K u v a 1.
Lapinlahden sairaalan (itä-kaakkoon katsova) fasadi, joka alkuperäisissä piirustuksissa (1835) oli laitoksen takapuoli.
Psykologien tilat olivat H:n muotoisen rakennuksen ullakon ”psykologikäytävässä” (kuvan oikeanpuoleisen siiven pienet ikkunat katon
rajassa.) Toisessa kerroksessa oli lastenosasto ja ensimmäisessä (talon takapuolella) osasto 2 (psykoterapeuttisin osasto) sekä suljettu
osasto 3 (länsi-luoteessa lähinnä merta). Vasemmanpuoleisen siiven ensimmäisessä kerroksessa oli luentosali, kirjasto, neurologin työ-
piste ja kanttiini sekä (talon takapuolella) osasto 5 sekä suljettu mielentilatutkimusosasto (6) lähinnä merta; toisessa kerroksessa oli
(1969—) päivä- ja yösairaalaosasto. H:n keskellä toisessa kerroksessa oli lääkäreiden kanslioita ja kokoustiloja. Julkisivun puoleinen
sisäpiha toimi parkkipaikkana. Vastaavassa (suuremmassa) tilassa talon takapihalla — merta kohden — oli puutarha. — Ks. kuva
3.
Pertti Luukkonen: Lapinlahti ja psykologit — ”168 vuotta psykiatriaa” 8 kuvaa. —
Pertti Luukkonen: Erkki Rutanen — muistoja 8.3.2015 —
viewtopic.php?f=8&t=14223 Tämä kirjoitus viewtopic.php?f=8&t=14223&p=210433#p210433 Lapinlahden Keskuslaitos eli Lapinlahden sairaala — Lappvikens sjukhus (1841—2008) eli "Houruhuone Helsinginkaupungin tykönä" avattiin
potilaskäyttöön (53 potilaspaikkaa) 1. heinäkuuta 1841
(den nya Curanstalten för sinnesjuka invid Helsingfors). Laitoksen oli määrä
palvella koko Suomen Isonruhtinaanmaata. Piirustukset (90 potilaalle) oli tehnyt berliiniläinen arkkitehti Johann
Carl Ludwig Engel (1778
—1840 Hki), joka oli vuonna 1824 korotettu intendenttikonttorin (rakennusviraston) johtajaksi. Sairaala-alue käsitti alun perin n. 17½ ha
(nykyään n. 14 ha). — Päärakennusta rakennettiin 1837—1841 ja viimeisteltiin vuoteen 1844. Ensimmäisenä ylilääkärinä 1840—68 oli
Parannuskeinon Tohtori (SKS 1840),
Promotus Medicinæ Doctor Upsaliæ (1835), Leonard (Adolfsson) Fahlander (s. 1807 Ii, k. 1870 Hki),
Med Doctor, Öfver-Läkare vid Curanstalten för sinnessjuke invid Helsingfors. Rakennusta laajennettiin ja korotettiin useassa vaiheessa
1870—1940, joten varsinkin sen ulkoarkkitehtuuri on muuttunut. Sivusiivet korotettiin kaksikerroksisiksi kahdessa vaiheessa 1890- ja
1920-luvulla. Vuonna 1972 potilaspaikkoja oli 147 ja varsinaista hoitohenkilökuntaa 160 (koko henkilökuntamäärä 246). Osoite: Lapin-
lahdentie 6, 00180 HELSINKI 18, kaupunginosa 20 (Länsisatama), kortteli 432, tontti 5:2, kiinteistönumero 091-432-0005-0002.
[
1,
2,
3,
4,
7,
8,
12,
14.]
Valtion omistamasta Lapinlahden sairaalasta tuli vuonna 1958 osa Helsingin (seudun) yliopistollista keskussairaalaa (HYKS), ja sen
nimeksi tuli HYKSin hermotautien ja psykiatrian klinikat. Hermotautien klinikka siirtyi vuoden 1965 lopulla Meilahden uuteen sairaala-
rakennukseen (1966) neurologian klinikkana, ja Lapinlahden sairaalasta tuli HYKSin Psykiatrian klinikka. Joulukuussa 1999 Helsingin
kaupunki osti sairaalan valtiolta. 1.1.2000 HYKS laajeni Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriksi (HUS), joka jäi tiloihin vuokralle.
23.9.2005 Hesperian sairaalan nimi muuttui (HUS—)HYKS Psykiatriakeskukseksi, ja joulukuussa 2005 suurin osa Lapinlahden sairaala-
toiminnoista siirtyi Psykiatriakeskukseen. Lapinlahden sairaalatoiminta päättyi lopullisesti 19. joulukuuta 2008, kun HUSin psykiatrisen
osaston syömishäiriöosasto, syömishäiriöpoliklinikka ja syömishäiriöpäiväosasto muuttivat Psykiatriakeskukseen.
Helmikuussa 1988 perustettu
Pro Lapinlahti — Lappviken ry -liike oli toiminut Lapinlahden sairaalakäytön jatkamisen puolesta [
11].
Tiedekunnan
Clinicumiin kuuluvassa HYKS Psykiatriakeskuksessa, nykyisessä psykiatrian klinikassa, toimii pääosa psykiatrian kliinistä
osastoa, joka vastaa psykiatrian perusopetuksesta sekä psykiatrian, nuorisopsykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkärikoulutuksesta
ynnä tieteellisestä jatkokoulutuksesta. Osastonjohtajana on vuodesta 2004 ollut psykiatrian erikoislääkäri (1991), lääketieteen tohtori
(HY 1994), psykiatrian professori (2004—) Erkki Tapio Isometsä (s. 1959 Valkeakoski).
Psykologinen toiminta Lapinlahdessa alkoi 1940-luvun loppupuolella, kun runoilijana paremmin tunnettu Lasse Matias Heikkilä (1925
—1961) alkoi tehdä mielentilatutkimuksiin liittyviä älykkyys-testauksia, joita Kyllikki Virkki(-Eini) jatkoi 1946—56. Töitä tehtiin aluksi
kanslistin palkalla osapäiväisesti, ja tutkimushuoneena oli tavallisimmin kirjasto. Vuonna 1951 psykologien asema vahvistui, kun Rauno
Olavi Viitamäelle (1918—2001) saatiin psykologin virka (vuonna 1922 perustelulle) lastenosastolle. Lastenosastolla oli vuonna 1952 myös
Kyllikki Hakola (Lyytikäinen) lastenterapeuttina. 1950-luvulla myös Erkki Juhani Rutanen (1932—2.1.2015) tuli taloon ensin assistentiksi
vuonna 1953 ja sitten psykologin virkaan 1957—58 ja 1960—65 ja edelleen johtavaksi psykologiksi 1965—76. Kun neurologia siirtyi (1965)
Meilahteen, Rutanen valitsi mieluummin Lapinlahden. [
9.]
Viitamäki, joka väitteli vuonna 1957, toimi Lapinlahden psykologina 1951—62 ja vakiinnutti klinikan psykologien toiminnan. Viitamäen
kliininen perinne jatkui, kun hän oli Helsingin yliopiston soveltavan psykologian apulaisena/apulaisprofessorina 1962—71 ja professorina
1971—81 (mm. TAT:n ja Rorschachin sekä lausuntojen kirjoittamisen opettaminen seminaareissa). Vuonna 1978 ilmestyi 488-sivuinen
Kliininen psykologia [15], jonka toimituskuntana ja pääkirjoittajina olivat Viitamäki, Achté ja Rechardt sekä muita, joista monet olivat
lapparilaisia, mm. Hirvas, Hagman, Huttunen ja Esko Varilo (alla). Kirja jäi yhteen painokseen, eikä uutta vastaavanlaista kokooma-
teosta ole myöhemmin kirjoitettu. Tämä voi johtua osin siitä, että myöhemmille professoreille varsinainen potilastyö on jäänyt etäiseksi.
Lapinlahdessa kliininen perinne jatkui Rutasen vetämänä. Rutasen ote oli vahvasti psykodynaaminen, ja se pohjasi paljolti Rorshachin
sisältöanalyysiiin ja Kahnin testiin, jonka hän toi esiin Suomessa. Rutanen oli itse käyttänyt paljon myös Lipot Szondin testiä, josta oli
kiinnostunut myös Jaakko Gabriel Borg (1927—2006). Szondi ei kuitenkaan ollut Lapinlahdessa esillä. [
10.]
Johtava psykologi piti opiskelijoille kaksi kertaa viikossa parin tunnin ajan (usein torstaina ja perjantaina) psykodiagnostiikan seminaaria,
johon osallistui tavallisesti ainakin 2-vuotisessa apulaispsykologin koulutusvirassa oleva valmis psykologi (mm. 1968—70 (Erkki-)Pekka
Kinnunen, Esa Roos ja Marja-Leena Sakki (Roine)) sekä psykologian amanuenssit (kaksi puolen vuoden virkaa), useimmiten myös muita
psykologian harjoittelijoita, toisinaan myös klinikan lääkäreitä.
Poliklinikka-toiminta alkoi Lapinlahdessa säännöllisempänä 1910-luvulla [
1]. – Psykiatrian poliklinikka sijaitsi Lapinlahden pääsisään-
käynnin varrella oikealla ensimmäisessä kerroksessa (psykologina Leena Uoti) mutta muutti syksyllä 1972 Meilahden sairaala-alueelle
Sairaanhoito-opiston viereen (psykologina Eeva Raunio vuonna 1976). Samaan taloon perustettiin vuonna 1972 myös konsultaatio-poli-
klinikka (psykologina Ritva Lehvonen vuonna 1976). — Ensimmäinen mielentilatutkimus tehtiin Lapinlahdessa jo vuonna 1841 (Fahlander)
[
1,
5], mutta oikeuspsykiatrian alilääkärin virka tuli Lapinlahteen vasta vuonna 1918. Keväällä 1972 Lapinlahteen perustettiin erityinen
mielentilatutkimusosasto (6), jossa ensimmäisenä psykologina (va:na) oli Pertti Luukkonen. (Olin Psykiatrian klinikassa 1969, 1970—71,
1972 & 1973—1979.)
1960- ja 1970-luku oli monessa mielessä Lapinlahden kulta-aikaa. Sodan jälkeen Suomi oli vaurastunut, ja monet väestön hyvinvointiin
liittyvät sosiaalipoliittiset uudistukset olivat käynnissä tai jo toteutuneet. Sosiologia Erik Anders Allardtin (nyt 89!) johtamana oli muoti-
tieteitä, ja humanistinen ote oli läpikäyvänä myös psykiatriassa. Myös kliinisten psykologien asema koheni, ja heidät hyväksyttiin liki
täysivaltaisina psykiatriseen kalustoon.
Sairaalan ylilääkärinä ja mielitautiopin professorina 1948—67 toimi (akateemikko Eino Kailan (1890—1958 nuorempi veli) hermo- ja mieli-
tautien erikoislääkäri Martti Eero Kaila (1900—1978). (Hermo- ja mielitautien erikoislääkärin spesialiteetti eriytyi neurologiaksi ja
psykiatriaksi vuonna 1961.) Yliopistotasolla muutos tapahtui ensimmäisenä Helsingissä vuonna 1961: Perustettiin neurologian professorin
virka, jota Lapinlahdessa hoiti vt:nä 1961—63 Eero August Hillbom (1904—1991) ja sitten professorina 1963—77 (vuodesta 1966 Meilahdessa)
hermo- ja mielitautien erikoislääkäri (1956), neurologi (1964) Erkki Kivalo (1920—2009). Lapinlahdessa psykiatriset ja entiset ”rajatila-
osastot” eriytettiin psykiatrisiksi ja neurologisiksi (kliininen jako). Lapinlahden neljäntenä ylilääkärinä 1925–46 toiminut Harald August
Fabritius (1877—1948) oli alkanut laajentaa neurologista toimintaa, ja 1940-luvulla erilliset mies- ja naisosastot käsittäneessä
neurologisessa yksikössä oli n. 60 potilaspaikkaa. — Lapinlahteen hankittiin EEG-laite jo vuonna 1949 ja EMG-laite vuonna 1959. [
14.]
Kailaa seurasi — nyt psykiatrian professorina — 1968—92 hermo- ja mielitautien erikoislääkäri (1960), psykiatri (1966) Karl
(Kalle) Aimo
Achté, joka joka integroi psykiatriaa muuhun lääketieteeseen ja yhteiskuntaan. Ylihoitajana (Lapinlahdessa sairaanhoitajana jo vuodesta
1949) oli 1957—77 Irma
Marjatta Sihvola ja talouspäällikkönä 1963—76 Eino Metsävuori [
1 ym.]. Psykiatrian klinikan ote oli laaja-alainen
mutta kuitenkin olennaisesti psykodynaaminen, oikeastaan psykoanalyyttisen suuntauksen korkeakoulu, jota edustivat psykologien ja
Achtéen lisäksi mm. Matti Tuovinen (mielentilatutkimukset, Vankimielisairaalan (Turku) ylilääkäri 1975—94), Yrjö Alanen (Turun yliopiston
psykiatrian professori 1967—90), Veikko Tähkä (Kuopion psykiatrian professori 1976—87), Eero Rechardt (joka laajensi psykoanalyysin
opetuksen Baltian maihin), Reijo Holmström (Turun apulaisprofessori 1977—92), Jouko Lönnqvist (klinikan (vs.) apulaisprofessori 1976—91,
myöhemmin THL:n tutkimusprofessori ja osastonjohtaja) sekä Johannes Lehtonen (Kuopion (apulaisprofessori 1982—87 ja (vt.) professori
1987—2007). 1970-luvun puolen välin jälkeen klinikassa näkyi myös biologisen psykiatrian nousu osin myös uusien SSRI-lääkkeiden myötä.
Enemmän biologista suuntaa edustivat mm. apulaisprofessori 1967—76 Asser Immanuel Stenbäck (1913—2006), Pekka Niskanen (Oulun
apulaisprofessori 1975—76, Tampereen professori 1977—99). Matti Virkkunen (mielentilatutkimusosasto), Matti Huttunen ja Sven
Fredrik Almqvist (Tampereen professori 1983…89, Helsingin lastenpsykiatrian professori 1989—). Eri suuntia ei kuitenkaan nähty kilpailevina
vaan lähinnä toisiaan täydentävinä. Neurologina toimi 1969—85 Arto Nuutila. Lääketieteellisen psykiatrian dosenttina oli 1977—98
psykologi Simo
Juhani Hirvas. — 1950-luvulta 1980-luvulle Lapinlahti oli Suomen ykkönen soveltavan kliinisen psykologian alalla (kun
Helsingin yliopisto oli akateemisen psykologian ykkönen).
Lapinlahdessa psykologeina ovat olleet myös mm. Sakari Myllymäki, Seija Nieminen, lasten-osastolla toiminut Rutasen jälkeen johtavaksi
psykologiksi (1976) valittu Harriet Maria Hagman (1927—1997), Hilkka Valtonen (lastenosasto), Pekka Sakki (lastenosasto), Helena Parland
(-Lahtinen) (lastenosasto),Harriet Sternberg, Irmeli Vainio (lastenosasto), Eila Kallio (1980, mielentilatutkimusosasto) ja Merja Mäkinen
(Martindale, UK) (1982, nuorisopsykiatria). (Ilmeisesti) viimeisenä johtavana psykologina 1990—95 oli Olavi Lindfors.
Rutasen
legacy – liki kaksikymmentä vuotta Lapinlahdessa — levisi hänen oppilaittensa kautta sangen laajalle. Tätä tuki akateemisella
puolella Viitamäen toimiminen soveltavan psykologian oppituolin haltijana parinkymmenen vuoden ajan. Nykyisellään Rutasen perintö
on harmaantunut, mihin on ollut vaikuttamassa yliopisto-opetuksen tuen puute. Viitamäen jälkeen psykodynaamista psykologiaa
Helsingin yliopistossa edusti vain ennenaikaisesti kuollut (apulais)professori 1993—2003 Risto Vuorinen (1945—2006). Myös apulais
professori 1976—80 Lauri Matias Rauhala (nyt 100!) edusti ”psykologista” psykologiaa, mutta hän oli enemmän teoreetikko ja filosofi.
Tämän osin takaperoisen kehityksen myötä kliininen psykologia on etääntynyt perinteisestä pohjoismaisesta psykopatologisesta
otteesta kohti ”sielutonta” behaviorismia.
Kuva 2. Lapinlahden alueen kartta. H:n alla oleva isompi suorakulmio on ”Koivula” (1949), henkilökunnan 4-kerroksinen kivitalo.
.
Kuva 3. Lapinlahden sairaala (postikortti) . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Kuva 4.”Venetsia”, alueen pohjoisin rakennus. .
Kuva 5. Video 0:59.
Kuva 3. Lapinlahden alueella on kaikkiaan kahdeksan piharakennusta. Oikealla alhaalla ”Omenapuutalo” (vuonna 1913
rakennettu asuinkäyttöön tarkoitettu puutalo). Ylhäällä oikealla on vuonna 1895 rakennettu luja tiilitalo ”Venetsia”,
jota laajennettiin vuonna 1906 ja johon rakennettiin kolmas kerros vuonna 1910. Rakennuksessa on ollut mm. pesutupa
ja leipomo. Helmikuun suurpommituksissa 1944 pommi tuhosi osan kolmatta kerrosta, ja silloinen puutarhuri kuoli;
toinen pommi putosi jäälle [
12]. 1970-luvun lopulla taloa remontoitiin (tätä ennen vessojen ”pahat” olivat valuneet
suoraan lahteen). Vielä vuonna 1980 talossa asuttiin, mutta keväästä 2006 se on ollut tyhjillään.
Kuva 4. "Venetsia"
(suurempi kuva ➤
http://portti.kuvat.fi/kuvat/Urban+Expl ... CN5342.JPG).
Kuva 5. Taustalla Hietaniemen hautaus-
maata; vasemmalla ylhäällä Seurasarenselkää (suurempi kuva ➤
https://lh6.googleusercontent.com/proxy ... 426-h240-n).
Matti Lintulahti, video 0:59
https://plus.google.com/+MattiLintulahti/posts.
.
Kuva 6. Viitamäki ja Keltikangas.
Kuva 7. Erkki Rutanen.
Kuva 8. Monty.
http://bandofthebes.typepad.com/.a/6a00 ... 970c-300wiKuva 6. 1981 ➤ Vallanvaihto: R. O. Viitamäki (1918—2001), Lapinlahden psykologi 1951—62
ja HY:n soveltavan psykologian oppituolin haltija 1962—81, ja hänen seuraajansa (1981—2013)
temperamenttien tutkija Anna-
Liisa Keltikangas-Järvinen (s. 1946). —
Kuva 7. 1960-luku ➤
Erkki Juhani Rutanen (12.7.1932—2.1.2015), Viitamäen seuraaja Lapinlahdessa 1953...1976.
Lähteet & kirjallisuus Pertti Luukkonen (2015): Lapinlahti ja psykologit — ”168 vuotta psykiatriaa”
1 Achté, Kalle (1974): Satakolmekymmentä vuotta psykiatriaa. Lapinlahden sairaala 1941—1971. Helsinki: Otava. — 284 s.
2 Achté (toimittaja) (1991): 150 vuotta psykiatriaa. Lapinlahden sairaalan historia 1841—1991. Klaukkala: Recallmed Oy. — 201 s.
3 Forsius, Arno (2014): Oikeuslääketieteen kehitystä Suomessa 1800-luvun alkupuolella. Google: ”Forsius Oikeuslääketieteen”
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/oiklaak4.htm — Google: ”Forsius päähakemisto”
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/index 4 Hirvonen, Helena (2014): Suomalaisen psykiatriatieteen juuria etsimässä. Psykiatria tieteenä ja käytäntönä 1800-luvulta vuoteen 1930.
Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies, No 72. Itä-Suomen yliopisto.
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Joensuu, 2014. — 322 s. – Google: ”Helena Hirvonen psykiatriatieteen” (Erityisesti
s. 64—73.)
http://epublications.uef.fi/pub/urn_isb ... 1341-8.pdf (324 s.)
5 Hyvönen, Juha (2008): Suomen psykiatrinen hoitojärjestelmä 1990-luvulla historian jatkumon näkökulmasta. Väitöskirja. Oikeus-
psykiatrian yksikkö. Kuopion yliopisto. Psykiatrian klinikka. Kuopion yliopisto. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 440, 2008.
— 279 s. — Google: ”Hyvönen 2008 psykiatrinen”
http://wanda.uef.fi/uku-vaitokset/vaito ... 1160-4.pdf (281 s.)
6 Juutilainen, Arvo (2001): Verenpisaroista ja pomminkestävistä taloista. Rupattelua Arvo Juutilaisen, sairaalan entisen puutarhurin
kanssa (22.2.2001). Google: ”Lapinlahti rupattelua Juutilaisen”
http://www.helsinki.fi/lapinlahti/puutarhuri.html 7 Lapinlahden sairaala. Wikipedia. Vapaa tietosanakirja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lapinlahden_sairaala 8 Lukkala, Minttu (2010): Restaurointi vanhan suojellun kiinteistön käyttötarkoituksen muuttamisessa: Hissit Lapinlahden sairaala-alueen
päärakennukseen. Opinnäytetyö. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Restauroinnin koulutusohjelma/Rakennusrestaurointi. — 112 s. + 20
liitesivua. — Google: ”Minttu Lukkala 2010”. (Erityisesti s. 13—28; rakennusvaiheet s. 19—22.)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle ... sequence=1 (133 s.)
9 Luukkonen, Pertti (2008): Kliinisen psykologian ensyklopedia internet linkitetty. Helsinki: Psykopatologia. — 304 s.
(Kirjan esittely, Google: ”psykologian ensyklopedia Granum”
http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedo ... e_id=15514 )
10 Luukkonen (2015): Erkki Juhani Rutanen, psykologi, s. 12.7.1932, k. 2.1.2015 Helsinki. Psykopatologia-foorumi, :
Pertti Luukkonen: Erkki Rutanen — muistoja.
11 Mustonen, Minna (2010): ”Tästä aidasta nää ei enää voi mennä ylitte” — Pro Lapinlahde -liikkeen yhteiskunnallinen mobilisaatio.
Sosiologian pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Sosiaalitutkimuksen laitos. Toukokuu 2010. – 148 s.
Google: ”Mustonen Pro Lapinlahti ”
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1 (151 s.)
12 Pyörälä, Eeva (1998): Houruinhoidosta mielisairaalalaitokseen. Lapinlahden sairaalan synty. Yhteiskuntapolitiikka — YP (1998):
140—151. Helsinki: Stakes. – 12 s. — Google: ”Pyörälä 1998 Yhteiskuntapolitiikka”
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1 (12 s.)
13 Rutanen, Erkki (2010): Human Movements in Mind. The mirror neurons and the psychological diagnostic Research.
Helsinki: Erkki Rutanen. — 17 p. (Rutasen
Conslusion, ks.
10 Luukkonen 2015.)
14 Suomen Neurologinen Yhdistys 50 vuotta. (2011). Toimituskunta: Eero Hokkanen, Markku Kaste, Matti Jokelainen, Reetta Kälviäinen,
Jaakko Ignatius & Anu Eräkanto. Helsinki: Suomen Neurologinen Yhdistys. — 267 s. — Google: ”Neurologinen Yhdistys 50” (Erityisesti Ignatius
s. 52—54, 71—76.)
http://www.neuro.fi/files/sny_historiikki_verkkopdf.pdf (272 s.)
15 Viitamäki, R. Olavi, Kalle Achté & Eero Rechardt (sekä Juhani Hirvas, Pirkko Saarinen, Matti O. Huttunen, Terttu Arajärvi, Harriet Hagman,
Maija-Liisa Koski, Esko Varilo & Antero Toskala) (1978): Kliininen psykologia. Porvoo — Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö. — 488 s.
Ym.
8 FL Pertti Luukkonen ("Psykopatologia") pertti_luukkonen@kolumbus.fiPäivärinnankatu 4 A 4,
00250 HELSINKI 25 (
Taka-
Töölö), puhelin
0400 350 007Filosofian lisensiaatti (HY), psykologi, psykoterapeutti
Tietokirjailija — Google: "Psykopatologia Granum"
http://granum.uta.fi/granum/index.php?kustantaja_id=241Psykopatologia-foorumin ylläpitäjä
viewtopic.php?f=10&t=45578.3.2015