Sivu 1/1

Erkki Rutanen — muistoja

ViestiLähetetty: 26.01.2015 22:55
Kirjoittaja Psykopatologia
Pertti Luukkonen:
Erkki R u t a n e n — muistoja

___________________
Kuva _ Rutanen 1960-luvulla.

Psykopatologia-foorumi (2009 & — 26.4.2015)
8.3.2015 — viewtopic.php?f=8&t=14223

1 Erkki Rutanen Född 12.7.1932 Död 2.1.2015 (Hufvudstadsbladet, 22.2.2015).

2 Suomen ensimmäinen tv-psykologi, Erkki Rutanen 1932—2015 (Helsingin Sanomat, 27.2.2015).

3 Erkki Juhani Rutanen 1932—2015 (Käsiteanalyysikirja, 2009).

4 Erkki Juhani R u t a n e n, psykologi, s. 12.7.1932, k. 2.1.2015 Helsinki (Psykopatologia-foorumi).

5 Lapinlahti ja psykologit —168 vuotta psykiatriaa” (Psykopatologia-foorumi).

6 In memoriam. Erkki Juhani Rutanen 1932—2015. (Psykologi 3/2015, 24.4.2015).

7 Wikipedia: Erkki Rutanen https://fi.wikipedia.org/wiki/Erkki_Rutanen.


Kuva FL Pertti Luukkonen ("Psykopatologia")
pertti_luukkonen@kolumbus.fi
Päivärinnankatu 4 A 4, 00250 HELSINKI 25 (Taka-Töölö), puhelin 0400 350 007
Filosofian lisensiaatti (HY), psykologi, psykoterapeutti
Tietokirjailija & kustantaja — Google: "Psykopatologia Granum"
http://granum.uta.fi/granum/index.php?kustantaja_id=241
Psykopatologia-foorumin ylläpitäjä viewtopic.php?f=10&t=4557
(➤20.6.2015)

Erkki Rutanen — muistoja

ViestiLähetetty: 26.01.2015 22:58
Kirjoittaja Psykopatologia
44 | HUFVUDSTADSDBLADET | I dag | Söndag 22 februari 2015
_________________________________________________________________________________________________

HBL DÖDA ➤s. 44 http://www.pressreader.com/finland/hufv ... t/20150222

Pertti Luukkonen: Erkki Rutanen — muistoja 8.3.2015 viewtopic.php?f=8&t=14223
Tämä kirjoitus viewtopic.php?f=8&t=14223&p=205275#p205275
_________________________________________________________________________________________________
Kuva
Erkki Rutanen Född 12.7.1932 Död 2.1.2015

Psykologen och psykoterapeuten Erkki Rutanen, en av påverkarna inom den finländska kliniska psykologin dog
den 2 januari 2015 i Helsingfors 82 år gammal.

Erkki Rutanen växte upp i Helsingfors och skrev studenten från Ressu år 1950. Han var en skicklig schackspelare.
Under studietiden verkade han som redaktör vid Uusi Suomi. Han fortsatte sina studier vid Helsingfors universitet
och blev filosofie magister 1958. Rutanens pro gradu-arbete om En 14-årig rånmördare (1957) gav en föraning
om hans kommande forskning.

Rutanen sökte sig på 1950-talet som klinisk psykolog till Helsingfors universitets neurologiska och psykiatriska
kliniker vid Lappvikens sjukhus. År 1965 flyttade neurologin till Mejlans, och Rutanen utnämndes till ledande
psykolog vid HUCS:s psykiatriska klinik. År 1966 avlade han filosofie licentiatexamen med psykologi som huvud-
ämne (Förändringar i personligheten efter hjärnskador, vilken ingick det av Rutanen utvecklade Rorschach-
indexet för psyko-organiska störningar) och fonetik som biämne (Konstaterande av afatiska störningar med
hjälp av minnestest).


Rutanen var redaktör vid klinikens vetenskapliga tidskrift Psychiatria Fennica, i vilken han årligen skrev en över
sikt över den finländska psykiatriska och psykologiska forskningen samt refererade olika verk. Han var också chef-
redaktör för klinikens informations- och utbildningstidning, i vilken han på en sida i varje nummer analyserade
olika grundläggande begrepp. De här analyserna har senare sammanställts till boken Käsiteanalyysikirja. Rutanens
seminarieri psykodiagnostik, som han höll varje vecka för sina studenter, var legendariska. Psykologen Leena Uoti
har sagt att de var som kulturella resor till utlandet. Rutanen verkade på 1970-talet och i början av 1980-talet
som lärare och tf. biträdande professor i psykologi vid Helsingfors universitet.

Rutanen avgick 1976 från sin tjänst vid Psykiatriska kliniken och blev privatpraktiserande psykoterapeut på heltid
samt ägnade sig åt diagnostiska arbeten. Får honom var varje testning och re-testning ett vetenskapligt forsknings-
fall. Om dessa hade han också planerat att skriva en doktorsavhandling, vars schema och sammandrag ingår i hans
bok Human Movements in Mind år 2010. Rutanens dilemma på 1970-talet var att välja mellan patientarbetet och
den akademiska karriären, av vilka den senare fick vika undan.

Mest synlig var Rutanen som populärvetenskaplig författare: han undervisade, höll föredrag, skrev artiklar och
essäer samt översatte skönlitteratur och böcker i psykologi, till vilka han skrev förord och förklaringar. Hans
arbetskamrat var ofta hans fru Mirja Rutanen (f. Paavola, 1929—2008).

Till Erkki Rutanens mest kända verk hör Unet ja uskomukset (1963) samt Psykologia (1966). Rutanen var också
Finlands första TV-psykolog i TesVisio 1958. Allt detta var möjligt tack vare hans flytande penna och med hjälp
av Finlands kanske mest omfattande psykologiska privatbibliotek.

Rutanen avtjänade sin värnplikt inom sjöstridskrafterna och utexaminerades som underlöjtnant från Sjökrigs-
skolans 34 reservofficerskurs 1958. Havet, schack och filosofi var viktiga för honom ända till slutet. Han hade
intensiv kontakt med sina tre döttrar och åtta barnbarn.

Rutanens identitet var klinikernforskaren-vetenskapsmannen. Som psykoterapeut och arbetshandledare ansågs
han vara kreativ och odogmatisk. Han fortsatte sitt arbete ända till sin död. Han var en av föregångarna inom
den finländska kliniska psykologin, och i synnerhet inom de projektiva metoderna är hans betydelse second to
none.
I och med Erkki Rutanens frånfälle avbröts också en av de sista levande kontakterna med grundarna av
den finländska psykologin.

PERTTI LUUKKONEN
kollega och vän

Erkki Rutanen — muistoja

ViestiLähetetty: 26.01.2015 23:01
Kirjoittaja Psykopatologia
PERJANTAINA 27. HELMIKUUTA 2015 HELSINGIN SANOMAT B 17
_______________________________________________________________________________________

K U O L L E E T

Suomen ensimmäinen tv-psykologi

Erkki Rutanen 1932—2015

Helsingin Sanomat perjantaina 27.2.2015 (B 17)

IHMISET 27.2.2015 2:00 Pertti Luukkonen http://www.hs.fi/ihmiset/a1424930265779
M u i s t o t 27.02.2015 Pertti Luukkonen viewtopic.php?f=8&t=14223&p=205272#p205272

Pertti Luukkonen: Erkki Rutanen — muistoja 2.3.2015 — viewtopic.php?f=8&t=14223
Tämä kirjoitus viewtopic.php?f=8&t=14223&p=205277#p205277

Kuva
Erkki Rutanen

SUOMEN kliinisen psykologian vaikuttajiin kuulunut psykologi ja psykoterapeutti Erkki Rutanen kuoli 2. tammikuuta
2015 Helsingissä 82-vuotiaana. Hän oli syntynyt 12. heinäkuuta 1932 Helsingissä.

Rutanen varttui Helsingissä ja kirjoitti ylioppilaaksi Ressusta. Hän oli taitava šakinpelaaja, joka osallistui esimerkiksi
1952 Liverpoolissa International Student Chess Tournamentiin, jossa Suomen joukkue voitti. Opiskeluaikanaan hän oli
myös toimittajana Uudessa Suomessa.

Opinnot jatkuivat Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui filosofian maisteriksi 1958.

RUTANEN hakeutui 1950-luvulla kliinisen psykologin töihin Helsingin yliopiston hermotautien ja psykiatrian klinikoihin
Lapinlahden sairaalaan.

Vuonna 1965 neurologia siirtyi Meilahteen, ja Rutanen valittiin Hyksin Psykiatrian klinikan johtavan psykologin virkaan.
Vuonna 1966 hän suoritti filosofian lisensiaatin tutkinnon.

1960- ja 1970-luku olivat klinikan kulta-aikaa. Lapinlahden ylilääkärinä oli professori Kalle Achté ja talossa tekivät
tutkimusta myös Yrjö Alanen, Matti Tuovinen, Veikko Tähkä ja Jouko Lönnqvist.

Rutanen oli toimittajana klinikan tieteellisessä lehdessä Psychiatria Fennicassa, johon hän kirjoitti vuosittain katsauksen
suomalaisesta psykiatrisesta ja psykologisesta tutkimuksesta ja referoi eri töitä.

Rutanen siirtyi 1976 kokonaan yksityispraktiikkaan psykoterapeutiksi ja diagnostisiin töihin. Hänelle jokainen testaus ja
re-testaus oli tieteellinen tutkimustapaus. Näistä hän ajatteli tehdä myös väitöskirjan, jollaisen skeema ja yhteenveto
on hänen 2010 julkaisemassaan kirjasessa Human Movements in Mind.

NÄKYVIMMIN Rutanen oli esillä tieteen popularisoijana: hän opetti, piti esitelmiä, kirjoitti artikkeleita ja esseitä sekä
suomensi kaunokirjallisuutta ja psykologian tietokirjoja, joihin hän teki esipuheet ja selvennykset. Työtoverina oli usein
vaimo Mirja (o.s. Paavola, 1929—2008), joka teki uran psykologisten kirjojen kirjoittajana ja kääntäjänä.

Rutasen omista kirjoista tunnetuimpia ovat Unet ja uskomukset (1963) sekä Psykologia (1966). Hän oli Suomen ensimmäinen
tv-psykologi TesVisiossa 1958. Tähän kaikkeen hänellä oli mahdollisuudet sujuvan kynänsä ja Suomen ehkä laajimman
psykologian yksityiskirjastonsa pohjalta.

Rutaselle tärkeitä olivat meri, šakki ja filosofia. Hän piti tiiviisti yhteyttä kolmeen tyttäreensä ja kahdeksaan lastenlapseen.

Erkki Rutanen jatkoi työtään kuolemaansa asti. Hän oli Suomen kliinisen psykologian uranuurtajia. Hänen kuolemansa myötä
katkesi myös yksi viimeisiä eläviä kontakteja Suomen psykologian perustajiin.

Pertti Luukkonen
Kirjoittaja on Erkki Rutasen kollega ja ystävä.

Kommentit

1 Pertti Luukkonen 28.2.2015 16:47

HS: http://www.hs.fi/muistot/a1364357431550
Erkki Juhani Rutasen työtoverina oli usein hänen vaimonsa (1954) filosofian maisteri Mirja Tuulikki Rutanen,
o.s. Paavola 1929—2008), joka teki oman uran psykologisten kirjojen kirjoittajana, palkittuna kääntäjänä
ja mm. Sigmund Freudin tuotannon suomentajana.
viewtopic.php?f=8&t=14223&p=210433#p210433

Erkki Rutanen — muistoja

ViestiLähetetty: 26.01.2015 23:02
Kirjoittaja Psykopatologia
ERKKI JUHANI RUTANEN 1932 – 2015

Kirjoittanut Erkki Rutanen n. v. 1980 (muokannut Piva Palo 2009 & Pertti Luukkonen 2.3.2015)

Pertti Luukkonen: Erkki Rutanen — muistoja 2.3.2015 — viewtopic.php?f=8&t=14223
Tämö kirjoitus viewtopic.php?f=8&t=14223&p=205279#p205279

Erkki Rutanen was born and brought in Helsinki, learning Finnish and Swedish as his native tongues, and German
as his first foreign languages. At the Helsinki suomalainen reaalilyseo (Helsinki Real-Lyceum, or “Ressu” Upper
Secondary School) he majored in mathematics and science (—1950), which he continued to study at the Helsinki
University. He finally graduated from there, however, in psychology and phonetics in 1958 (Mag.Phil.) after the
completion of his military service in the Finnish Navy (Merisotakoulu, 1958 [Naval Academy]) and promotion to
commissioned officer on the reserve (aliluutnantti, ensign-rank). His writing career began in 1952 as a chess-
columnist on "Uusi Suomi" and as a chess-correspondent for Agence France Presse (AFP) during the 10th Chess
Olympiad
in Helsinki (August 1952), having himself participated in the Ist International Student Chess Tournament
in Liverpool, UK (April 1952), when Finland (in Team tournament) came first and Great Britain second.

For some years he worked at night as an assistant to the managing editor of "Uusi Suomi" and during the day as
an assistant clinical psychologist at Helsinki University Clinics on Neurology and Psychiatry (Lapinlahti Hospital;
1953; 1957—58, 1960—65), where he became Psychologist-in-Chief in 1965. He (Lic.Phil., Psych., 1966) was
also the Editor-in-Chief of the Information Gazette of the Psychiatric Clinic, and Managing Editor of the scientific
publications, especially "Psychiatria Fennica", which post he held when he left the clinics in 1976 to concentration
his private practice as psychodiagnostician and psychotherapist, and on his writing and research. From 1972—73
he acted as associate professor of general and clinical psychology at Helsinki University.

As well as translations of poetry, short stories, and scientific books from Swedish, Norwegian, Dutch, German,
and English into Finnish, he has con-tributed scientific articles, mainly in English, to "Psychiatria Fennica", and
has written a number of books in Finnish including "Unet ja uskomukset" (1963), dealing with the psychodynamics
of sleeping, dreaming, and of beliefs, and "Psykologia" (1966; in “Tiedon Portaat 1”), an introduction to general
and clinical psychology, of which over 100 000 copies have been sold. The reference book of sexuality, "Sukupuoli-
elämän tietokirja" (1965), co-authored with his psychologist wife (1954, Mirja Tuulikki Rutanen, b. Paavola 1929
—2008), a gynaecologist, and a psychiatrist, was translated into Estonian by Heino Mikk and published in 1974 as
"Avameeselt abielust, Lühendatud väljaanne". This was the first book to be published in the Soviet Union which
explains the perversions formerly deemed non-existent in socialist countries.

He has continued his research with his single subject methods on changes with and without brain damage, and
with and without psychotherapy, accumalating evidence on the effects of psychotherapy in cases of neurologic,
psychiatric, psychosomatic, and somatic disease, with follow-up periods of two decades, in several hundred of
subjects, and with several subsequent re-testings. His findings on the disinhibition of the cerebrum after
cerebellar damage, obtained 1958—59, have been corroborated by research with cerebellar electrodes two
decades later.

Dr. Rutanen is a member of various professional associations and his hobbies are sailing, chess, and philosophy.

Kuva Rutanen: Käsiteanalyysikirja (2009: ii) http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedo ... e_id=17477
FL Pertti Luukkonen, "Psykopatologia" (Psykopatologia-foorumin ylläpitäjä) viewtopic.php?f=10&t=4557

Erkki Rutanen — muistoja

ViestiLähetetty: 24.02.2015 12:50
Kirjoittaja Psykopatologia
Kuva _ 1 Kuva 2 Kuva __ 3 Kuva 4 Kuva
Erkki Rutanen 1961 (1) 1960-luvulla ja (2) Kasarmikadun asuntonsa (1969—78) työhuoneessa 1970-luvun loppupuolella.
Erkki oli nuorena erittäin hoikka, ja hän esiintyi mielellään puvuissa, jotka istuivatkin hänelle hyvin. 1950-luvulla R. O. Viitamäki sanoi hänelle, että hän on rakenteeltaan pykninen. Viitamäki päätteli asian jostain hiusten kasvuhahmoista ohimoilla tms. Lausuma tuntui kukkakepistä uskomattomalta. Rutanen pyöristyi kuitenkin 1970-luvulla, ja hänen vaatetuksensa kävi marimekko-suuntaan. Hän myönsi Viitamäen olleen oikeassa! Komea hän oli kuitenkin loppuun saakka. — 1 & 2 (Rutasen arkistoista); 3 Emil Rutanen 4 Maija Toivonen (Wikipedia).

Erkki Juhani R u t a n e n
psykologi, s. 12.7.1932, k. 2.1.2015 Helsinki

Pertti Luukkonen: Erkki Rutanen — muistoja 2.3.2015 — http://psykopatologia.keskustelu.info/v ... =8&t=14223
Tämä kirjoitus http://psykopatologia.keskustelu.info/v ... 31#p210431

Suomen kliinisen psykologian vaikuttajiin kuulunut psykologi ja psykoterapeutti Erkki Juhani Rutanen kuoli 2. tammi-
kuuta 2015 Helsingissä 82-vuotiaana. Hän oli syntynyt 12. heinäkuuta 1932 Helsingissä.

Erkki Rutasen isä oli ye-majuri (jääkärimajuri) Emil Rutanen (1895—1939) ja äiti vanhempi rikosrekisteriapulainen Maija Amanda o.s.
(—1923) Toivonen (1899—?). 1 Erkki varttui Helsingissä ja kirjoitti ylioppilaaksi Ressusta vuonna 1950. Hän oli innokas šakkimies. Huhtikuussa 1952 hän osallistui Liverpoolissa ensimmäiseen International Student Chess Tournamentiin, jossa Suomen joukkue oli ensimmäinen. Yksilöturnauksessa neuvostoliittolaiset suurmestarit David Bronštein ja Mark Taimanov kuitenkin päihittivät valkeilla pelanneen 19-vuotiaan Erkin, jonka šakkikuume tästä vain ärtyi. Hän pani merkille, että Bronšteinin ajatellessa intensiivisesti hänen ”otsasuonensa pullistui”. (Bronštein pelasi tasan MM-ottelussa Botvinnikia vastaan vuonna 1951: +5 =14 –5. Hän kuuluu šakin Top 20:een kautta aikain.) Erkki toipui kuitenkin nopeasti ja palasi tavallisiin toimiinsa, mm. Uuden Suomen (šakki-) toimittajaksi. Elokuussa 1952 hän oli Agence France-Pressen (AFP) šakkikirjeenvaihtajana X:sä Shakkiolympialaisissa Helsingissä. (Lähteet: Šakki.) Myös opinnot jatkuivat Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1958 filosofian maisteriksi. Rutasen pro gradu -työ, 14-vuotias ryöstömurhaaja (1957), osoittaa jo tulevaa: vastoin neo-galtonilaista perinnettä tutkittujen lukumäärä (N) oli 1. Tällaista kliinistä otetta on töissään soveltanut myös mm. Aleksandr Lurija.

Rutanen hakeutui vuonna 1953 assistentiksi ja sitten psykologin virkaan 1957—58 ja 1960—65 Helsingin yliopiston hermotautien ja psykiatrian klinikoihin Lapinlahden sairaalaan (perustettu 1841), jossa (akateemikko Eino Kailan (1890—1958) nuorempi veli) Martti Eero Kaila (1900—1978) oli 1948—67 ylilääkärinä ja mielitautiopin professorina. Häneltä Rutanen sai opetusta psykiatriassa, neurologiassa taas Eero Hillbomilta ja Erik Anttiselta. Talossa toimi myös tuleva soveltavan psykologian (apulais)professori (1962—81) Rauno Olavi Viitamäki (1918—2001), joka oli Rutasen henkilökohtainen opettaja kliinisessä psykologiassa. Rutanen kirjoitti (1978): ”Muistan lukemattomia teräviä väitteyjä Lapinlahden tieteellisessä kirjastossa. Niissä väittelimme perustavista asioista pitempään kuin väitöstilaisuuksissa, eikä tulos riippunut auktoriteetista vaan argumenteista.” Taisi Viitamäki kohdata vertaisensa!

Vuoden 1965 lopulla hermotaudit — nyt (1966) neurologiana — siirtyi Lapinlahdesta Meilahteen, jolloin Lapinlahdesta tuli HYKSin (1958) Psykiatrian klinikka, jonka johtavan psykologin virkaan valittiin Rutanen. (Hän valitsi kernaammin Lapinlahden kuin Meilahden.) Vuonna 1966 Rutanen suoritti filosofian lisensiaatin tutkinnon pääaineena psykologia (Persoonallisuuden muutokset aivovaurioiden jälkeen (1966 c), jossa oli myös hänen kehittämänsä psyko-orgaanisten häiriöiden Rorschach-indeksi) ja sivuaineena fonetiikka (Afaattisten häiriöiden toteamisesta muistikokein (1966 b)). Aiheiden valinnat kuvastavat Rutasen kiinnostusta myös kliiniseen neuropsykologiaan. – Rutasen ote nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin, oli neo-galtonilainen ja psykometrinen: psykologian työssä N oli useita satoja, ja mm. Yrjö Ahmavaaran kehittämä uusi transformaatio(faktori)analyysi oli käytössä. (Ko. Ro-indeksi on myös kirjoituksessa Rutanen 1970.)

1960- ja 1970-luku olivat Lapinlahden kulta-aikaa. Kailan jälkeen klinikan ylilääkärinä 1968—92 ja psykiatrian professorina oli Kalle Achté (tutkimuskohteena mm. suisidit), ja talossa tekivät tutkimusta myös mm. Yrjö Alanen (skitsofrenia), Matti Tuovinen (mielentila-tutkimukset), Veikko Tähkä (psykoterapiat ja Jouko Lönnqvist (kansanterveys). Psykologeista mainittakoon Leena Uoti ja Harriet Maria Hagman, Rutasen seuraaja (1976) johtavana psykologina. (Luukkonen 2015 d.)

Rutanen oli toimittajana klinikan tieteellisessä journalissa Psychiatria Fennicassa (1970—), johon hän kirjoitti vuosittain katsauksen suomalaisesta psykiatrisesta ja psykologisesta tutkimuksesta ja referoi eri töitä. Hän oli myös päätoimittajana Lapinlahti-lehdessä (klinikan tiedotus- ja koulutuslehti), johon hän teki sivun mittaisia analyysejä peruskäsitteistä, jotka on koottu Käsiteanalyysi-kirjaksi (2009). Rutasen viikoittaiset psykodiagnostiikan seminaarit opiskelijoille olivat legendaarisia. Niissä kliininen intuitio yhdistyi nomoteettiseen tarkkuuteen. Psykologi Leena Uoti on sanonut, että ne olivat kuin kulttuurisia matkoja ulkomaille.

Rutanen toimi 1972—73 ja 1980-luvun alussa Helsingin yliopiston psykologian vt. apulaisprofessorina ja opettajana. Nuo saattoivat olla viimeisiä kertoja, kun laudatur-vaiheen opiskelijat saivat opetusta projektiivisista tutkimusmetodeista tapausselostusten valossa! Hän oli tunnettu opiskelijoiden kirjallisten töiden nopeasta arvioinnista. (Viitamäen jälkeen vakinaisista viranhaltijoista vain soveltavan psykologian (apulais)professori (1993—2003) Risto Vuorinen (1945—2006) on edustanut psykodynaamista psykologiaa.)

Rutanen erosi vuonna 1976 Psykiatrian klinikan virkatyöstä. Rutasen ja psykiatrian apulaisopettaja Martti Schroderuksen yhteisissä läksiäisissä, jota lääkeyhtiö sponsoroi, Kalle Achté kiitti ”shakkimestaria” ym. ym. palvelusvuosista. Rutanen lyhensi vastaus-puheenvuoroaan seinän takaa kuuluvan soittomelun vuoksi ja välttyi puhumasta hänen ja Lapinlahden välille muodostuneesta ”transferenssi- ja vastatransferenssi-neuroosista”, kuten hän sanoi. Juuri tuo teema olisi ollut kaikkein kiintoisin kaiken hymistelyn keskellä. Hän voitti myös stetoskoopin lääketehtaan järjestämässä tietokilpailussa. Rutasen läheiset psykologit ja muut pitivät hänelle myös omat läksiäiset, joissa Rutanen otti lankkupihvin.

Rutanen toimi vuodesta 1976 yksityispraktiikassa psykoterapeuttina sekä diagnostisissa töissä. Hänelle jokainen testaus ja re-testaus, joita hänelläoli eniten Suomessa, oli tieteellinen tutkimustapaus. Näistä hän ajatteli tehdä myös väitöskirjan, jollaisen skeema ja yhteenveto on hänen vuonna 2010 julkaisemassaan pienessä 17-sivuisessa vihkosessa Human Movements in Mind (ks. lainaus lähteissä). Rutasen dilemmana 1970-luvulla oli potilastyö versus akateeminen ura, joka sitten sai väistyä.

Näkyvimmin Rutanen oli esillä tieteen popularisoijana: Hän opetti, piti esitelmiä, kirjoitti artikkeleita ja esseitä sekä suomensi kaunokirjallisuutta ja psykologian tietokirjoja, joihin hän teki esipuheet ja selvennykset. Työtoverina oli usein vaimo, filosofian maisteri Mirja Tuulikki Rutanen, o.s. Paavola (1929—2008). (Hän teki oman uran psykologisten kirjojen kirjoittajana, palkittuna kääntäjänä ja mm. Sigmund Freudin tuotannon suomentajana.) He olivat aina yhdessä, totesi R. O. Viitamäki (jo 1950-luvulla synnytyksissäkin Eiran sairaalassa, jossa osastolla sitten portviiniä vahvistukseksi!). Rutasen omista kirjoista tunnetuimpia ovat Unet ja uskomukset (1963) sekä Psykologia (1966 a; teoksessa Tiedon portaat 1) — myös erillisenä niteenä, Psykologia: Peruskurssin oppikirja kuisopetukseen (1970). Rutanen oli myös Suomen ensimmäinen TV-psykologi TesVisiossa vuonna 1958. Tähän kaikkeen hänellä oli oivat mahdollisuudet sujuvan kynänsä ja Suomen laajimman psykologian yksityiskirjastonsa turvin.

Rutanen suoritti varusmiespalvelunsa merivoimissa, Merisotakoulun 34. reserviupseerikurssi 1958, aliluutnantti (Rutanen 2009). Hänelle tärkeitä loppuun asti olivat meri, sikarit ja šakki. Hän piti tiiviisti yhteyttä kolmeen tyttäreensä ja kahdeksaan lastenlapseen. Työtään hän jatkoi kuolemaansa asti.

Rutaseen itseensä vaikuttivat eniten Viitamäki ja psykoanalyytikko Pentti Ikonen, jonka kanssa keskustelut olivat erityisen antoisia; molemmilla oli samanlainen kiinnostus tieteelliseen metodiin. Rutasen identiteetti oli kliinikko—tutkija-tiedemies. Psykoterapeuttina ja työnohjaajana häntä pidettiin luovana ja epädogmaattisena. Hän oli (Viitamäen kanssa) Suomen kliinisen psykologian uranuurtajia, ja varsinkin projektiivisissa menetelmissä hänen merkityksensä on second to none. Erkki Rutasen poismenon myötä katkesi myös yksi viimeisiä eläviä kontakteja Suomen psykologian perustajiin. Me muistamme hänet.

Pertti Luukkonen, kollega ja ystävä

Kirjoitus oli ruotsinnettuna lyhyemmässä muodossa Hufvudstadsbladetissä sunnuntaina 22.2.2015 (s. 44).
Kirjoitus oli lyhyemmässä muodossa Helsingin Sanomissa perjantaina 27.2.2015 (B 17).

Kuva Kuva http://2.bp.blogspot.com/-ZlB9MMxKkS4/U ... mage34.jpg
Yhteys nuoreen Montgomery Cliftiin (1920—1966) on ilmeinen.

Lähteet & kirjallisuus

R u t a n e n, Erkki

1955: Valkea kuningas. — 3 s. Viikon kertojat (26.2.1955) 2/1955: 39—41. Helsinki: Viikkosanomat Oy (68 s.).
(Rutasen ensimmäisiä julkaistuja kirjoituksia – jännityskertomus! – Ulkonäköni oli taiteilijan mutta pelitapani teurastan,
sillä tarvitsin tuloni.)


1957: 14-vuotias ryöstömurhaaja. Kokeellinen tutkimus. Psykologian pro gradu -tutkimus.
Helsinki: Helsingin yliopiston psykologian laitos.

1963: Unet ja uskomukset. Syvyyspsykologisia pakinoita aikuisille. Helsinki: Kirjayhtymä. — 231 s. + 4 kuvasivua.

1966 a: Psykologia (28 oppituntia teoksessa Tiedon Portaat 1). Myös erillisenä niteenä (1970): Psykologia:
Peruskurssin oppikirja aikuisopetukseen. Porvoo — Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö. — 97(1) s.

1966 b: Afaattisten häiriöiden toteamisesta muistikokein. Psykolingvistinen tutkimus. Laudaturtyö.
Helsinki: Helsingin yliopiston fonetiikan laitos.

1966 c: Persoonallisuuden muutokset aivovaurioiden jälkeen. Lisensiaatintyö.
Helsinki: Helsingin yliopiston psykologian laitos. — 234 s. + liitteet.

1970: A New Rorschach-Index of Psycho-Organic Symptoms. Psychiatria Fennica 1970: 211—214. — 4 p.
Kuva
1974: Psychosurgery and Neuropsychology. Helsinki: Psychiatria Fennica 1974: 23—42. — 10 p.

1978: Tarkkaa ja varovaista kliinistä psykologiaa. Kirja-arvio teoksesta R. Olavi Viitamäki, Kalle Achté & Eero Rechardt
(ym.) (1978): Kliininen psykologia. WSOY (488 s.). Helsingin Sanomat, 1978.

2009 (n.1967—1976, 2009): Käsiteanalyysikirja. Toimittanut Piva Palo. Kustantajan esipuhe Pertti Luukkonen. Helsinki:
Psykopatologia. — 85 s. (Kirjan esittely — Google: ”Käsiteanalyysikirja Granum”
http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedo ... e_id=17477 )

2010: Human Movements in Mind. The mirror neurons and the psychological diagnostic research. Helsinki: Erkki Rutanen.
— 17 p. — Rutanen esittää päätelmänään (p. 16):
(- -)
Conclusion
We can conclude that patient who cannot produce any human movement response in the Rorschach has
fatal impairment in the prefrontal lobes of the cortex, or brainstem, or in between, in the limbic system.
Severe depression may also lead to difficulties in empathy and human movement responses in the
Rorschach, but such patients can, however, see human movement responses in the Rorschach, what
the mirror neuron patients cannot. The disease can also result from strokes, infarcts, poisonings, and
infections. This is remarkable finding because both ends of the new Rorschach index are meaningful.

M u u t

1966: Rutasen lisensiaatinväitöksestä kokoaukeaman juttu Veikkaaja-lehdessä.

1967: Suomen psykologit — Finlands psykologer 1967. [Psykologi-matrikkeli, ym.; s. 164—65] Toimittaja Martti Samooja,
toimitussihteeeri Yrjö Venna. Helsinki: Suomen psykologiliitto – Finlands psykologförbund. — 217 s.

1969: Kansi, Pekka: Aivovaurioisten ja neuroottisten koehenkilöryhmien erotusdiagnoosi Rorschach-testiä varten
laadituilla asteikoilla. Psykologian pro gradu -tutkimus. Helsinki: Helsingin yliopiston psykologian laitos.

1998: Mirja Rutanen (s. 781), Kuka kukin on 1998. Who is who in Finland. Henkilötietoja nykypäivän suomalaisista
Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1998. — 1078 s.

2009: Mirja Rutanen, suomentaja ja kirjailija, s. 25.7.1929, k. 10.9.2008. Helsingin Sanomat, muistot.
http://www.hs.fi/muistot/a1364357431550

2015 Luukkonen, Pertti: Erkki Rutanen — muistoja. Kokooma, jonka alla ovat Luukkonen (2015 a—d) & Rutanen ym. (n.1980).
Rutasta koskeva perusteksti on Luukkonen 2015 b, jonka Luukkonen muokkasi perustekstin päivälehtiin (HBL & HS), joiden
toimitukset muokkasivat tekstit edelleen julkaisuihinsa. — http://psykopatologia.keskustelu.info/p ... 8&p=210431

— Luukkonen (2015 a): Erkki Rutanen, Född 12.7.1932 Död 2.1.2015. HBLHufvudstadsbladet 22.2.2015, s. 44.
. . DÖDA ➤s. 44 http://www.pressreader.com/finland/hufv ... t/20150222

— Luukkonen (2015 b): Suomen ensimmäinen tv-psykologi, Erkki Rutanen 1932—2015. HSHelsingin Sanomat 27.2.2015, B 17.
. . http://www.hs.fi/ihmiset/a1424930265779 Muistot 27.2.2015 http://www.hs.fi/muistot/a1305932400702

— Rutanen ym. (n.1980; Piva Palo 2009 & Luukkonen 2015): Erkki Juhani Rutanen 1932—2015. Käsiteanalyysikirja, 2009: ii.

— Luukkonen (2015 c): Erkki Juhani Rutanen, psykologi, s. 12.7.1932, k. 2.1.2015 Helsinki. Tämä kirjoitus.

— Luukkonen (2015 d): Lapinlahti ja psykologit — ”168 vuotta psykiatriaa” (Psykopatologia-foorumi).

1969—20.12.2014: Henkilökohtaiset keskustelut; ym.

Š a k k i

Ist International Student Chess Tournament: Liverpool, April 1952
Google: "Student Chess Tournament: Liverpool" http://www.olimpbase.org/1952y/1952in.html

Kuva Erkki J. Rutanen (19) vs. David I. Bronstein (28) 0—1 Kuva
http://chess-db.com/public/game.jsp?id= ... 903808.880
http://www.chessatwork.com/chess/grandm ... -Bronstein

Kuva Erkki J. Rutanen (19) vs. Mark E. Taimanov (26) 0—1 Kuva
http://chess-db.com/public/game.jsp?id=Rutanen,%20E.410

X Shakkiolympialaiset Helsingissä elokuussa1952
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/x ... edia=97440 (11:26)
2:15: Rutanen (20-v.) istuu eturivissä (oikealla) tyylikkäänä kuten aina!

Kuva Tulokset & pelejä http://www.olimpbase.org/1952/1952in.html

Kaikkia tämän sivun pelejä voi pelata ”livenä” netissä.
Klikkaa suoria lenkkejä tai googlaa esimerkiksi ”Rutanen Bronstein” ja ”Rutanen Taimanov”!

Kuva FL Pertti Luukkonen ("Psykopatologia") pertti_luukkonen@kolumbus.fi
20.6.2015

Luukkonen: Lapinlahti ja psykologit

ViestiLähetetty: 24.02.2015 13:08
Kirjoittaja Psykopatologia
Kuva
K u v a 1. Lapinlahden sairaalan (itä-kaakkoon katsova) fasadi, joka alkuperäisissä piirustuksissa (1835) oli laitoksen takapuoli.
Psykologien tilat olivat H:n muotoisen rakennuksen ullakon ”psykologikäytävässä” (kuvan oikeanpuoleisen siiven pienet ikkunat katon
rajassa.) Toisessa kerroksessa oli lastenosasto ja ensimmäisessä (talon takapuolella) osasto 2 (psykoterapeuttisin osasto) sekä suljettu
osasto 3 (länsi-luoteessa lähinnä merta). Vasemmanpuoleisen siiven ensimmäisessä kerroksessa oli luentosali, kirjasto, neurologin työ-
piste ja kanttiini sekä (talon takapuolella) osasto 5 sekä suljettu mielentilatutkimusosasto (6) lähinnä merta; toisessa kerroksessa oli
(1969—) päivä- ja yösairaalaosasto. H:n keskellä toisessa kerroksessa oli lääkäreiden kanslioita ja kokoustiloja. Julkisivun puoleinen
sisäpiha toimi parkkipaikkana. Vastaavassa (suuremmassa) tilassa talon takapihalla — merta kohden — oli puutarha. — Ks. kuva 3.

Pertti Luukkonen: Lapinlahti ja psykologit — ”168 vuotta psykiatriaa
8 kuvaa. — Pertti Luukkonen: Erkki Rutanen — muistoja 8.3.2015 — viewtopic.php?f=8&t=14223
Tämä kirjoitus viewtopic.php?f=8&t=14223&p=210433#p210433

Lapinlahden Keskuslaitos eli Lapinlahden sairaala — Lappvikens sjukhus (1841—2008) eli "Houruhuone Helsinginkaupungin tykönä" avattiin
potilaskäyttöön (53 potilaspaikkaa) 1. heinäkuuta 1841 (den nya Curanstalten för sinnesjuka invid Helsingfors). Laitoksen oli määrä
palvella koko Suomen Isonruhtinaanmaata. Piirustukset (90 potilaalle) oli tehnyt berliiniläinen arkkitehti Johann Carl Ludwig Engel (1778
—1840 Hki), joka oli vuonna 1824 korotettu intendenttikonttorin (rakennusviraston) johtajaksi. Sairaala-alue käsitti alun perin n. 17½ ha
(nykyään n. 14 ha). — Päärakennusta rakennettiin 1837—1841 ja viimeisteltiin vuoteen 1844. Ensimmäisenä ylilääkärinä 1840—68 oli
Parannuskeinon Tohtori (SKS 1840), Promotus Medicinæ Doctor Upsaliæ (1835), Leonard (Adolfsson) Fahlander (s. 1807 Ii, k. 1870 Hki),
Med Doctor, Öfver-Läkare vid Curanstalten för sinnessjuke invid Helsingfors. Rakennusta laajennettiin ja korotettiin useassa vaiheessa
1870—1940, joten varsinkin sen ulkoarkkitehtuuri on muuttunut. Sivusiivet korotettiin kaksikerroksisiksi kahdessa vaiheessa 1890- ja
1920-luvulla. Vuonna 1972 potilaspaikkoja oli 147 ja varsinaista hoitohenkilökuntaa 160 (koko henkilökuntamäärä 246). Osoite: Lapin-
lahdentie 6, 00180 HELSINKI 18, kaupunginosa 20 (Länsisatama), kortteli 432, tontti 5:2, kiinteistönumero 091-432-0005-0002.
[1, 2, 3, 4, 7, 8, 12, 14.]

Valtion omistamasta Lapinlahden sairaalasta tuli vuonna 1958 osa Helsingin (seudun) yliopistollista keskussairaalaa (HYKS), ja sen
nimeksi tuli HYKSin hermotautien ja psykiatrian klinikat. Hermotautien klinikka siirtyi vuoden 1965 lopulla Meilahden uuteen sairaala-
rakennukseen (1966) neurologian klinikkana, ja Lapinlahden sairaalasta tuli HYKSin Psykiatrian klinikka. Joulukuussa 1999 Helsingin
kaupunki osti sairaalan valtiolta. 1.1.2000 HYKS laajeni Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriksi (HUS), joka jäi tiloihin vuokralle.
23.9.2005 Hesperian sairaalan nimi muuttui (HUS—)HYKS Psykiatriakeskukseksi, ja joulukuussa 2005 suurin osa Lapinlahden sairaala-
toiminnoista siirtyi Psykiatriakeskukseen. Lapinlahden sairaalatoiminta päättyi lopullisesti 19. joulukuuta 2008, kun HUSin psykiatrisen
osaston syömishäiriöosasto, syömishäiriöpoliklinikka ja syömishäiriöpäiväosasto muuttivat Psykiatriakeskukseen.

Helmikuussa 1988 perustettu Pro Lapinlahti — Lappviken ry -liike oli toiminut Lapinlahden sairaalakäytön jatkamisen puolesta [11].

Tiedekunnan Clinicumiin kuuluvassa HYKS Psykiatriakeskuksessa, nykyisessä psykiatrian klinikassa, toimii pääosa psykiatrian kliinistä
osastoa, joka vastaa psykiatrian perusopetuksesta sekä psykiatrian, nuorisopsykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkärikoulutuksesta
ynnä tieteellisestä jatkokoulutuksesta. Osastonjohtajana on vuodesta 2004 ollut psykiatrian erikoislääkäri (1991), lääketieteen tohtori
(HY 1994), psykiatrian professori (2004—) Erkki Tapio Isometsä (s. 1959 Valkeakoski).

Psykologinen toiminta Lapinlahdessa alkoi 1940-luvun loppupuolella, kun runoilijana paremmin tunnettu Lasse Matias Heikkilä (1925
—1961) alkoi tehdä mielentilatutkimuksiin liittyviä älykkyys-testauksia, joita Kyllikki Virkki(-Eini) jatkoi 1946—56. Töitä tehtiin aluksi
kanslistin palkalla osapäiväisesti, ja tutkimushuoneena oli tavallisimmin kirjasto. Vuonna 1951 psykologien asema vahvistui, kun Rauno
Olavi Viitamäelle (1918—2001) saatiin psykologin virka (vuonna 1922 perustelulle) lastenosastolle. Lastenosastolla oli vuonna 1952 myös
Kyllikki Hakola (Lyytikäinen) lastenterapeuttina. 1950-luvulla myös Erkki Juhani Rutanen (1932—2.1.2015) tuli taloon ensin assistentiksi
vuonna 1953 ja sitten psykologin virkaan 1957—58 ja 1960—65 ja edelleen johtavaksi psykologiksi 1965—76. Kun neurologia siirtyi (1965)
Meilahteen, Rutanen valitsi mieluummin Lapinlahden. [9.]

Viitamäki, joka väitteli vuonna 1957, toimi Lapinlahden psykologina 1951—62 ja vakiinnutti klinikan psykologien toiminnan. Viitamäen
kliininen perinne jatkui, kun hän oli Helsingin yliopiston soveltavan psykologian apulaisena/apulaisprofessorina 1962—71 ja professorina
1971—81 (mm. TAT:n ja Rorschachin sekä lausuntojen kirjoittamisen opettaminen seminaareissa). Vuonna 1978 ilmestyi 488-sivuinen
Kliininen psykologia [15], jonka toimituskuntana ja pääkirjoittajina olivat Viitamäki, Achté ja Rechardt sekä muita, joista monet olivat
lapparilaisia, mm. Hirvas, Hagman, Huttunen ja Esko Varilo (alla). Kirja jäi yhteen painokseen, eikä uutta vastaavanlaista kokooma-
teosta ole myöhemmin kirjoitettu. Tämä voi johtua osin siitä, että myöhemmille professoreille varsinainen potilastyö on jäänyt etäiseksi.

Lapinlahdessa kliininen perinne jatkui Rutasen vetämänä. Rutasen ote oli vahvasti psykodynaaminen, ja se pohjasi paljolti Rorshachin
sisältöanalyysiiin ja Kahnin testiin, jonka hän toi esiin Suomessa. Rutanen oli itse käyttänyt paljon myös Lipot Szondin testiä, josta oli
kiinnostunut myös Jaakko Gabriel Borg (1927—2006). Szondi ei kuitenkaan ollut Lapinlahdessa esillä. [10.]

Johtava psykologi piti opiskelijoille kaksi kertaa viikossa parin tunnin ajan (usein torstaina ja perjantaina) psykodiagnostiikan seminaaria,
johon osallistui tavallisesti ainakin 2-vuotisessa apulaispsykologin koulutusvirassa oleva valmis psykologi (mm. 1968—70 (Erkki-)Pekka
Kinnunen, Esa Roos ja Marja-Leena Sakki (Roine)) sekä psykologian amanuenssit (kaksi puolen vuoden virkaa), useimmiten myös muita
psykologian harjoittelijoita, toisinaan myös klinikan lääkäreitä.

Poliklinikka-toiminta alkoi Lapinlahdessa säännöllisempänä 1910-luvulla [1]. – Psykiatrian poliklinikka sijaitsi Lapinlahden pääsisään-
käynnin varrella oikealla ensimmäisessä kerroksessa (psykologina Leena Uoti) mutta muutti syksyllä 1972 Meilahden sairaala-alueelle
Sairaanhoito-opiston viereen (psykologina Eeva Raunio vuonna 1976). Samaan taloon perustettiin vuonna 1972 myös konsultaatio-poli-
klinikka (psykologina Ritva Lehvonen vuonna 1976). — Ensimmäinen mielentilatutkimus tehtiin Lapinlahdessa jo vuonna 1841 (Fahlander)
[1, 5], mutta oikeuspsykiatrian alilääkärin virka tuli Lapinlahteen vasta vuonna 1918. Keväällä 1972 Lapinlahteen perustettiin erityinen
mielentilatutkimusosasto (6), jossa ensimmäisenä psykologina (va:na) oli Pertti Luukkonen. (Olin Psykiatrian klinikassa 1969, 1970—71,
1972 & 1973—1979.)

1960- ja 1970-luku oli monessa mielessä Lapinlahden kulta-aikaa. Sodan jälkeen Suomi oli vaurastunut, ja monet väestön hyvinvointiin
liittyvät sosiaalipoliittiset uudistukset olivat käynnissä tai jo toteutuneet. Sosiologia Erik Anders Allardtin (nyt 89!) johtamana oli muoti-
tieteitä, ja humanistinen ote oli läpikäyvänä myös psykiatriassa. Myös kliinisten psykologien asema koheni, ja heidät hyväksyttiin liki
täysivaltaisina psykiatriseen kalustoon.

Sairaalan ylilääkärinä ja mielitautiopin professorina 1948—67 toimi (akateemikko Eino Kailan (1890—1958 nuorempi veli) hermo- ja mieli-
tautien erikoislääkäri Martti Eero Kaila (1900—1978). (Hermo- ja mielitautien erikoislääkärin spesialiteetti eriytyi neurologiaksi ja
psykiatriaksi vuonna 1961.) Yliopistotasolla muutos tapahtui ensimmäisenä Helsingissä vuonna 1961: Perustettiin neurologian professorin
virka, jota Lapinlahdessa hoiti vt:nä 1961—63 Eero August Hillbom (1904—1991) ja sitten professorina 1963—77 (vuodesta 1966 Meilahdessa)
hermo- ja mielitautien erikoislääkäri (1956), neurologi (1964) Erkki Kivalo (1920—2009). Lapinlahdessa psykiatriset ja entiset ”rajatila-
osastot” eriytettiin psykiatrisiksi ja neurologisiksi (kliininen jako). Lapinlahden neljäntenä ylilääkärinä 1925–46 toiminut Harald August
Fabritius (1877—1948) oli alkanut laajentaa neurologista toimintaa, ja 1940-luvulla erilliset mies- ja naisosastot käsittäneessä
neurologisessa yksikössä oli n. 60 potilaspaikkaa. — Lapinlahteen hankittiin EEG-laite jo vuonna 1949 ja EMG-laite vuonna 1959. [14.]

Kailaa seurasi — nyt psykiatrian professorina — 1968—92 hermo- ja mielitautien erikoislääkäri (1960), psykiatri (1966) Karl (Kalle) Aimo
Achté, joka joka integroi psykiatriaa muuhun lääketieteeseen ja yhteiskuntaan. Ylihoitajana (Lapinlahdessa sairaanhoitajana jo vuodesta
1949) oli 1957—77 Irma Marjatta Sihvola ja talouspäällikkönä 1963—76 Eino Metsävuori [1 ym.]. Psykiatrian klinikan ote oli laaja-alainen
mutta kuitenkin olennaisesti psykodynaaminen, oikeastaan psykoanalyyttisen suuntauksen korkeakoulu, jota edustivat psykologien ja
Achtéen lisäksi mm. Matti Tuovinen (mielentilatutkimukset, Vankimielisairaalan (Turku) ylilääkäri 1975—94), Yrjö Alanen (Turun yliopiston
psykiatrian professori 1967—90), Veikko Tähkä (Kuopion psykiatrian professori 1976—87), Eero Rechardt (joka laajensi psykoanalyysin
opetuksen Baltian maihin), Reijo Holmström (Turun apulaisprofessori 1977—92), Jouko Lönnqvist (klinikan (vs.) apulaisprofessori 1976—91,
myöhemmin THL:n tutkimusprofessori ja osastonjohtaja) sekä Johannes Lehtonen (Kuopion (apulaisprofessori 1982—87 ja (vt.) professori
1987—2007). 1970-luvun puolen välin jälkeen klinikassa näkyi myös biologisen psykiatrian nousu osin myös uusien SSRI-lääkkeiden myötä.
Enemmän biologista suuntaa edustivat mm. apulaisprofessori 1967—76 Asser Immanuel Stenbäck (1913—2006), Pekka Niskanen (Oulun
apulaisprofessori 1975—76, Tampereen professori 1977—99). Matti Virkkunen (mielentilatutkimusosasto), Matti Huttunen ja Sven Fredrik
Almqvist (Tampereen professori 1983…89, Helsingin lastenpsykiatrian professori 1989—). Eri suuntia ei kuitenkaan nähty kilpailevina
vaan lähinnä toisiaan täydentävinä. Neurologina toimi 1969—85 Arto Nuutila. Lääketieteellisen psykiatrian dosenttina oli 1977—98
psykologi Simo Juhani Hirvas. — 1950-luvulta 1980-luvulle Lapinlahti oli Suomen ykkönen soveltavan kliinisen psykologian alalla (kun
Helsingin yliopisto oli akateemisen psykologian ykkönen).

Lapinlahdessa psykologeina ovat olleet myös mm. Sakari Myllymäki, Seija Nieminen, lasten-osastolla toiminut Rutasen jälkeen johtavaksi
psykologiksi (1976) valittu Harriet Maria Hagman (1927—1997), Hilkka Valtonen (lastenosasto), Pekka Sakki (lastenosasto), Helena Parland
(-Lahtinen) (lastenosasto),Harriet Sternberg, Irmeli Vainio (lastenosasto), Eila Kallio (1980, mielentilatutkimusosasto) ja Merja Mäkinen
(Martindale, UK) (1982, nuorisopsykiatria). (Ilmeisesti) viimeisenä johtavana psykologina 1990—95 oli Olavi Lindfors.

Rutasen legacy – liki kaksikymmentä vuotta Lapinlahdessa — levisi hänen oppilaittensa kautta sangen laajalle. Tätä tuki akateemisella
puolella Viitamäen toimiminen soveltavan psykologian oppituolin haltijana parinkymmenen vuoden ajan. Nykyisellään Rutasen perintö
on harmaantunut, mihin on ollut vaikuttamassa yliopisto-opetuksen tuen puute. Viitamäen jälkeen psykodynaamista psykologiaa
Helsingin yliopistossa edusti vain ennenaikaisesti kuollut (apulais)professori 1993—2003 Risto Vuorinen (1945—2006). Myös apulais
professori 1976—80 Lauri Matias Rauhala (nyt 100!) edusti ”psykologista” psykologiaa, mutta hän oli enemmän teoreetikko ja filosofi.
Tämän osin takaperoisen kehityksen myötä kliininen psykologia on etääntynyt perinteisestä pohjoismaisesta psykopatologisesta
otteesta kohti ”sielutonta” behaviorismia.

Kuva
Kuva 2. Lapinlahden alueen kartta. H:n alla oleva isompi suorakulmio on ”Koivula” (1949), henkilökunnan 4-kerroksinen kivitalo.

KuvaKuva.Kuva
Kuva 3. Lapinlahden sairaala (postikortti) . . . . . . . . . . . . . . . . . . Kuva 4.”Venetsia”, alueen pohjoisin rakennus. . Kuva 5. Video 0:59.

Kuva 3. Lapinlahden alueella on kaikkiaan kahdeksan piharakennusta. Oikealla alhaalla ”Omenapuutalo” (vuonna 1913
rakennettu asuinkäyttöön tarkoitettu puutalo). Ylhäällä oikealla on vuonna 1895 rakennettu luja tiilitalo ”Venetsia”,
jota laajennettiin vuonna 1906 ja johon rakennettiin kolmas kerros vuonna 1910. Rakennuksessa on ollut mm. pesutupa
ja leipomo. Helmikuun suurpommituksissa 1944 pommi tuhosi osan kolmatta kerrosta, ja silloinen puutarhuri kuoli;
toinen pommi putosi jäälle [12]. 1970-luvun lopulla taloa remontoitiin (tätä ennen vessojen ”pahat” olivat valuneet
suoraan lahteen). Vielä vuonna 1980 talossa asuttiin, mutta keväästä 2006 se on ollut tyhjillään. Kuva 4. "Venetsia"
(suurempi kuva ➤ http://portti.kuvat.fi/kuvat/Urban+Expl ... CN5342.JPG). Kuva 5. Taustalla Hietaniemen hautaus-
maata; vasemmalla ylhäällä Seurasarenselkää (suurempi kuva ➤ https://lh6.googleusercontent.com/proxy ... 426-h240-n).
Matti Lintulahti, video 0:59 https://plus.google.com/+MattiLintulahti/posts.

Kuva.Kuva Kuva 6. Viitamäki ja Keltikangas. Kuva 7. Erkki Rutanen. Kuva 8. Monty. http://bandofthebes.typepad.com/.a/6a00 ... 970c-300wi

Kuva 6. 1981 ➤ Vallanvaihto: R. O. Viitamäki (1918—2001), Lapinlahden psykologi 1951—62
ja HY:n soveltavan psykologian oppituolin haltija 1962—81, ja hänen seuraajansa (1981—2013)
temperamenttien tutkija Anna-Liisa Keltikangas-Järvinen (s. 1946). — Kuva 7. 1960-luku ➤
Erkki Juhani Rutanen (12.7.1932—2.1.2015), Viitamäen seuraaja Lapinlahdessa 1953...1976.

Lähteet & kirjallisuus Pertti Luukkonen (2015): Lapinlahti ja psykologit — ”168 vuotta psykiatriaa”

1 Achté, Kalle (1974): Satakolmekymmentä vuotta psykiatriaa. Lapinlahden sairaala 1941—1971. Helsinki: Otava. — 284 s.

2 Achté (toimittaja) (1991): 150 vuotta psykiatriaa. Lapinlahden sairaalan historia 1841—1991. Klaukkala: Recallmed Oy. — 201 s.

3 Forsius, Arno (2014): Oikeuslääketieteen kehitystä Suomessa 1800-luvun alkupuolella. Google: ”Forsius Oikeuslääketieteen”
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/oiklaak4.htm — Google: ”Forsius päähakemisto” http://www.saunalahti.fi/arnoldus/index

4 Hirvonen, Helena (2014): Suomalaisen psykiatriatieteen juuria etsimässä. Psykiatria tieteenä ja käytäntönä 1800-luvulta vuoteen 1930.
Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies, No 72. Itä-Suomen yliopisto.
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Joensuu, 2014. — 322 s. – Google: ”Helena Hirvonen psykiatriatieteen” (Erityisesti
s. 64—73.) http://epublications.uef.fi/pub/urn_isb ... 1341-8.pdf (324 s.)

5 Hyvönen, Juha (2008): Suomen psykiatrinen hoitojärjestelmä 1990-luvulla historian jatkumon näkökulmasta. Väitöskirja. Oikeus-
psykiatrian yksikkö. Kuopion yliopisto. Psykiatrian klinikka. Kuopion yliopisto. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 440, 2008.
— 279 s. — Google: ”Hyvönen 2008 psykiatrinen” http://wanda.uef.fi/uku-vaitokset/vaito ... 1160-4.pdf (281 s.)

6 Juutilainen, Arvo (2001): Verenpisaroista ja pomminkestävistä taloista. Rupattelua Arvo Juutilaisen, sairaalan entisen puutarhurin
kanssa (22.2.2001). Google: ”Lapinlahti rupattelua Juutilaisen” http://www.helsinki.fi/lapinlahti/puutarhuri.html

7 Lapinlahden sairaala. Wikipedia. Vapaa tietosanakirja. http://fi.wikipedia.org/wiki/Lapinlahden_sairaala

8 Lukkala, Minttu (2010): Restaurointi vanhan suojellun kiinteistön käyttötarkoituksen muuttamisessa: Hissit Lapinlahden sairaala-alueen
päärakennukseen. Opinnäytetyö. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Restauroinnin koulutusohjelma/Rakennusrestaurointi. — 112 s. + 20
liitesivua. — Google: ”Minttu Lukkala 2010”. (Erityisesti s. 13—28; rakennusvaiheet s. 19—22.)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle ... sequence=1 (133 s.)

9 Luukkonen, Pertti (2008): Kliinisen psykologian ensyklopedia internet linkitetty. Helsinki: Psykopatologia. — 304 s.
(Kirjan esittely, Google: ”psykologian ensyklopedia Granum” http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedo ... e_id=15514 )

10 Luukkonen (2015): Erkki Juhani Rutanen, psykologi, s. 12.7.1932, k. 2.1.2015 Helsinki. Psykopatologia-foorumi, :
Pertti Luukkonen: Erkki Rutanen — muistoja.

11 Mustonen, Minna (2010): ”Tästä aidasta nää ei enää voi mennä ylitte” — Pro Lapinlahde -liikkeen yhteiskunnallinen mobilisaatio.
Sosiologian pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Sosiaalitutkimuksen laitos. Toukokuu 2010. – 148 s.
Google: ”Mustonen Pro Lapinlahti ” https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1 (151 s.)

12 Pyörälä, Eeva (1998): Houruinhoidosta mielisairaalalaitokseen. Lapinlahden sairaalan synty. Yhteiskuntapolitiikka — YP (1998):
140—151. Helsinki: Stakes. – 12 s. — Google: ”Pyörälä 1998 Yhteiskuntapolitiikka”
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1 (12 s.)

13 Rutanen, Erkki (2010): Human Movements in Mind. The mirror neurons and the psychological diagnostic Research.
Helsinki: Erkki Rutanen. — 17 p. (Rutasen Conslusion, ks. 10 Luukkonen 2015.)

14 Suomen Neurologinen Yhdistys 50 vuotta. (2011). Toimituskunta: Eero Hokkanen, Markku Kaste, Matti Jokelainen, Reetta Kälviäinen,
Jaakko Ignatius & Anu Eräkanto. Helsinki: Suomen Neurologinen Yhdistys. — 267 s. — Google: ”Neurologinen Yhdistys 50” (Erityisesti Ignatius
s. 52—54, 71—76.) http://www.neuro.fi/files/sny_historiikki_verkkopdf.pdf (272 s.)

15 Viitamäki, R. Olavi, Kalle Achté & Eero Rechardt (sekä Juhani Hirvas, Pirkko Saarinen, Matti O. Huttunen, Terttu Arajärvi, Harriet Hagman,
Maija-Liisa Koski, Esko Varilo & Antero Toskala) (1978): Kliininen psykologia. Porvoo — Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö. — 488 s.

Ym.

8 Kuva FL Pertti Luukkonen ("Psykopatologia")
pertti_luukkonen@kolumbus.fi
Päivärinnankatu 4 A 4, 00250 HELSINKI 25 (Taka-Töölö), puhelin 0400 350 007
Filosofian lisensiaatti (HY), psykologi, psykoterapeutti
Tietokirjailija — Google: "Psykopatologia Granum"
http://granum.uta.fi/granum/index.php?kustantaja_id=241
Psykopatologia-foorumin ylläpitäjä viewtopic.php?f=10&t=4557
8.3.2015

Erkki Rutanen — muistoja

ViestiLähetetty: 02.03.2015 02:50
Kirjoittaja Psykopatologia
In memoriam Psykologi (24.4.2015) 3/2015: 26—27

Erkki Juhani Rutanen

Kuva
1932—2015

Suomen kliinisen psykologian vaikuttajiin kuulunut psykologi Erkki Juhani Rutanen kuoli 2. tammikuuta 2015 Helsingissä 82-vuotiaana. Hän oli syntynyt Helsingissä 12. heinäkuuta 1932.

Rutanen varttui Helsingissä ja kirjoitti ylioppilaaksi Ressusta vuonna 1950. Hän oli innokas šakkimies. Huhtikuussa 1952 hän osallistui Liverpoolissa ensimmäiseen International Student Chess Tournamentiin, jossa Suomen joukkue voitti. Yksilöturnauksessa neuvostoliittolaiset suurmestarit Bronštein ja Taimanov kuitenkin päihittivät valkeilla pelanneen 19-vuotiaan Erkin, jonka šakkikuume tästä vain ärtyi. Hän pani merkille, että Bronšteinin ajatellessa intensiivisesti hänen ”otsasuonensa pullistui”. Erkki toipui kuitenkin nopeasti ja palasi tavallisiin toimiinsa, mm. Uuden Suomen (šakki)toimittajaksi. Elokuussa 1952 hän oli AFP:n šakkikirjeenvaihtajana X Shakkiolympialaisissa Helsingissä. Myös opinnot jatkuivat Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1958 filosofian maisteriksi. Rutasen pro gradu -työ, 14-vuotias ryöstömurhaaja (1957), osoittaa jo tulevaa: vastoin ”neogaltonilaista” perinnettä tutkittujen lukumäärä oli 1.

Rutanen hakeutui vuonna 1953 assistentiksi ja sitten psykologin virkaan 1957—58 ja 1960—65 Helsingin yliopiston hermotautien ja psykiatrian klinikoihin Lapinlahden sairaalaan, jossa (Eino Kailan nuorempi veli) Martti Eero Kaila (1900—1978) oli 1948—67 ylilääkärinä ja mielitautiopin professorina. (Lapinlahdessa harjoitettiin 168 vuotta psykiatriaa, 1941—2008.) Kailalta Rutanen sai opetusta psykiatriassa, neurologiassa taas Eero Hillbomilta ja Erik Anttiselta. Talossa toimi 1951—62 myös tuleva soveltavan psykologian (apulais)professori (1962—81) R. O. Viitamäki (1918—2001), joka oli Rutasen henkilökohtainen opettaja kliinisessä psykologiassa. Rutanen kirjoitti (1978): ”Muistan lukemattomia teräviä väittelyjä Lapinlahden tieteellisessä kirjastossa. Niissä väittelimme perustavista asioista pitempään kuin väitöstilaisuuksissa, eikä tulos riippunut auktoriteetista vaan argumenteista.” Taisi Viitamäki kohdata vertaisensa!

Vuoden 1965 lopulla hermotaudit – nyt neurologiana – siirtyi Lapinlahdesta Meilahteen, jolloin Lapinlahdesta tuli HYKSin Psykiatrian klinikka, jonka johtavan psykologin virkaan valittiin Rutanen. Vuonna 1966 Rutanen suoritti filosofian lisensiaatin tutkinnon pääaineena psykologia (Persoonallisuuden muutokset aivovaurioiden jälkeen (1966), jossa oli myös hänen kehittämänsä psyko-orgaanisten häiriöiden Rorschach-indeksi) ja sivuaineena fonetiikka (Afaattisten häiriöiden toteamisesta muistikokein). Rutasen ote nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin, oli neogaltonilainen ja psykometrinen: psykologian työssä N oli useita satoja, ja mm. Ahmavaaran kehittämä uusi transformaatioanalyysi oli käytössä.

1960- ja 1970-luku olivat Lapinlahden kulta-aikaa. Kailan jälkeen klinikan ylilääkärinä 1968—92 ja psykiatrian professorina oli Kalle Achté (tutkimuskohteena mm. suisidit), ja talossa tekivät tutkimusta myös mm. Yrjö Alanen (skitsofreniat), Matti Tuovinen (mielentilatutkimukset), Veikko Tähkä (psykoterapiat) ja Jouko Lönnqvist (kansanterveys). Psykologeista mainittakoon Leena Uoti ja Harriet Maria Hagman, Rutasen seuraaja johtavana psykologina.

Rutanen oli toimittajana klinikan tieteellisessä journalissa Psychiatria Fennicassa (1970—), johon hän kirjoitti vuosittain katsauksen suomalaisesta psykiatrisesta ja psykologisesta tutkimuksesta ja referoi eri töitä. Hän oli myös päätoimittajana Lapinlahti-lehdessä (klinikan tiedotus- ja koulutus-lehti), johon hän teki sivun mittaisia analyysejä peruskäsitteistä, jotka on koottu Käsiteanalyysikirjaksi (2009). Rutasen psykodiagnostiikan seminaarit opiskelijoille (usein torstaisin ja perjantaisin) olivat legendaarisia. Niissä kliininen intuitio yhdistyi nomoteettiseen tarkkuuteen. Rutasen ote oli vahvasti psykodynaaminen, ja se pohjasi paljolti Rorshachin sisältöanalyysiiin ja Kahnin testiin, jonka hän toi esiin Suomessa. Rutanen oli itse käyttänyt paljon myös Szondin testiä, joka ei kuitenkaan ollut Lapinlahdessa esillä. (Szondista oli ollut kiinnostunut myös Jaakko Borg Tampereella.) Leena Uoti on sanonut, Rutasen seminaarit olivat kuin kulttuurisia matkoja ulkomaille.

Rutanen toimi 1972—73 ja 1980-luvun alussa Helsingin yliopiston psykologian vt. apulaisprofessorina ja opettajana. Nuo saattoivat olla viimeisiä kertoja, kun laudatur-vaiheen opiskelijat saivat opetusta projektiivisista tutkimusmetodeista tapausselostusten valossa!

Rutanen erosi vuonna 1976 Psykiatrian klinikan virkatyöstä. Rutasen ja psykiatrian apulaisopettaja Schroderuksen yhteisissä läksiäisissä, jota lääkeyhtiö sponsoroi, Achté kiitti ”shakkimestaria” ym. palvelusvuosista. Rutanen lyhensi vastauspuheenvuoroaan seinän takaa kuuluvan soittomelun vuoksi ja välttyi puhumasta hänen ja Lapinlahden välille muodostuneesta ”transferenssi- ja vastatransferenssineuroosista”, kuten hän sanoi. Juuri tuo teema olisi ollut kaikkein kiintoisin kaiken hymistelyn keskellä. Hän voitti myös stetoskoopin lääketehtaan järjestämässä tietokilpailussa. Rutasen läheiset psykologit ja muut pitivät hänelle myös omat läksiäiset, joissa Rutanen otti lankkupihvin.

Rutanen toimi vuodesta 1976 yksityispraktiikassa psykoterapeuttina sekä diagnostisissa töissä. Hänelle jokainen testaus ja retestaus, joita hänellä oli eniten Suomessa, oli tieteellinen tutkimus-tapaus. Näistä hän ajatteli tehdä myös väitöskirjan, jollaisen skeema ja yhteenveto on hänen vuonna 2010 julkaisemassaan vihkosessa Human Movements in Mind. Rutasen dilemmana 1970-luvulla oli potilastyö vs. akateeminen ura, joka sitten sai väistyä.

Näkyvimmin Rutanen oli esillä tieteen popularisoijana: Hän opetti, piti esitelmiä, kirjoitti artikkeleita ja esseitä sekä suomensi kaunokirjallisuutta ja psykologian tietokirjoja, joihin hän teki esipuheet ja selvennykset. Työtoverina oli usein vaimo, filosofian maisteri Mirja Tuulikki Rutanen o.s. Paavola (1929—2008). (Mirja teki oman uran psykologisten kirjojen kirjoittajana, palkittuna kääntäjänä ja mm. Sigmund Freudin tuotannon suomentajana.) He olivat aina yhdessä, totesi Viitamäki (jo 1950-luvulla synnytyksissäkin Eiran sairaalassa, jossa osastolla sitten portviiniä vahvistukseksi!). Rutasen omista kirjoista tunnetuimpia ovat Unet ja uskomukset (1963) sekä Psykologia (1966; teoksessa Tiedon portaat 1). Rutanen oli myös Suomen ensimmäinen TV-psykologi TesVisiossa vuonna 1958. Tähän kaikkeen hänellä oli oivat mahdollisuudet sujuvan kynänsä ja Suomen laajimman psykologian yksityiskirjastonsa turvin.

Rutanen suoritti varusmiespalvelunsa merivoimissa, Merisotakoulun 34. reserviupseerikurssi 1958, aliluutnantti. Hänelle tärkeitä loppuun asti olivat meri, sikarit ja šakki. Hän piti tiiviisti yhteyttä kolmeen tyttäreensä ja kahdeksaan lastenlapseen. Työtään hän jatkoi kuolemaansa asti.

Rutasen legacy — liki kaksikymmentä vuotta Lapinlahdessa – levisi hänen oppilaittensa kautta sangen laajalle. Tätä tuki akateemisella puolella Viitamäen toimiminen soveltavan psykologian oppituolin haltijana parinkymmenen vuoden ajan. Nykyisellään Rutasen perintö on harmaantunut, mihin on ollut vaikuttamassa yliopisto-opetuksen tuen puute. Viitamäen jälkeen psykodynaamista psykologiaa Helsingin yliopistossa edusti vain ennenaikaisesti kuollut (apulais)professori 1993—2003 Risto Vuorinen. Myös apulaisprofessori 1976—80 Lauri Rauhala (nyt 100-vuotias) edusti psykologista psykologiaa, mutta hän oli enemmän teoreetikko ja filosofi. Tämän osin takaperoisen kehityksen myötä kliininen psykologia on etääntynyt perinteisestä pohjoismaisesta psykopatologisesta otteesta kohti sielutonta behaviorismia.

Rutaseen itseensä vaikuttivat eniten Viitamäki ja psykoanalyytikko Pentti Ikonen, jonka kanssa keskustelut olivat erityisen antoisia; molemmilla oli samanlainen kiinnostus tieteelliseen metodiin. Rutasen identiteetti oli kliinikko — tutkija-tiedemies. Psykoterapeuttina ja työnohjaajana häntä pidettiin luovana ja epädogmaattisena. Hän oli (Viitamäen kanssa) Suomen kliinisen psykologian uranuurtajia, ja varsinkin projektiivisissa menetelmissä hänen merkityksensä on second to none. Rutasen poismenon myötä katkesi myös yksi viimeisiä eläviä kontakteja Suomen psykologian perustajiin. Me muistamme hänet.

PERTTI LUUKKONEN
Erkki Rutasen kollega ja ystävä

Erkki Rutanen — muistoja

ViestiLähetetty: 08.03.2015 05:53
Kirjoittaja Psykopatologia