippincott Williams & Wilkins, Health. – ix + 566 p.

Scott, Charles L (2010): Competency to Stand Trial and the Insanity Defence. – 65 p. Kirjassa *Forensic Psychiatry (2010), pp. 337 – 371.

Shorter, Edward (2005): Historical Dictionary of Psychiatry, A. Oxford (New York etc.): Oxford University Press. - xi + 338 p.

Simon, Robert I. et al. (editors) (2010), *Forensic Psychiatry.

Tsuang, Ming T. et al. (Mauricio Tohen & Peter B. Jones) (2011) (editors), *Psychiatric Epidemiology, Textbook of (2011).


____________________________________________________________________________________________________________________________________

7. Den rettsmedisinske kommisjon (DRK)

(Den rettsmedisinske kommisjon) (DRK) - Norjan oikeuslääketieteellinen komissio - mm. tarkistaa mielentilatutkimuslausuntoja ja antaa niistä suosituksia oikeusistuimille. http://www.justissekretariatene.no/nb/I ... ensetning/
(Suomessa vastaava elin on THL:ssä, oikeuslääkintä http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus ... uslaakinta)

L e d e r: Professor, dr. med. (farmakologi ja anestesiologi) Tarjei Rygnestad (Trondheim/Oslo)

Psykiatrisk gruppe (9; 6 psykiatria ja 3 psykologia)
(Suomessa oikeuspsykiatria http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus ... psykiatria)

- L e d e r: Overlege, spes. i psykiatri Karl Heinrik Melle (Trondheim)
- Nestleder: Spes. i psykiatri Gunnar Johannessen (Grimstad)
- Spes. i barne- og ungdomspsykiatri Jannike Snoek (Oslo)
- Professor, spes. i klinisk psykologi (barne- og ungdom) Annika Melinder (Oslo) (*inhabil i Breivik-saken)
- Professor, dr. philos, spes. i klinisk nevopsykologi og spes. i psykologisk habilitering Kirsten Rasmussen (Trondheim)
- Professor, dr. philos, spes. i klinisk voksenpsykologi og spes. i klinisk nevropsykologi Knut Waterloo (Tromsø)
- Overlege, spes. i psykiatri Andreas Hamnes (Trondheim)
- Spes. i psykiatri Agneta Nilsson (Risør)
- Overlege, spes. i psykiatri Hege Saltnes (Sandefjord) (*inhabil i Breivik-saken)

* Jäävänneet itsensä jo ennen Breivikin mielentilatutkimuslausunnon valmistumista (-29.11.2011):
Melinderillä on hoidossaan häiriintyneitä nuoria ja Saltnesilla Breivikin tapauksen asianosaisia.
____________________________________________________________________________________________________________________________________

8. Norjan s y y n t a k e e t t o m u u s

F I N L E X http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2002/20020044

HE 44/2002 Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
(- -)
3. Syyntakeettomuus mielentilan perusteella ja alentunut syyntakeisuus
(- -)

3.2. O i k e u s v e r t a i l u a

Ruotsi
(- -)
Tanska
(- -)
Laki ei edellytä psyykkisen tilan ja rikoksen välistä syy-yhteyttä. Vaaditaan vain, että häiriö ilmenee ilmenee rikoksen aikana. (- -)

N o r j a

Käytössä on kolmijako syyntakeisiin sekä mielisairaisiin tai tunnottomassa tilassa oleviin rikoksentekijöihin. Näiden välimaastoon sijoittuvat ne, joiden tajunnan taso on tilapäisesti merkittävästi alentunut. Oikeuskirjallisuudessa ryhmästä käytetään nimitystä alentuneesti syyntakeiset, mutta rikoslaissa tätä käsitettä ei käytetä.

Syyntakeettomuuden kriteerit. Teko ei ole rangaistava, jos sen tekijä oli tekohetkellä mielisairas tai tunnottomassa tilassa taikka vaikeasti psyykkisesti kehitysvammainen (rikoslain 44 §). Myös Norjan rikoslaki on puhtaan psykiatrisen metodin kannalla. Psyykkisen tilan ja teon välille ei edellytetä kausaaliyhteyttä. Mielisairauksiksi tulkitaan sekä psykoosit että psyykkiset, vakava-asteiset kehityshäiriöt (NOU 1990:5). Tunnottomuustila tarkoittaa lyhytaikaista mielen häiriötilaa, johon liittyy täydellinen muistin menetys sekä alentunut tietoisuuden aste. Henkilö saattaa kyetä liikkumaan ja toimimaan, mutta ei tiedä mitä tekee. Tyypillisiä tiloja ovat unissakävely, hypnoositilat sekä aivovauriot tai kuumetilat. Vastuuvapaus on ehdoton. Toisaalta syyntakeettomuus ei estä muiden seuraamusten kuin rangaistusten tuomitsemista. Voidaan myös ryhtyä terveys- ja sosiaalilainsäädännön edellyttämiin hoitotoimiin. [Lihavoinut Pertti Luukkonen]

Seuraamukset. Vuoden 2002 alussa voimaan tullut lainmuutos sisältää uutena seuraamuksena syyntakeettoman määräämisen psykiatriseen pakkohoitoon (tvungent psykisk helsevern). Kyse ei ole rangaistuksesta. Ehtona on, että käsillä on yhteiskunnan suojaamisen tarve ja tekijä on syyllistynyt johonkin laissa tarkemmin määriteltyyn rikokseen sekä että käsillä on vaara, että tekijä uudelleen syyllistyy samanlaiseen rikokseen. Päätöksen hoitoon määräämisestä tekee tuomioistuin. Velvollisuus ja vastuu hoidon toteuttamisesta on terveydenhuoltoviranomaisilla. Seuraamuksen kestoa ei ole ennalta määrätty, mutta seuraamuksen määräämisen edellytysten tulee olla jatkuvasti täytettyinä. Osapuolet voivat vaatia, että tuomioistuin selvittää, ovatko edellytykset edelleen käsillä.

Alentunut syyntakeisuus. Rikoslaki ei tunne alentuneen syyntakeisuuden käsitettä. Sen sijaan tilanne on otettu huomioon rangaistuksen määräämistä koskevissa normeissa (56 §:n c-kohta).

Tanska
(- -)
Saksa
(- -)
Itävalta
(- -)

3.3. Nykytilan ongelmia [Suomi]

Syyntakeettomuuden kriteerit
(- -)
Syyntakeisuuteen liittyy siten selkeästi kaksi erottuvaa elementtiä: älyllinen kyky käsittää asioita ja kyky tai mahdollisuus säädellä käyttäytymistä valintatilanteissa. Sama psykologis-normatiivinen ajattelutapa on sittemmin hyväksytty myös korkeimman oikeuden käytännössä. Tälle perusratkaisulle rakentuu myös säännösehdotus. (- -)
(- -)
_______________________________________________________________________________________________________________________________

VG 13.1.2012: http://www.vg.no/nyheter/innenriks/22-j ... vurdering/ (239 s.)

Kuva

VG 6.6.2012: http://static.vg.no/uploaded/vgdesk/bil ... k2_001.jpg (284 s.)

Kuva